Hei! Olen nyt 13 ja meen nyt seiskalle. Kaikki menee ihan normisti ja elän ihan normii elämää.
Kuusi vuotta sitten kun aloitin koulut kaikki meni ihan ok:sti viitoseen asti. Lukuvuoden alussa oli terveystarkastus. Puhuin siellä tunteistani joita pidin NORMEINA. Terkkari sanoi että minun pitäisi alkaa käymään terapeutilla. En ymmärtänyt miksi. Olin TOOOODELLA iloinen niinkuin tytöt yleensä ovat. Olen nyt käynyt kaksi vuotta kaiken maailman terapeuteilla ja psykologilla. En enään ymmärrä minkälaiten minun pitäisi olla. Psykologit ovat saaneet minut uskomaan että minussa on ihan kaikki päin P:tä. Olin kaksi vuotta sitten iloinen tyttö mutta nykyään hiljainen tyttö vailla ystäviä. En enää luota ihmisiin enkä pysty puhumaan kenellekkään.
Vähän aikaa sitten minulla oli VÄHÄN itsetuhoisia ajatuksia ja joiduin osastolle viikoksi. Ja luulen että nämä ajatukset tulivat siitä että olen jotenkin viallinen. Mutta psykologit… he uskovat että nämä ajatukset johtuivat ISÄSTÅNI! Mistä ne tuonkin ovat saaneet päähänsä..? Nyt en saa nähdä isääni koko kesänä ja minulla on isää kova ikävä.
MITÄ TEHDÄ?
Moi.
On todella väärin, että sinut on laitettu terapiaan vasten tahtoasi ja aiempi itsetuntosi on murennettu. On myös aivan mahdollista, että lievät itsetuhoiset ajatukset ovat tulleet siksi esiin, että olet ajatellut olevasi viallinen. Älä missään nimessä ajattele, että sinussa olisi jotain vikaa! Olet kaunis ja arvokas ihminen, jolle on sattunut pahoja asioita, ja ne eivät ole sinun syytäsi. Pystytkö pitämään iskääsi minkäänlaista yhteyttä, edes puhelimitse tai kirjeitse? Se ei tietenkään korvaa kasvokkain olemista, mutta voisi hiukan lievittää ikävää. Psykologit eivät selvästikään ole olleet tehtäviensä tasalla, jos tunteesi ovat olleet vain lieviä/normaaleja, kuten itse kerroit. Varhaismurrosiässä ja murrosiässä mielialat ja tunteet vaihtelevat muutenkin ilman erityistä syytä.
Lievistäkin itsetuhoajatuksista kannattaa silti pyrkiä eroon. Älä ikinä vahingoita itseäsi tai edes harkitse sellaista. Olet kokenut paljon ikäviä asioita, mutta voit päästä niistä yli. Ihmisiin on mahdollista oppia luottamaan uudelleen, ja puhumisen osalta on jo iso juttu, että pystyit kirjoittamaan tänne. Voisitko puhua vanhemmillesi tai terveydenhoitajallesi terapiaan liittyvistä asioista? Jokaisella on oikeus saada oikeanlaista, kannustavaa ja rakentavaa terapiaa, jos sitä tarvitsee. Voit aina soittaa ilmaiseksi Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun. Asioista puhuminen on vaikeaa, mutta pienikin avautuminen auttaa eteenpäin. Se auttaa myös luottamaan ihmisiin.
Tsemppiä ja haleja! :)
-Lintu-
Hei!
Mulle ostettiin tos vähän aikaa sitte uus puhelin jotta isällä ei olisi mun numeroo… Samoin jouduin estämään isän skypessä ja kikissä. Ja isän kaverit facest. Ei ne vaan usko… :'(
Mä oon puhunut mun vanhempien ja terapeuttien kanssa. Ne ei usko mua :'(
~ikävä~on~kova~ ♡
Isä on ainoa aikuinen kehen luotan. Mä oon aina pystyny luottaa siihen ♡
Mutta nyt… :'(
Moi.
Onpa uskomatonta, ettei sinua uskota. Älä kuitenkaan luovuta, vaan ole oma itsesi ja taistele! Jos iskäsi ei todellakaan ole sinulle millään tavoin vaaraksi, on vaikea ymmärtää, miksi et saisi olla häneen yhteydessä. Yhteydenpito voi kuitenkin olla mahdollista vielä lähitulevaisuudessa, ja siinä on toivoa, josta kannattaa pitää kiinni. Saatko kirjoittaa hänelle edes lyhyttä sähköpostiviestiä tai kirjettä?
Älä anna terapeuttien murentaa sinua. Sulla on oikeus molempiin vanhempiisi, ja sen pitää vielä toteutua. Onko lähipiirissäsi yhtään aikuista, johon voisit luottaa? Tai tiedätkö harrastuksista ketään mukavaa tyyppiä, johon voisit tutustua, tai vanhaa kaveria, johon voisit ottaa yhteyttä? Kavereiden kanssa oleminen saa paremmalle mielelle ja auttaa luottamaan ihmisiin. Sinun ei tarvitse olla muuta kuin oma itsesi – sanoivat psykologit tms. mitä tahansa. Ketään ei saa vahingoittaa, mutta oma itsensä saa olla. Liikunta, piirtäminen, musiikki ja kirjoittaminen ovat kaikki keinoja parantaa mielialaa. Hienoa joka tapauksessa että olet puhunut vanhempiesi ja terapeuttien kanssa asiasta. Voit edelleenkin sanoa selvästi, mitä mieltä olet asiasta ja mikä sinusta on parasta. Jokaisen aikuisen pitää kuunnella sinun mielipidettäsi. Sinulla on oikeus saada rakentavaa terapiaa – vaikka oletkin vaihtanut terapeuttia, voisiko se vielä olla mahdollista, jos muu ei auta? Aina voit myös soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen ja kirjoittaa kirjepalveluun, joista saat hyviä neuvoja eteenpäin.
Tsemppiä, älä luovuta! Halaan sua ajatuksissani :)
-Lintu-