Moi eli oon 13 v tyttö aika Etelä-Suomesta
Mulla on jo keväästä asti ollu tosi paljon itsetuhoisia ajatuksia [osa tekstistä poistettu]
Kaikki luulee et oon tosi ilonen ja jos kertoisin tästä jollekkin nii mitä sit tapahtuis? Äiti varmaan sanois et se on vaan vaihe ja menee ohi niinkun aina sanoo tai sit ois tosi huolestunu turhaan
Mulla on kokoajan tosi ahistunu olo ja tuntuu et koko ajan mua arvostellaan
Alotin pari viikkoo sitten yläasteen ja melkeen tunsin ennestään vaan yhen pojan
Oon jo tutustunu pariin ja ollaa ihan hyvii kavereita
Mulla on paras kaveri joka on eri luokalla eikä nähä enään melkee koskaa paitsi ohikulkumatkalla koulun käytävällä
Se on aika vaikeeta koska oon ollu sen paras kaveri eskarista asti ja nyt ei nähä
Mulla on paniikki häiriö ja saan paniikki kohtauksia nykyään semi harvoin
Mitä teen.
Hei,
Kiitos viestistäsi!
Kerroit ahdistuksen tunteistasi ja siitä, että sinulla on ollut tosi paljon itsetuhoisia ajatuksia. Ahdistuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset ovat sellaisia asioita, joihin tulisi aina saada tukea. Kertomasi perusteella minulla herää huoli voinnistasi.
Sinua mietitytti myös, mitä muut mahtaisivat asiasta sanoa, koska luulevat sinun olevan iloinen. Kaikenlaiset tunteet, niin hyvät kuin huonotkin, kuuluvat elämään. Myös pääosin iloinen ihminen saa tuntea huonojakin tunteita. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja sinulla on myös oikeus saada niihin apua.
Pohdit, että äitisi saattaisi joko todeta tämän olevan vaihe tai sitten vaihtoehtoisesti hän saattaisi huolestua. Mitä sinä itse toivoisit äidiltäsi, jos kertoisit hänelle? Voisitko ajatella, että kertoisit äidillesi, että sinulla on mielenpäällä asiaa, mutta sinua mietityttää hänen reaktionsa? Voisitko kertoa myös, mitä toivoisit häneltä?
Olet aloittanut juuri yläasteen ja tämä on varmasti ollut iso muutos elämässäsi. Mukavaa, että olet tutustunut uusiin kavereihin! Kurja kuitenkin kuulla, että et ole pystynyt näkemään kunnolla parasta kaveriasi, joka on eri luokalla. Oletko kertonut hänelle, että sinusta tämä tuntuu vaikealta? Entä onko teillä mahdollisuuksia nähdä koulun ulkopuolella?
Kuten tuossa jo kirjoitin, niin ahdistuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset ovat aina sellaisia, joihin olisi syytä saada apua. Kannustaisin sinua kertomaan olostasi rehellisesti äidillesi, mutta myös sopimaan tapaamisen koulun terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa. Heidän yhteystiedot saattavat löytyä esimerkiksi ilmoitustaululta, Wilmasta tai koulun nettisivuilta. Voit esimerkiksi laittaa heille viestiä ja kertoa, että haluat sopia tapaamisen. Kuraattorille tai terveydenhoitajalle voit luottamuksellisesti kertoa mielenpäällä olevista asioista – heidän tehtävänä on olla tukenasi!
Joskus mieltä painavien asioiden sanominen ääneen voi tuntua haastavalta. Silloin kannattaa kokeilla vaikka kirjeen kirjoittamista. Kirjoittamalla voit rauhassa miettiä, mitä haluat sanoa ja lukija saa rauhassa lukea sen. Voit myös kokeilla Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moikka! Itse olen 14 vuotias poika, ja mulla on ollu tosi samanlaista yläkoulu kun sulla, kutosen lopulla mulla alko olee nii vakavii mielenterveysongelmii et mut otettii akuuttijaksolle alunperin kahdeks viikoksi, joka myöhemmin venyi 2,5 kuukaudeksi, jonka jälkeen musta tehtiin lastensuojeluilmoitus, ja muutin lastensuojelulaitokseen avohuollon tukitoimena puoleks vuodeks mihin mennessä ongelmat oli nii pahat et mut oli pakko ottaa huostaan ja nyt sit oon ollu vissii vuode huostas aikalail eikä meidän ohjaajat osaa auttaa mua päivystyksessä ollaa psykiatrin luona oltu monen monta kertaa ja masennuslääkkeitäki oon ottanu vuoden ajan mut ne vaan väsytti ja pahensi oloa..
PÄRJÄILE, JA MUISTA ETTET OLE YKSIN ONGELMIEN KANSSA❤❤❤❤💕✔
Hei nimimerkki ”Sama tilanne”,
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi tänne! Uskon, että monelle vastaavanlaisessa tilanteessa olevalla, voi olla helpottavaa tietää, että ei ole yksin.
Kurja kuulla, että ohjaajat eivät ole osanneet auttaa sinua. Mielenterveysongelmiisi on reagoitu ja olet saanut niihin tukea, mutta joskus kuitenkin voi ottaa aikaa, että ongelmat alkavat helpottamaan. Jos sinusta tuntuu tilanne toivottomalta tällä hetkellä, niin muistathan, että tilanne voi aina kääntyä paremmaksi – joskus se voi aikuisiltakin viedä vain enemmän aikaa löytää ne oikeat keinot auttamiseen.
Onko sinulla ketään sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, keneen pystyt tukeutumaan vaikeinakin hetkinä? Voit myös aina soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä