Siirry sisältöön
❄️

Oon 15v tyttö ja tällä hetkellä aika hukassa. Tulevaisuus pelottaa mua ja tällä hetkellä tuntuu, että mun elämässä ei ole mitään iloitsemisen arvosta. Harrastukset ei enää saa mua hyvälle mielellä, koulu stressaa ihan älyttömästi, en jaksa enää nähä kavereita ja tuntuu et oon koko ajan vihainen esim. perheelle. Tuntuu, että on niin paljon kaikkea, että ei vaan enää jaksa.
Aamulla on hirveen raskasta nousta ylös ja oon nykyään aina koko päivän tosi väsynyt. Skippasin just viikon kouluakin, kun ei vaan ollu fiilistä mennä ja oli paljon kokeita. Oon puhunut netissä näistä samoista jutuista ja monet on sanonut, että mun pitäis mennä puhuu koulun kuraattorille, mutta en osaa kasvotusten puhua mun ongelmista ja en haluaisi välttämättä, että mun vanhemmat saa tietää mun käyneen kuraattorilla. Mä oon aikasemmin käyny koulupsykologilla saman jutun takia n. vuosi sitte, mutta siitä ei sillon ollu mitään apua. Mitä mun pitäis oikeen tehä?

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

Olipa hyvä, että kirjoit tänne! Oli kurja lukea, kuinka olet tällä hetkellä aika hukassa ja kuinka koet, että elämässä ei ole tällä hetkellä mitään iloitsemisen arvoista. Kuulostaa siltä, että sinulla on paljon asioita mielenpäällä ja tämä on vaikuttanut paljon ympärillä olevaan elämääsi. Kun ei voi hyvin, niin usein esimerkiksi harrastukset eivät saa enää hyvälle mielelle, ei jaksa nähdä kavereita tai käydä koulussa ja läheisilleen on herkästi vihainen.

Hienoa, että olet netissä pystynyt puhumaan näistä samoista asioista. Oletkin saanut hyvän ehdotuksen, että sinun pitäisi mennä juttelemaan koulukuraattorille. Ymmärrän kuitenkin, että kasvotusten puhuminen ei todellakaan ole aina helppoa, varsinkin, jos on kyse vaikeista asioista. Ymmärrän myös, että vanhemmillekaan aina haluaisi kertoa kaikkea.

Tärkeää kuitenkin olisi, että saisit tukea vointiisi ja sinulla onkin oikeus siihen! Kannustaisinkin siis sinua kääntymään koulun kuraattorin puoleen, vaikka ajatus tuntuu vaikealta. Sinulla on ollut jo kokemus psykologin kansa, josta ei silloin ollut apua, mutta nyt tapaamiset voivatkin olla erilaisempia kuin vuosi sitten. Miltä sinusta tuntuisi vaikka kirjoittaa ajatuksistasi kuraattorille, jos kasvotusten puhuminen tuntuu vaikealta? Voit esimerkiksi kirjoittaa ajatukset paperille ja antaa kuraattorin rauhassa lukea tekstisi.

Kuraattorille on hyvä myös kertoa, jos toivoo, että vanhemmat eivät saisi tietää käynneistä. Mitä kuitenkin ajattelet, että miten vanhempasi voisivat reagoida, jos tietäisivät, miten ihan oikeasti voit?

Toinen vaihtoehto voi myös olla se, että kertoo (tai kirjoittaa) voinnistaan jollekin muulle läheiselle ja luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi esimerkiksi olla sukulainen, opettaja tai vaikka kaverin vanhempi. Entä tuntuisiko sinusta ihan mahdottomalta ajatukselta kertoa rehellisesti voinnistasi vanhemmillesi?

Voit aina tulla juttelemaan myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla juttelemaan chattiin. Myös nettikirjeen voi kirjoittaa. Kanavamme ovat täysin luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Pääasia, ettei sinun tarvitse jäädä yksin! Vaikka nyt tilanne on vaikea, niin asiat voivat muuttua vielä paremmiksi. <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Mitä mun pitäis tehä?!?!?!

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top