oon täyttämässä 14 tänä vuonna ja jos ’talk back’ (en tiedä suomennosta) mun puol isälle se poistaa mun puhelimesta spotifyn, whatsapin ja välillä muitaki appeja, pienenä mut laitettii huoneesee yksin ilman paljoo mitää kamaa tunneiks vaa olemaa et ’käyttäytyisin paremmin’ en osaa ottaa yhteyttä ku tarviin apua mielen terveys asioissa tai muuten vaa apua näitte rangaisusten jälkee. On tosi vaikee olo kotona ja mun kaverit on sanonu et se ei oo ok, ja et pitäis hankkii apua, mut en vaa osaa, tuntuu ahistavalta pyytää apua tai vaa puhua ihmisille ketä en tunne, mun kaverit on sanonu et mul on autismin ja masennuksen oireita mut en oo niistä 100% varma, en oikee tunne oloani turvalliseks missään ja itse haavoittamisen tunne on kasvanu viime aikoina mulla. (anteeks jos tuli liikaa samaa aikaa!!)
Hei ”dankku”!
Kiitos viestistäsi! Oli tosi hyvä, että kirjoitit tänne kaikesta, mikä mieltäsi on painanut.
Oli ikävää kuulla, että sinulla on vaikea olla kotona, etkä tunne oloasi turvalliseksi oikein missään. Perheen aikuisten tehtävänä on asettaa rajoja, mutta samalla aivan yhtä tärkeää on, että sinä koet olosi turvalliseksi ja kotona olisi hyvä olla. Myös mielenterveyteen liittyviin pulmiin ja muihin haasteisiin on aina tärkeää saada apua!
Kuulostaa siltä, että sinulla on hyviä ja välittäviä kavereita, kun he ovat kannustaneet sinua hakemaan apua. He ovat ihan oikeassa siinä, että apua sinun olisikin hyvä hakea. Ymmärrän kuitenkin, että avun hakeminen voi tuntua vaikealta.
Apua esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin ja perhehuoliin voi saada esimerkiksi koulun ammattilaisilta. Ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia haastavia tilanteita ja osaavat olla tukenasi. Apua voi hakea esimerkiksi koulukuraattorilta tai kertoa tilanteestaan opettajalle tai jollekin muulle työntekijälle. Entä luuletko, että pystyisit kertomaan vanhemmillesi tai isäpuolellesi, miltä sinusta tuntuu? Jos perheen aikuisille puhuminen ei tunnu hyvältä ajatukselta, niin tärkeää on, että voit tukeutua johonkin aikuiseen, kenet koet turvalliseksi.
Avun hakeminen ja huolien puheeksi ottaminen voi kuitenkin ymmärrettävästi tuntua jännittävältä, varsinkin, jos kyseessä on ihminen, jota ei tunne. Puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, vaikka kyseessä olisikin ihan tuttu, läheinen aikuinen.
Ilmeisesti kaverisi tietävät tilanteestasi jonkin verran ja ovat kertoneet epäilevänsä sinulla olevan autismin ja masennuksen oireita. Hienoa, että olet heille pystynyt puhumaan ja hienoa myös, että he ovat huomanneet, että tarvitset apua. Mitä luulet, voisitko pyytää jotakin kaveriasi sinulle henkiseksi tueksi, kun menet juttelemaan jonkun aikuisen kanssa (esimerkiksi koulun työntekijä)?
Olet myös tosi taitavasti osannut tekstin avulla kuvata, mitä kaikkea sinulla on mielessä. Joskus puhumista helpompaa voikin olla kirjoittaminen. Voit halutessasi näyttää haluamallesi aikuiselle esimerkiksi tämän keskustelupalstaviestisi tai kirjoittaa uuden tekstin. Tai voisitko lähettää aikuiselle viestin, jossa ihan vain kerrot, että sinulla on huolia, joista tuntuu vaikealta puhua?
Täältä Nuortennetin ”apua ja tukea” -osiosta voit halutessasi lukea lisää vinkkejä avun hakemiseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Voit esimerkiksi kokeilla hyödyntää tätä ”Huoli puheeksi” -lomaketta, jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos sinusta tuntuu tällä hetkellä liian vaikealta puhua jollekin omalle tutulle aikuiselle, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Siellä voi puhua ihan mistä tahansa täysin luottamuksellisesti ja nimettömästi. Ei haittaa, jos ei heti uskalla sanoa ihan kaikkea, vaan aina voi soittaa uudestaankin. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ansaitset kokea olosi hyväksi ja turvalliseksi. Älä jää yksin ja muista, että aina on toivoa paremmasta!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä