Siirry sisältöön
eksyksissä

”Mikä mua vaivaa?”- on nyt ollut sellainen kysymys jota oon kysynyt itteltäni useampaan otteeseen lyhyessäkin ajassa. Mulla on kaikki hyvin. Perhe on ihana ja toimii, mulla on kavereita ja oon ilonen. Silti tunnen oloni hirveäksi. Musta tuntuu siltä että ketään ei kiinnostaisi vaikka kuolisin pois tällä sekunnilla, paitsi ehkä vanhempia. Mun kaveripiiriä ei kiinnosta vaikka oisin kipeenä kaks viikkoo putkeen. Kukaan ei kysele sinä aikana mitään. Kukaan ei juttele mulle sinä aikana mitään ja kun tuun takas kouluun, kaikki on kuin mun parhaita kavereita.
Asun toisella paikkakunnalla kuin muut kaverini ja aina koulun jälkeen kun menen kotiin, en kuule kenestäkään mitään ainoastaan yksi ihminen saattaa laittaa viestiä, ja sekin ylensä sitä että pääseekö hän kyydilläni kouluun.
Sitten jos satun jäämään kavereiden kanssa pyörimään keskustaan, niin musta tuntuu että kaikilla on aina paljon tylsempää mun kanssa, kuin sillon kun ne on ilman mua. Ainakin mitä niiden puheista koulussa ymmärtää.
Tulin tohon kouluun viime lukuvuoden puolessavälissä. Vaihdoin koulua masennuksen ja lintsailun takia. Kaikki muuttu paremmaks heti kun pääsin pois ahdistavasta ympäristöstä ja olin tosi ilonen aika pitkään. Melkein puoli vuotta.
Nyt Mulla on taas paha olla. Mä osaan tunnistaa sen jo. En kuitenkaan osaa tehä asialle mitään. Toisaalta haluaisin puhua jollekin ulkopuoliselle, mutta toisaalta en. En haluu myöntää enää että asiat voi mennä alamäkeen koska tuntuu että sillon mä luovuttaisin ja ei enää olis toivoo. Mä haluaisin vaan itkee kaiken pahan olon pois, mutta en kuitenkaan halua itkeä, koska se on heikkous.
Haluun mennä juttelemaan koulu psykalle, mutta en halua muiden, etenkään vanhempieni tietävän. Mutta millon muka voisin mennä ilman että saan poissaolon tunnilta tai ilman että joku tajuaa jotain?
Oon epätoivonen ja luovuttamisen partaalla.

MLL Ylläpito

Heippa,

todella kurjaa, että paha olo on päässyt taas palaamaan. Mutta tiedätkö – se ei ole mitenkään sinun syytäsi tai epäonnistumisen merkki. Paha olo ei ole sinun valintasi. Jokaisella meistä voi mennä (ja yleensä jossain vaiheessa meneekin) asiat alamäkeä, mutta sieltä on aina reitti ylämäkeen. Se, että hakee apua ja myöntää, että nyt on huono olla, ei ole luovuttamisen tai toivottomuuden merkki vaan juurikin päinvastoin! Se osoittaa rohkeutta ja on ensimmäinen askel kohti parempaa oloa.

Itselleni tuli mieleen kaverisuhteistasi, että ne ovat vielä aika alussa. On helpottavaa kuulla, että sinut on otettu koulussa lämpimästi vastaan ja olet tutustunut heti uusiin ihmisiin siellä. Luultavasti muut/osa heistä ovat tunteneet toisensa jo pitempään ja ystävyys on ehtinyt syventyä ja toisiaan opittu tuntemaan paremmin. Voisiko olla, että ajan kanssa myös sinun ja uusien ystävien suhde syvenee ja koet yhä enemmän olevasi osa porukkaa myös vapaa-ajalla? En usko, että heillä on yhtään tylsempää sinun kanssasi. Se, että löytää ne yhteiset hauskat jutut ja luottamuksen, vaatii usein juuri sitä aikaa. Sitä paitsi kun vietetään aikaa yhdessä, molemmat/kaikki ovat vastuussa siitä, kuinka kivaa tai tylsää on, eikö vaan? Ei siis ole vain sinun vastuullasi saada toiselle ja teille tosi viihdyttävää yhdessäoloa. Laita vaan rohkeasti viestiä heille päin vapaa-ajalla tai kun olet kipeänä. Anna ajan kulua ja luota siihen, että ystävyyssuhteet syvenevät vielä.

Koulupsykalla on muuten vaitiolovelvollisuus. Eli teidän väliset keskustelut pysyvät vain teidän kahden välisinä ja kannattaa sanoa/kysyä avoimesti luottamuksellisuudesta. Hmmm.. mietin, että onko kouluspsykalla sähköpostiosoitetta tai numeroa, johon voisi laittaa viestiä keskusteluajasta? Siinä voisi mainita, että et haluaisi poissaoloa. Ehkä psyka voisi järjestää yhteistyössä opettajan kanssa, että voisit käydä siellä juttelemassa. Entä voisiko psykan luona käydä lyhyemmän koulupäivän jälkeen tai ennen koulua myöhäisempänä aamuna?

Jos kaverisi sattuisivat kyselemään, että miksi et ollut esim. tunnin alussa paikalla, niin voit kuitata asian toteamalla, että kävit hoitamassa yhden sovitun asian, esimerkiksi. Ja tuskin kaverisi säikähtäisivät, vaikka kertoisit rehellisesti käyneesi psykan juttusilla, koska sinulla on joitain mieltä painavia asioita.

Muistathan, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa nettikirjeen tai käydä juttelemassa meidän chatissa. Ne ovat kaikki luottamuksellisia ja nimettömiä.

Muista, että olet aivan ihana, tykättävä ja fiksu nuori!

Halitsempit Sinulle!

Vastaa aiheeseen: Mikä mua vaivaa?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top