Moikka!
Mulla alkanut yläasteella masennus, josta en vieläkään ole selvinnyt. Masennuksen oireet viimeaikoina vahvistuneet TODELLA paljon. Sängystä nouseminen joka aamu kuullostaa hirveältä ajatukselta ja muille ihmisille keskustelu vielä hirveämmältä. Lähiaikoina olen myös onnistumaan tuhoamaan ihmissuhteita ja karkoittamaan tärkeitä läheisiä ympäriltäni. [osa tekstistä poistettu] Puhuminen ammattilaiselle ei tunnu hyvältä. Apua! Mitä tehdä?
Hei.
Kiitos viestistäsi ja kiitos rohkeudestasi kirjoittaa meille. Jo se, että itse huomaat tarvitsevasi apua, on askel kohti parempaa oloa.
Viestistäsi ymmärrän, että sinulla on hyvin paha olla, joka ilmenee jo kertomallasi itsetuhoisella käytöksellä ja ajatuksilla. Fyysinen kipu usein helpotta sisäistä ahdistusta hetkeksi, niin kuin itsekin kirjoitit, mutta se ei ikinä ole ratkaisu pahaan oloon. Sinä et todellakaan ansaitse kipua tai pahaa oloa, eikä sinun kannata itseäsi rangaista. Kehosi on kallein asia mikä sinulla on, siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Syy pahaan oloon ja masennukseen tulee aina selvittää jotta olo helpottuisi. Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin mikä on saanut sinut voimaan huonommin? Oletko vuosien aikana voinut myös paremmin? Ja mikä on silloin oloasi auttanut?
Kirjoitit, että puhuminen kenellekään tai varsinkaan ammattilaiselle ei tunnu hyvältä idealta. Puhuminen on kuitenkin aina kannattavaa ja se tärkein keino selvitä masennuksesta. Muista, että jaettu huoli on aina puolikas. Vaikka kerrot karkottaneesi tärkeitä läheisiä ympäriltäsi, uskon että he aivan varmasti haluaisivat olla tukenasi, jos kertoisit miltä sinusta tuntuu. Puhuminen voikin tuntua hankalalta mutta vaihtoehtoja löytyy. Voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen jollekin läheisellesi, jossa kerrot tarvitsevasi apua? Voit vaikka myös näyttää tämän tänne kirjoittamasi viestin. Tuki lähimmiltäsi on erityisen tärkeää vaikeina aikoina.
Kannustan sinua myös puhumaan esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Ammatti-ihmiset osaavat työnsä puolesta vastaanottaa kaikennäköisiä tunteita ja ajatuksia. He osaavat myös jatko-ohjata sinua toisenlaisen avun pariin, jos sille on tarvetta. Kun heidän puheille menee, ei tarvitse tietää olonsa syytä tai mitään muutakaan. Heidän työnsä on se selvittää.
Jos haluat, voit aina olla yhteydessä myös Lasten ja nuorten puhelimeen. Olemme mielellämme tukenasi ja yhdessä voimme miettiä ratkaisuja tilanteeseesi. Voit soittaa (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa tai chatata nimettömänä ja luottamuksellisesti.
Pahaan oloon ja masennukseen on aina olemassa apukeinoja ja helpotusta. Avun kautta elämä alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta. Toivon, ettet jää asian kanssa yksin ja uskallat hakea ja ottaa apua vastaan. Olet kaiken avun arvoinen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
