Hei!
Kiitos, kun kirjoitit tämän viestin. Olet todella rohkea, kun uskalsit lähettää tämän, vaikka se tuntui vaikealta ja pelottavalta. <3
Olipa kurja kuulla, että sinulla on ollut masentunut olo ja kuinka sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Jos tosi kovasti huono olla, niin silloin välttämättä kivatkaan asiat eivät saa mieltä paremmaksi. Kun voi huonosti, niin silloin mielen voi vallata myös ajatukset itsensä satuttamisesta.
Vaikeiden ja itsetuhoisten ajatusten kanssa ei pitäisi jäädä yksin ja niihin tulisi aina saada apua. Samaan aikaan kuitenkin juuri niistä vaikeista asioista voi tuntua mahdottomalta puhua kenellekään. Se on tosi ymmärrettävää, että ajatus kertomisesta pelottaa.
Olet nyt ottanut todella hienosti ensimmäisen askeleen, kun kirjoitit tämän viestin, vaikka se pelotti. Olen ylpeä sinusta ja sinullakin on syytä olla ylpeä itsestäsi. <3 Vaikka tällä hetkellä asian puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin uskon, että tulet vielä pystymään siihen.
Olet tosi taitavasti osannut tässä viestissä sanoittaa ajatuksiasi ja kirjoittaminen vaikeista asioista voi olla oikein hyvä vaihtoehto puhumiselle. Miltä tuntuisi sellainen ajatus, että näyttäisit jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle esimerkiksi tämän kirjoittamasi viestin? Voit myös kirjoittaa uuden tekstin ja välittää sen aikuiselle haluamallasi tavalla (esim. kirjoittamalla kirjeen tai lähettämällä viestin). Aikuinen voi olla kuka tahansa sellainen, jolle sinusta tuntuisi hyvältä puhua, esimerkiksi oma huoltaja, joku muu läheinen tai vaikka nuorisotyöntekijä.
Nuortennetissä on muuten myös Huoli puheeksi -lomake, jota voit kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Täältä voit lukea vielä lisää huolen puheeksi ottamisesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Ymmärrän kuitenkin, että puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, teki sen sitten kirjoittamalla tai puhumalla. Jos haluat jutella voinnistasi ensin nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit kokeilla soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteydenottoihin vastaavat koulutetut vapaaehtoiset päivystäjät. Se ei haittaa, vaikka et alkuun uskaltaisikaan kertoa mitään – aina voi ottaa yhteyttä uudelleen. Voit myös alkuun vaikka kertoa ihan vain muita kuulumisiasi, jos et heti uskalla kertoa vaikeimmista asioista. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja kaiken avun arvoinen. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
