Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mua pelottaa ihan mielettömästi ja oon ihan ymmälläni. Mitä mulle on tapahtunut? Mä kerron koko jutun alusta alkaen.
Mun eräs ystäväni innoissansa hehkutti, että on lopettanut mielialalääkkeiden käytön. Hän myös kertoi minkä nimistä lääkettä käytti, ja siitä hän kertoi pelottavia sivuvaikutuksia, mitä hänelle oli tullut. Mun kauhuksi nimi kuulosti tutulta. Todella tutulta.
Menin isän juttusille myöhemmin ja kysyin siitä lääkkeestä, että onko se kuullut. Hän sanoi, että mä oon syönyt sitä joskus. Mä järkytyin, koska en muista että oisin syönyt sitä. Me riideltii asiasta hetken, koska mä en muistanut _yhtään mitään_. Se nimi kuulosti tutulta silti. Me kinasteltii siitä että olinko mä ollut tietoinen asiasta että söin kyseistä lääkettä, ja mä väitin että en ole voinut olla, ja että oon varmaan kuvitellut sitä ihan vaan sydänlääkkeenä (syön sydänlääkkeitä, sydänvika) Isä taas väitti vastaan, että kuullemma mä olen sillon puhunut siitä lääkäreiden kanssa ja kaikkee, että pakko mun on olla ollut tietoinen.
Lopulta kinasteltuamme hetken, isä ymmärsi myös mitä on tapahtunut. Oon unohtanut koko ajanjakson kyseisen lääkkeen aloittamisesta sen lopettamiseen. Se on yksi iso musta aukko. En muista mitään. Se selitti myös sen, miks mä en muista siltä ajanjaksolta kouluakaan kauheen hyvin. Oon aina ihmetellyt miks tietty ajanjakso koulusta on ihan sumea, enkä kotookaan muista mitään. Missä ihme transsissa mä olen ollut!?
Keskusteltiin vielä, ja kävi ilmi että olin omasta tahdosta päättänyt lopettaa sen koska se väsytti mua niin paljon. Tämän hetken mä muistan myös. Muistan että oon puhunut jonkun lääkkeen lopettamisesta, mutta mä muistaisin ihan tosissani että oon miettinyt sitä sydänlääkkeenä! Mutta miten, jos mulle on kerrottu et se oli mielialalääke?
Mä oon ihan sekasin ja peloissani. Isä kertoi että olin syönyt sitä joka ilta ennen nukkumaan menoa. Sydänlääkkeethän otan aina aamulla, joten ihmettelen miten oon sekottanut nää mukamas! Lisäksi en muista totakaan yhtään että oisin syönyt sitä joka ilta.
Musta tuntuu ihan hirveeltä ja pelottavalta. Mitä mun pitäis tehdä? Vai eikö mitään? Mitä jos oon tehny hirveitä asioita enkä muista asiaa? Mua pelottaa ihan hirveesti!
Heippa,
on ihan ymmärrettävää, että muistamattomuus ja jonkun asian unohtaminen miltei kokonaan tuntuu pelottavalta. Jollain tavalla tuon lääkkeen nimi kuitenkin kuulosti sinusta tutulta ja joitain asioita siitä ajanjaksosta muistat.
Kerrot, että lopetit lääkkeen juuri sen väsyttävyyden vuoksi. Monet mielialalääkkeet ovat hyvin väsyttäviä. Ne saattavat saada itselle sellaisen tosi tokkuraisen ja sekavankin olon. Voisiko lääkkeiden sivuvaikutus, eli väsymys, siis olla syy siihen, että muistot siltä ajalta ovat hatarat? Sinulla on ehkä silloin ollut haastavampi ajanjakso elämässäsi ja sekin voi vaikuttaa ihmisen muistikuviin. Siinä ei ole mitään vaarallista tai epänormaalia.
Olen aivan varma, ettet ole tehnyt mitään hirveitä asioita tuona ajanjaksona. En usko, että olisit unohtanut mitään sellaista ja ainakin olisit perästä päin kuullut siitä. Vanhempasi ovat varmasti seuranneet vointiasi ja olisivat huomanneet, jos jotain hyvin poikkeavaa olisi ollut. Voit siis mielestäni olla rauhallisin mielin. Kannattaa kuitenkin puhua asiasta omien vanhempien kanssa, jos asia sinua vielä mietityttää.
Toivottavasti mielesi on jo rauhoittunut? Hyvää kevään jatkoa ja tsemppiä viimeisiin kouluviikkoihin!