Masentunut

Moi! Oon suht nuori tyttö ja mulla on ongelmia perheen, koulun, kavereiden ja melkein itseasiassa kaikkien perus asioiden kanssa. Käyn psykologilla, mutta siitä ei tunnu olevan apua. Minulla todettiin myös vakava masennus.
Kotona itken kaikki paivät ihan koko ajan ja kuuntelen kun vanhempani riitelevät keskenään. Minulle huudetaan kotona vähän väliä ja sitten kun alan itkeä sanotaan että olen lapsellinen. Minua syytetään kaikesta kotona (jopa pikkuasioista) vaikken asiaan liittyisi millään tavalla. Tuntuu ettei kotona ole turvallista ja haluaisin päästä laitokseen pois kotoa. Monet ovat sanoneet että se olisi hyvä vaihtoehto ja olen itse myös vapaaehtoinen laitokseen menemään.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki Masentunut.

Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että rohkenit kertoa tilanteestasi tänne meille. Yksin näin suurien asioiden kanssa jääminen ei olekaan ikinä hyvä ratkaisu.

Kirjoitit, että sinulla on ongelmia niin perheen, koulun kuin kavereittesi kanssa. Onpa todella kurja kuulla. Kirjoititkin, että kotona vanhempasi riitelevät paljon ja saat itsekin huutoja niskaasi vanhemmiltasi turhista asioista. Kodin pitäisi aina tuntua turvalliselta paikalta olla. Ja se, että kerrot itkeväsi kaikki päivät ja vanhempiesi haukkuvan sinua lapselliseksi ei kuulosta minusta turvalliselta ja mukavalta paikalta asua, niin kuin itsekin kirjoitit. Sinulla on täysi oikeus näyttää kaikki sinun tunteesi, eikä itkeminen tee sinusta mitenkään lapsellista, päinvastoin!

Vanhempien välille voi tulla ristiriitoja ja myös riidat kuuluvat normaaliin elämään, mutta vanhempien riidat eivät kuuluisi aiheuttaa sinulle lapsena ahdistusta tai surullista oloa kotona, eikä heidän väliset riidat kuulu vaikuttaa sinuun. Millaista teillä on kotona, kun kotona ei riidellä? Olisiko sinun mahdollista rauhallisella hetkellä kertoa vanhemmillesi miltä sinusta tuntuu, kun he riitelevät sekä huutavat sinulle? Se, että haluat laitokseen, kertoo jo paljon siitä, miten et viihdy kotona, ja myös se ajatus olisi hyvä kertoa vanhemmillesi. Jos et koe pystyväsi puhumaan vanhemmillesi asiasta, olisiko lähipiirissäsi ketään, jonka kanssa voisit miettiä ratkaisuja tilanteeseesi? Uskon, että sinulla ei ole hyvä olla näin ja kotitilanteeseesi tarvitaan muutosta. Kertomalla vanhemmillesi tuntemuksistasi tai kertomalla jollekin toiselle turvalliselle aikuiselle tilanteestasi voi muutos alkaa tapahtumaan. En itse pysty ottamaan kantaa, josko laitos on oikea ratkaisu mutta uskon, että lähipiirissäsi voisi olla joku joka voisi miettiä myös tätä asiaa kanssasi.

Kerroit myös, että sinulle on todettu vakava masennus, sekä että käyt psykologilla. Onpa ikävä kuulla, että et ole kokenut psykologikäynneistä olleen apua. Miten kauan olet hänen luonaan käynyt? Välillä voi olla niin, että joutuu käymään puhumassa jonkun kanssa pidemmän aikaa, ennen kuin huomaa että siitä edes olisi hyötyä. Mutta uskon sinua, kun sanot, että siitä ei ole tähän mennessä ollut apua. Olisiko tämä mahdollista sanottaa myös psykologillesi, jos et sitä ole jo tehnyt? Uskon, että psykologisi haluaa auttaa sinua kaikin keinoin ja jos et koe hänen tapaansa auttaa sinua hyväksi, on se hyvä kertoa, jotta hän voi miettiä toista tapaa auttaa sinua. Oletko pystynyt kertomaan avoimesti kotitilanteestasi psykologillesi? Myös hän voi antaa arvion tilanteeseesi ja puuttua asiaan ja tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos siihen on tarvetta.

