Mua ahdistaa menkat. En halua puhua kenellekään, koska vaikka mun ympärillä on ihmisiä, joille voin puhua niin en vaan halua.
Se yleensä vaan pahentaa mun oloa ja vihaan kaikkia tommosia mun mielestä kiusallisia puheenaiheita. Pelkään tosi paljon sitä päivää kun mulla alkaa menkat.
En tiiä, miten pystyn kertomaan siitä mun äitille. Menkkojen ja parien muiden asioiden takia antaisin mitä vain, jos voisin olla myös biologisesti sukupuoleton.
Pelkään muiden ihmisten mielipiteitä menkoista, pelkään menkkojen alkamista, pelkään jos menee housuista läpi, pelkään niistä kertomista, pelkään jos jää siteet kotiin… Pelkään kaikkea menkoissa. En tiiä miten kestän kun ne alkaa. Tuntuu, että en pysty elämään niiden kanssa. Enkä nyt kaipaa mitään ” puhu sun vanhemmille” vinkkejä, koska kuten jo sanoin, EN HALUA.
Hei!
Kiitos, kun rohkeasti kerroit ajatuksistasi kuukautisiin liittyen!
Moni murrosikäinen saattaa pohtia enemmän tai vähemmän alkavia kuukautisia. Joskus niihin voi liittyä vaikeita ajatuksia, kuten pelkoa tai häpeää, vaikka kuukautiset ovat aivan tavallinen asia. Kuukautiset koskettavat monen ihmisen elämää ja ihmisellä voi olla menkat, vaikka hän ei kokisi olevansa sukupuoleltaan tyttö/nainen. On tärkeää, että kuukautisten ympärillä olevaa häpeää saataisiin poistettua sekä aiheesta puhuttaisiin yhä enemmän ja avoimemmin. Siksi onkin erityisen hienoa, että päätit kirjoittaa tänne ajatuksistasi ja nostat aihetta tänne keskusteluun.
Mainitsit viestissäsi, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, joille voit puhua, mutta et kuitenkaan halua, koska se yleensä pahentaa oloa. Ymmärrän hyvin, että kertominen voi tuntua haastavalta varsinkin, jos aihe tuntuu itsestä vaikealta ja on kokemus, että puhuminen on pahentanut oloa. Osaatko sanoa, mikä on saanut sinulle pahentuneen olon, kun olet puhunut jollekin? Entä miten lähipiirissäsi yleisesti ottaen suhtaudutaan kuukautisiin? Jos lähipiirissä on kuullut negatiivista puhetta menkoista, niin silloin niistä puhuminen voi tuntua erityisen vaikealta.
Sanoit, ettet halua puhua asiasta, etkä kaipaa ”puhu vanhemmillesi” -vinkkejä. On ymmärrettävää, että vaikeista asioista puhuminen aikuiselle voi tuntua vaikealta ja epämieluisalta. Asiasta kertominen voi jännittää ja joskus taustalla saattaa olla esimerkiksi huonoja kokemuksia. Joskus kuitenkin voi huomata, että asiasta kertominen jollekin luotettavalle aikuiselle tuokin vähän kevyemmän olon. Jos aikuisella itsellään on kuukautiset, niin hän saattaa hyvin muistaa, millaista se on ollut, kun kuukautiset alkoivat. Joskus sekin voi helpottaa, jos yhdessä aikuisen kanssa voi miettiä, miten pelottaviin asioihin voi koittaa varautua etukäteen.
Jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, niin miltä sinusta tuntuisi mennä juttelemaan esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai jonkun muun aikuisen kanssa, kenelle sinusta tuntuisi helpoimmalta puhua? Terkkari ainakin tietää paljon kuukautisiin liittyvistä asioista ja ymmärtää varmasti sen, että niihin voi liittyä vaikeita ajatuksia.
Kirjoitit viestissäsi, että et tiedä, miten pystyt kertomaan asiasta äidille. Tähän liittyen haluaisin vinkata tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -sivua, jota voi käyttää apuna siinä, jos pohtii jonkun vaikean asian kertomista: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos haluat jutella nimettömästi aikuisen kanssa, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voit jutella aiheesta kuin aiheesta luottamuksellisesti!
Oli hienoa, että uskalsit asiasta tänne kirjoittaa ja toivon, ettet jatkossakaan jää vaikeiden ajatusten kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä