Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
oon pystynyt naamioimaan mun ongelmat tosi hyvin, mutta nyt alkaa olla ongelmia. oon ihan rikki, ja päässä on itsetuhoisia ajatuksia jatkuvasti. on vain ajan kysymys kun lopulta hyppään auton eteen.
oon ihan onneton ja rikki. satunnaisesti saatan tuntea iloa, mutta en ole pitkään aikaan tuntenut itseäni onnelliseksi. en tajua kaiken tämän tarkoitusta ja se on raastavaa. mulla on hirveä epäluottamus uusia ihmisiä kohtaan (enimmäkseen aikuisia), ja tuntuu että kaikki pitävät mua pilkkanaan. en halua puhua mun ongelmista kenellekkään jonka tunnen, koska pelottaa että ne käyttäisivät tietoja mua vastaan tai vaan nauraisivat. hijalleen mun empatiakyky on hiipunut pois, enkä enää nauti ihmiskontaktista. oon päässyt munj itsetuhoisen vaiheen yli, mutta nyt pelottaa että romahdan siihen taas. tunnen jatkuvaa itseinhoa ja haluan vain päästä pois. tunnen olevani kahlittu. tää teksti tässä näytöllä näyttää täysin järjettömältä ja millään ei oikein ole merkitystä. olen kadottanut sen iloisen pikkutytön joka joskus olin. en myöskään tiedä miten kertoisin äidilleni että haluaisin päästä terapeutin puheille.
ei se kuitenkaan ottaisi mua vakavasti.
Hei,
viestistäsi ”kuulee”, kuinka paha olo sinulla tällä hetkellä on. Tuntuu kurjalta, jos koet, ettet voi luottaa kehenkään aikuiseen tai ylipäänsä uusiin ihmisiin. Ehkä olet joutunut kokemaan pettymyksiä tai vähättelyä tai muuta huonoa kohtelua elämässäsi..? Silloin luottamuksen syntymiseen vaaditaankin aikaa, mutta myös uskallusta ottaa riskejä. Elämässä ei koskaan tiedä, mitä kaikkea hyvää voi saavuttaa ja mitä ihanaa tulevaisuudella saattaa olla varallemme.
Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut tuntemaan hetkellisesti iloa? Niitä asioita, jotka tuottavat meille iloa ja saavat ajatuksemme synkkyydestä edes hetkeksi pois, kannattaa vaalia kultaakin kalliimmin silloin, kun mielemme on matalalla. Niistä hetkistä ja/tai ihmisistä kannattaa ottaa kaikki irti, sillä ne/he auttavat jaksamaan ja pitävät toivoa yllä!
Jos kasvotusten puhuminen tuntuu liian isolta kynnykseltä ylitettäväksi, niin voisitko ajatella aloittavasi puhumisen aikuiselle ensin nimettömänä ja kasvottomana? Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa ilmaiseksi, nimettömänä ja täysin luottamuksella. Numerosi ei näy ja voit alkuun vaikka soitella vain hiljaisia puheluita, lyödä luurin korvaan, vain kuulostella ja kerätä rohkeutta puhumiseen puhelimen toisessa päässä olevan aikuisen kanssa. Tai sitten voisitko käydä juttelemassa Nuortennetin chatissa? Chatissa saattaa olla ruuhkaa, mutta jos yrittää päästä juttelemaan heti klo 17, niin voi olla parempi mahdollisuus päästä läpi.
Sinun ei tarvitse pärjätä yksin ja vaikka nyt tuntuisi siltä, että olo ei mitenkään voi parantua ja elämäniloa enää löytyä, niin tässä asiassa toivoisin sinun uskovan minua: kyllä voi. Tulevaisuus on avoin. Jos vaihtoehtona on luovuttaminen ja irti päästäminen, jonka lopullisuuden tiedämme ja toisena vaihtoehtona on mahdollisuus alkaakin voida hyvin ja elämänmuutos parempaan, niin eikö jälkimmäistä vaihtoehtoa kannattaisi kokeilla? Voiko siinä hävitä mitään, että ensi koettaa kaikki oljenkorretkin elämänilon takaisin löytämiseksi ennen kuin luovuttaa? Ihmiset, jotka ovat esimerkiksi parantuneet masennuksesta ja valinneetkin elämän ja taistelun, harvoin, jos koskaan, katuvat päätöstään.
Toinen nuori kirjoitti tälle palstalle juuri upeasti selviytymisestään. Voit käydä lukemassa kirjoituksen täältä: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/keskustelu/?E2120079M=1&x2120079=20775087 .
Iso halaus sinulle!