Toivon, ettet jää yksin pohtimaan näitä asioita ja että sinun lähipiirissäsi olisi joku, jonka kanssa voisit jakaa ajatuksia tilanteestasi, Uskon, että ratkaisu kyllä löytyy, kunhan rohkenet kertoa ja hakea apua niin kuin jo hienosti kerroit tilanteestasi meille.

Jos haluat, voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) nimettömästi ja luottamuksellisesti ja miettiä yhdessä päivystäjän kanssa mitä tilanteessasi voisi tehdä.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Nimetön

Mulla ei kotona vanhempien kanssa oo ongelmia mut tosi harmi kuulla sun tilanteesta, mutta mä uskon että voit taas jonain päivönö olla onnellinen, mutta mun tarina on, mun eka kaveri oltiin tunnettu noin 10 vuotta nyt 11 mulla oli itsetuhosia ajatuksia ja muuta menin psykologille ja kerroin mun äidille että mun tää kyseinen kaveri oli näyttäny mulle p0rn0@ ja mun mielestä se ei ollu kivaa mut aluks kun yritin sanoo sitä nii mun kaveri tai nyt se on jo entinen kaveri niin oli sillee että no sit mä kerron sun vanhemmille sitä ja tätä ja niin sitte ku mä olin niin nuori vielä (nytkin kyllä vasta 11) olin siis silloin vasta 1lk ja sitte mun äiti ymmärs sen hyvin ja kerto että se ei ollu mun vika ja ehkä kuukauden päästä mun äitin kanssa oltiin puhuttu tosi paljon ja yks ilta mun äiti sitt ekysy että eihän oo enää mitään mitä et oo kertonu ja voit kertoo mulle kaiken mä kerroin että on, kerroin että mun kaveri oli vähä niiku ahistellu mua ja ennen kun kerroin tän niin se mun psykologi ajatteli että mulla ois masennus sen jälkeen aateltiin että mun täytyy mennä johonki juttelee ja olin myös viikon poissa koulusta viikon putkeen tän takii koska en pystyny menee sinne ku mua ahisti niin paljon ja nyt oon käyny noin puol vuotta sellasessa paikassa missä on sellanen sairaanhoitaja jonka kanssa puhun (asia meni myös poliisille mutta ei tarvinnu sitä enmpää poliisin kanssa puhua) kiitos kun luit tänne asti ja tsemppiä sulle kuka ikinä ootkaan sä kyllä selviät <333

enkeksinimee

moi !oon ite ollu aika samanlaisessa tilanteessa ja haaluun vaan sanoo et älä tee samaa virhettä kun mä eli siis mäki halusin pois kotoo ja mä pääsin osastolle josta mun oli tarkkotus siirtyä laitokseen mutta mulle tuli siellä niin hirvee ahdistus että sanoin et haluun kotiin vaik en oikeesti halunnu ja ne päästi mut kotiin ja en päässy pois täältä enkä oo vieläkään päässy et jos oikeesti haluut laitokseen älä tee niiku mä

3

hei olen 13v jolla on perhe ongelmia sekä masennus perhessäni huudetaan paljon sekä heitetään tavaroita vanhempaani ei kinnosta minusta ne vain uhkailee jne minulla on muutakin mutta en haluaisi kertoa tässä

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki 3,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne palstalle ja sitä kautta hakea apua. Olen todella pahoillani tilanteestasi kotona ja ansaitset ehdottomasti apua ja tukea itsellesi. Kerrot viestissäsi huolestuttavista kotioloistasi, masennuksestasi sekä muista asioista, joista et halua tähän kirjoittaa. Minulla nousee sinusta huoli ja toivoisin että rohkaistuisit kertomaan asiasta jollekin aikuiselle lähipiirissäsi esimerkiksi koulussa.
Miltä sinusta tuntuisi tulla juttelemaan asiasta Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai chattiin?https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/

Voisimme yhdessä miettiä, mikä auttaisi sinua ja saisi tilanteen helpottumaan. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!

Ethän jää yksin, olemme täällä sinua varten!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Laitokseen pääsy

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.