Moi, täällä tyttö, menossa juuri uudestaan terapiaan koulukuraattorin kautta vaikka valehtelin sillekkin
Kuitenkin viiltelen ja tekis mieli kuolla. Äitillä on kaksuuntanen,masennus, paniikkihäiriö, isällä samoja + skitsofreenia kunnes tappo ittensä
Tuntuu että itelläki alkaa pikkuhiljaa pää seota
Asun tällä hetkellä sijaisperheessä ja siis mietin vaan että jos kerron mun terapeutille vaikka että viiltelen ja tekee mieli kuolla, kertooko se mun vanhemmille? Ja tää on outo kysymys mutta voiko se esim pistää mut mielisairaalaan? Jos sanon että tekis mieli tappaa itteni ja oon itsetuhoinen. Pystyykö 14 vuotias menemään mielisairaalaan? Kaikkee tällästä paskaa
Hei!
Kiitos viestistäsi. Hyvä, että yrität ottaa selvää asioista, jotka sinua pohdituttavat. Olen tosi iloinen, että olet päässyt kuraattorin kautta terapiaan. Siellä sinun on mahdollista käydä läpi kaikkia sinua mietityttäviä asioita, kertoa kaikesta mitä päässäsi liikkuu ja saat apua niiden käsittelyyn.
Olen pahoillani, että vanhempasi kärsivät erilaisista psyykkisistä sairauksista ja siitä, että isäsi on menehtynyt. Lämpimät osanottoni. Toivottavasi äitisi saa nyt hyvää apua niin, että pystyy olemaan elämässäsi mukana sen verran, kun se on mahdollista eikä sinun tarvitsisi kantaa huolta hänestä. On hyvä, että asut nyt sijaiskodissa, jossa sijaisvanhemmillasi on paremmat mahdollisuudet pitää sinusta huolta ja olla tukenasi. Sillä tavalla äidilläsikin on enemmän voimia huolehtia itsestään.
Terapiasta huolimatta koet edelleen tarvetta satuttaa itseäsi ja sinulla on kuoleman ajatuksia. Olen tästä tosi pahoillani ja toivon, että terapia auttaa vähitellen niin, että olosi helpottuisi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun kannattaa kertoa aina täysin rehellisesti terapeutillesi, kuinka voit ja minkälaisia ajatuksia sinulla on. Vain sillä tavalla hän pystyy auttamaan sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Luulen, että vanhempasi saattavat jo tietää itsetuhoisuudestasi, joten en usko, että siitä heille joka kerta erikseen kerrotaan. Mutta en tietenkään tiedä tätä aivan varmaksi. Jotta saat varmasti oikean vastauksen kysymykseesi, sinun kannattaa kysyä sitä suoraa terapeutiltasi. Voit kysyä esimerkiksi, että millaiset asiat ovat sellaisia, joista hänen täytyy kertoa vanhemmillesi ja mitkä ovat sellaisia, jotka jäävät teidän kahden välisiksi asioiksi.
Samoin teidän kannattaa jutella seuraavalla käynnillä myös siitä, milloin hän ajattelee, että osastojakso olisi sinulle hyväksi. Osastojaksoista jutellaan aina yhdessä ja punnitaan siitä, onko siitä siinä tilanteessa hyötyä. Psykiatrisia osastoja on myös 14-vuotiaille, mutta kovin pitkiä aikoja siellä ei yleensä vietetä.
Näistä asioista on tosi tärkeää jutella ja olen iloinen, että kysyit niistä. Valitettavasti en pysty antamaan sinulle tarkkoja vastauksia. Parhaat vastaukset niihin saatkin omalta terapeutiltasi. Nämä ovat kuitenkin normaaleja aiheita jutella eli ota ne vain rohkeasti hänen kanssaan puheeksi.
Toivon, että alat pikku hiljaa voimaan paremmin. Luota vain aikuisiin, jotka ovat ympärilläsi ja anna heidän olla tukenasi.
Lämpöisin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
hei, mun sijaisvanhemmat ei tiiä tästä viiltelyjutusta ja luulisin et ne vaan suuttuis, jos sanon terapeutille että älä kerro nii kertooko se?
Hei!
Jos asia mietityttää sinua kovasti, niin voit kysyä asiaa niin päin, että mistä kaikista mahdollisista asioista hän kertoisi vanhemmillesi. Luulen, että listassa on paljonkin sellaisia asioita, jotka eivät toteudu tällä hetkellä sinun kohdallasi. Mutta sillä tavalla kuulisit, kertoisiko hän heille viiltelystä.
Olen sitä mieltä, että olisi tosi hyvä, jos sijaisvanhempasi tietäisivät, että satutat itseäsi. Voi olla tosi raskasta peitellä sitä heiltä ja salailu vie aina paljon voimia. Itsensä satuttaminen ei ole kauhean harvinaista, joten he tietävät kyllä, että jotkut nuoret tekevät sitä.
Jos he tietäisivät, että pahan olon tullessa turvaudut viiltelyyn, niin voisitte yhdessä miettiä niihin tilanteisiin jotain muuta tekemistä, joka auttaisi sinua. He ehkä toivoisivat, että uskaltaisit tulle kertomaan siitä heille ja että he voisivat siinä hetkessä olla tukenasi, kunnes pahin hetki on ohi ja pärjäät taas tunteittesi kanssa. Voisit kertoa itse, mitä toivoisit heiltä siinä tilanteessa. Halauksen, seurana olemista, hiusten harjaamista, kävelylenkkiä tai sylissä oloa? Jokaisella auttaa eri asia ja voisitte yhdessä kokeilla, mikä sopisi sinulle. Koska he ovat ottaneet sinut luoksensa, uskon että he haluavat pitää sinusta mahdollisimman hyvää huolta ja toivoisivat, että voisit luottaa heihin ja antaa heidän auttaa sinua.
Voit myös terapeuttisi kanssa miettiä erilaisia keinoja sietää hankalia tunteita niin, ettet satuttaisi itseäsi. Senkin vuoksi toivon sydämestäni, että pystyisit puhumaan tästä hänen kanssaan. Et ole ensimmäinen etkä varmastikaan viimeinen hänen asiakkaansa, joka satuttaa itseään ja hän osaa kyllä auttaa sinua siinä.
Jos haluat, voimme jutella tästä asiasta lisää Lasten ja nuorten puhelimessa. Numeromme on 116 111 ja olemme auki vuoden jokaisena päivänä. Puhelu ei maksa sinulle mitään ja eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi. Meillä on joka päivä myös chat klo 17-20 täällä Nuortennetissä sekä nettikirjepalvelu, jossa voit aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon tai kirjoittaa vain yhden kirjeen. Yhteydenottoihin vastaa koulutetut vapaaehtoiset aikuiset MLL:n työntekijän avulla.
Toivon sinulle paljon voimia ja uskallusta luottaa terapeuttiisi ja sijaisvanhempiisi.
Olet tärkeä!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä