Jos oon tosi vihanen/surullinen, niin sitten oon oikeasti ja sen huomaa.Ja kun oon surullinen tai/ja vihainen, niin teen omituisia asioita. Niitä on esim, kanin ruoan syönti, kulmakarvan ajelu, kouluvihon repiminen, vaatteiden repiminen….Nyttenkin mun sängyllä on lasin sirpaleita, kynsilakkaa ja revitty valokuva.Oon miettiny, että mikä mua vaivaa. Onko tää ihan normaalia käytöstä?!
Hei Girl,
kiitos viestistäsi, on tärkeää että kirjoitit. Kerroit viestissäsi asioista, joita teet ollessasi vihainen tai surullinen, ja kysyit ovatko ne ihan normaalia käytöstä.
Kuvasit viestissäsi monia sellaisia asioita, jotka tuottavat tai saattavat tuottaa sinulle vahinkoa tai satuttaa sinua. Se herättää minussa huolta. Haluan aluksi kuitenkin painottaa, että tapoja käsitellä tunteita ei voi jakaa normaaleihin ja epänormaaleihin tapoihin. On erilaisia tapoja, ja jotkin tavat tuottavat enemmän pahaa itselle tai toisille kuin hyvää. Silloin kun näin on, on hyvä pysähtyä ja selvittää, miten voisi saada itselleen uudenlaisia tapoja käsitellä tunteita. Niin sinä olet tehnytkin, kun kirjoitit tänne Nuortennettiin, ja se on minusta todella hienoa! Se kertoo, että haluat pitää itsestäsi huolta.
Surun ja vihantunteita kokee jokainen elämänsä aikana, mutta kaikki kokevat ne omalla tavallaan. Toisille tunteet ovat voimakkaampia kuin toisille, ja silloin tunteiden käsittely on haastavaa. Toiset saavat läheisiltään, esimerkiksi vanhemmiltaan paljon tukea tunteiden käsittelyn harjoitteluun ja toiset joutuvat harjoittelemaan tunteiden käsittelyä lapsena yksin. Positiivinen asia on, että koskaan ei ole liian myöhäistä harjoitella uusia taitoja, ja nuoruusvuosien aikana niiden harjoitteluun on oikein otollinen aika.
Surun ja vihan tunteet on tärkeä oppia käsittelemään sellaisella tavalla, joka ei satuta tai tuota vahinkoa itselle. Tällaisia keinoja on monenlaisia, ja niistä eri keinot toimivat eri ihmisille. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi
– päiväkirjan pitäminen: tapahtumien ja tunteiden kirjoittaminen päiväkirjaan voi auttaa niiden jäsentämisessä ja käsittelyssä. Kirjoitettuna ne voi nähdä eri näkökulmasta ja niihin voi saada etäisyyttä.
– liikunta: liikkuessa aivot toimivat tehokkaammin ja saavat eri tavalla tilaa ajatella ja jäsentää kokemuksia ja tunteita. Liikunta tuottaa kehoon hyvän olon hormonia, joka myös helpottaa surua tai vihan tunnetta.
– turvalliselle läheiselle puhuminen. Huolten kertominen toiselle ihmiselle voi jo itsessään helpottaa pahaa oloa, kun niitä ei enää kanna pelkästään omilla harteillaan. Toisen ihmisen myötätunto ja ajatukset voivat lisäksi helpottaa oloa.
– riittävä uni. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta nukkuminenkin voi auttaa tunteiden kanssa. Silloin, jos yöunet jäävät liian lyhyiksi, tunteet, erityisesti kielteiset tunteet saattavat voimistua. Hyvien yöunien jälkeen mieli on paremmin valmistautunut kohtaamaan erilaisia tunteita ja ajatuksia.
Onko sinulla sellaisia läheisiä, joille sinun on turvallista puhua tunteistasi? Jos sinulla ei tällä hetkellä ole sellaista läheistä, tiedäthän että voit aina kääntyä esimerkiksi koulusi kuraattorin puoleen. Hän on vaitiolovelvollinen aikuinen, joka on koulussa lapsia ja nuoria varten. Hän pystyy auttamaan sinua kuuntelemalla ja tukemalla, ja lisäksi hänellä on ammattiosaaminen, jonka kautta hän osaa myös antaa sinulle hyviä käytännön vinkkejä tunteiden käsittelemistä varten.
Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa olemme aina sinun tukenasi. Voit soittaa meille (116 111), kirjoittaa tai chatata. Kuuntelemme ja tuemme sinua kaikenlaisissa asioissa, niin monta kertaa kuin haluat.
Olet ottanut rohkean ensimmäisen askeleen kirjoittaessasi huolistasi tänne Nuortennettiin. Haethan rohkeasti lisää apua ja tukea itsellesi? Muista että sinä olet tärkeä, ja sinulla on oikeus voida hyvin. Pidä itsestäsi hyvää huolta! Toivon, että kevät tuo tullessaan monia aurinkoisia ilon hetkiä.
Lämpimästi,
Lasten ja nuorten puhelimen ja nettipalveluiden päivystäjä