jos minä en koe mitään tunteita es toisen onogelmista mm läheisen joutuminen sairaalaa tai jonkun t apaturmasta eikä tulllut syllisyyttä kun tutun kanssa kettulin työtoverilla eikä tullut syyllisyyttä mistä on merkki jopa tunsin mielihyvää sanoin pitäähän sitä kettuilla työtoverille minkä kuvan se antaa minun persoonallisuudesta
Hei!
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Syitä empatian puutteeseen voi olla useita. Jos et tunne kyseistä ihmistä, jolle tapahtuu jotain kurjaa ja omassa elämässäsi on paljon tapahtumia, niin voi olla, ettei siinä kohtaa vain ole energiaa ottaa tällaisia asioita suurella tunteella.
Toinen vaihtoehto voi olla, että jos tuollaisen puhe- tai toimintakulttuurin on oppinut esimerkiksi kotoa tai ystäviltä, se voi tuntua normaalilta tai hauskalta. Toisen ilkkuminen voi antaa vallan tunnetta, mutta antaa itsestä huonon kuvan eikä edistä pitkien ihmissuhteiden säilymistä.
Kolmanneksi syynä voi olla jokin persoonallisuushäiriö, kokemasi trauma tai psyykkinen sairaus, jotka voivat aiheuttaa empatiakyvyn puutetta.
Oleellista on minusta se, että tiedostat asian. Huomaat, milloin toinen kärsii tai kohtelet häntä loukkaavasti. Haluaisitko toimia toisin? Se, että et koe empatiaa heitä kohtaan ei nimittäin tarkoita, ettetkö voisi toimia toisin – osaat kuitenkin erottaa sellaiset tilanteet, jolloin ihmiset yleensä tuntevat empatiaa ja myötätuntoa toisia kohtaan. Sitäkin voi niin halutessaan harjoitella.
Voit ensinnäkin lopettaa kaiken loukkaavan toiminnan ja toiseksi sanoa jotain empaattista, kun tiedät, että toiselle on tapahtunut jotain kurjaa. Voit sanoa vaikkapa ”Oon tosi pahoillani.” Tai ”Uskon, että tuo tuntuu pahalta. Voinko auttaa jotenkin?” Pidemmän päälle ihmiset viihtyvät sellaisten ihmisten kanssa, jotka toivovat heille hyvää. Et ehkä itsekään halua viettää aikaasi sellaisen ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua koko ajan huonosti?
Jos haluat saada ammattilaisen vastauksen kysymykseesi, voit käydä juttelemassa asiasta esimerkiksi työterveyslääkärin kanssa tai jos olet talven ajan jossain oppilaitoksessa, niin opiskelijaterveydenhuollossa.
On hienoa, että ajattelet tällaisia asioita! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja mielenkiintoista matkaa mielesi maailmaan!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi
Aika vaikea kysymys. Onhan nuo jutut sellaisia mitä pidetään vähän ikävänä välinpitämättömyytenä tai itsekeskeisyytenä.
Toisaalta tunnistat nuo itse. Yleensä näistä kärsivät ihmiset eivät itse suostu tiedostamaan. Siksi sanoisin että persoonaa saattaa vaivata se ettei ole saanut ehkä riittävää tukea ja kiinnostusta omiin juttuihin. Jos jää ulkopuolelle niin ei koe samaistumista muihin.
Jos olet murrosikäinen niin osa perustuu ihan siihen että omassa elämässä on enemmän kuin tarpeeksi muuttujia. Se on kiihkeää aikaa niin hyvän kuin pahan olon suhteen eikä silloin ehkä vaan jaksa muiden murheita. Aivoilla on täysi työ kasvamisessa, ei siinä vaan ehdi/pysty.
tutulla oli ystävyys pulmia hän kysyi miten löytää ihmissuhteita se että hän avautui ystävyys pulmistaan mikä nauratti minua omassa mielessä enkä kokenut syyllisyyttä onko huono merkki
jos en koe ollenkaan syyllisyyttä että piruilen työtoverin iästä onko se huono merkki
Hei!
Kiitos näistäkin kysymyksestäsi. Joskushan ihmissuhdepulmat saattavat olla myös hiukan koomisia. Mutta ihmiselle, jolle ne ovat ajankohtaisia, ne ovat kuormittavia ja harmillisia hetkiä. Ehkä hänkin nauraa niille jälkeen päin, mutta tuollaisessa tilanteessa ihminen tietenkin yleensä kaipaa kuuntelijaa ja ehkä tukea ja lohdutusta.
Vaikka läheisen tilanne ei itseä koskettaisi, voi sitä kuitenkin ajatella hyvänä tilaisuutena lujittaa ystävyyttä. Jokainen meistä kaipaa joskus tukea ja kuten sanonta kuuluu, ”hädässä ystävä tunnetaan”. Eli heikkouden näyttäminen ja tuossa hetkessä tuen saaminen ystävältä tuntuu tosi hyvältä ja jää varmasti mieleen. Lisäksi ystävä varmasti muistaa saaneensa itse tukea sinulta, jos vastavuoroisesti sinä tarvitset joskus hänen apuaan. Voisi olla aika kurjaa saada tuolloin kuulla, että ystävä ei halua olla apunasi, jos hän on itse jäänyt vailla tukea silloin, kun olisi sellaista tarvinnut.
Kannustan siis miettimään tällaisia tilanteita omalta kannalta. Mitä itse tuossa tilanteessa kaipaisit? Mikä tuntuisi hyvältä, mikä taas pahalta? Jokainen kaipaa ystävää ja jotakuta, johon tukeutua. Voisi olla hädän hetkellä mälsää huomata, ettei ympärillä olekaan yhtään hyvää ystävää, vaan on omalla välinpitämättömyydellään karkottanut muut ympäriltään.
Voit myös miettiä, millainen ystävä tai työkaveri haluaisit olla tai millaisia työkavereita itse arvostat ja millaisten tyyppien kanssa sinun on mukava työskennellä? Voisi olla aika kurjaa mennä joka aamu työpaikalle, jos joutuu pelkäämään, että joutuu siellä pilkan, vähättelyn tai kiusaamisen kohteeksi.
Keskustelemme aiheesta mielellämme lisää. Mitä sinä ajattelet? Milloin olet tarvinnut ystävää tai kuuntelijaa ja onko sinulla silloin ollut sellaista? Millaista olisi, jos kukaan ei välittäisi siitä, mitä sinulle kuuluu? Jos haluat jutella asiasta lisää, olemme täällä. Meille voi soittaa numeroon 116 111 joka ikinen päivä. Voit myös tulla chattiin tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Kaikkiin yhteydenottoihin vastaa koulutettu, aikuinen vapaaehtoinen eivätkä puhelut maksa sinulle mitään.
Hyviä hetkiä ystävien kanssa sinulle toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
ja kun sanon tietyn henkilön nimen kohalla sen nimnien henkilö itkee se naurattaa eikä tule syyllisyyttä
Moro
Voisiko olla että tuo on sinun tapasi selvitä ihmisten kanssa? Että kun jollain muulla menee heikosti niin osaa olla iloinen että itsellä menee paremmin?
Ei siinä sinällään haittaa ole, ihminen saa tuntea ja ajatella mitä vaan. Ongelmaksi nämä muodostuu sen takia että jos toisten ilkkumiseen käytetty aika menisi omaan kehittämiseen niin omakin elämä parantuisi. Se on vähän toisten kautta elämistä jos muut ovat vaan vertailukohteita. Sinulla on oma arvokas elämä ja voi olla että se jää elämättä jos keskityt muiden epäonnistumisiin.