Miul on nyt vähän sellanen oudompi tilanne: en oo kertaakaan seurustellu kunnolla, ja oon aatellu nytten lukioittenki alkaessa että haluaisin seurustella kunnolla. Olen siis poika. Ei sillä ettäkö sillä ois mikään kiire. Mutta oon ihastunu mun luokkatoveriin. Ja sillä on jo poikaystävä. Ollaan nyt tunnettu koulujen alusta asti ja me puhutaan jo avoimesti kaikesta niin kuin parhaat ystävät. Välillä se aina inttää mulle, kuinka sillä menee poikaystävänsä kanssa huonosti. Oon nyt käyny sen kanssa mm. leffoissa ja muuten vaan ulkona, eikä sitä näytä vaivaavan asia yhtään. Ku en tiedä mitä se oikeesti haluu: Pitääkö se mua ihan vaan hyvänä ystävänä, vai meinaako se oikeesti jättää nykysen poikaystävänsä ja iskeä silmänsä muhun? Oon vähän neuvoton tässä tilanteessa D:
Neuvoja, KIITOS!
No älä ainakaa tee mitää ”ei kaverillista” ennen ku se on eronnu koska sit saa kyl huonon maineen :/ mut ehk sun kannattaa viel seurailla tilannetta miten se kohtelee sua.. ei kannata tehä mitää liian nopeita johtopäätöksiä eikä ”iskee kiinni” heti ku ne on eronnu (jos eroo) koska sillo se saattaa aatella et sä vaa käytät sen suruu hyväks… Kauheesti tollasii et ei kannata ei kannata :DD mut joo toi on kyl aika vaikee tilanne :// ehkä kannattaa vaa edetä hitaasti ja ”tarkkailla” :D mut älä luovuta! ;)
se haluu olla vaa sun ystävä. jos se vihjaa jotai tai alkaa käyttäytyy omituisesti sen jälkee jos se eroo, nii sitte se saattaa tyksii sust. mut älä ny herranjumala ala tekee mitää.
Luulisin, että koulukuraattorin/psykologin puheille voi päästä esim. luokanvalvojan tai terkkarin kautta. Jos et uskalla puhua vanhemmillesi, voisithan kirjoittaa heille viestin lapulle, jos se helpottaisi keskustelun aloittamista. Tsemppiä sulle!
Hei! Mä olen 14-vuotias tyttö ja olin vielä vuosi sitten sellainen, että en oikein uskaltanut puhua vanhemmilleni ongelmistani. Yhdessä vaiheessa keksin, että kirjoitan äidilleni sähköpostilla ongelmistani. Kirjoitin monet kerrat sähköpostia äidilleni ja äiti vastasi niihin. Nyt uskallan puhua ongelmistani äidille ihan ilman sähköpostia tai tekstiviestejä. Tiedän, että se pelottaa aluksi, mutta olen varma, että puhuminen auttaa. Hyvää kevättä sinulle! : ) PS. Olen itsekin nyt aloittanut käymään koulupsykologilla.
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hyvä nimimerkki ”väsynyt”,
kirjoitit hyvin vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi ketään sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Näin loma-aikana omalla terveysasemalla on terveydenhoitaja, jonka puoleen voi kääntyä.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton). Juhannuksen jälkeen puhelin on auki 25.6.-12.8. klo 17-20. Voit myös kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
moi! tosi kurja kuulla sun tilanteesta. itelläni ei oo sisaruksia, joten en osaa oikeen neuvoa. tuli vaan mieleen, että ootko koittanu puhua sun äidille tosta kahdestaan? entä jollekin muulle perheenjäsenelle, isälle, isäpuolelle, muille sisaruksille, isovanhemmille? jos perheestä ei löydy tukea, kannattaa jutella jollekin psykologille. mä kävin perheterapiassa äidin kanssa, kun ei tultu toimeen, ja se autto tosi paljon. onneks kirjotit tänne! voimia sulle ja toivottavasti asiat selvii :)
Tiedän täysin mitä tarkoitat! Itselläni on kolme vuotta nuorempi pikkusisko joka yhtä lailla laukoi hyvinkin loukkaavia kommentteja ja haastoi riitaa pienimmistäkin asioista pitkin päivää. Olin monesti menettänyt hermoni ja riidat olivat välillä hyvinkin pahoja. Kotona olevien riitojen ja koulussa olevien kaverisotkujen takia masennuin ja jouduin ongelmiin varastelun vuoksi. Onneksi alkoi loma niin sain aikaa selvitellä ajatuksia. Riidat kotona jatkuivat edelleen mutta yhtenä iltana aloin jutella pikkusiskolleni kunnolla. Kerroin omista ongelmistani ja murheista, jonka jälkeen sisko alkoi vuodattaa omia ongelmiaan. Sinä yönä juttelimme monta tuntia ja selvisi, että sisko oli purkanut omaa pahaa oloaan minuun, sillä hän tiesi etten ikinä jättäisi häntä vaikka hän sanoisi mitä. Sen yön keskustelun jälkeen välimme ovat olleet paljon paremmat ja läheisemmät. Ymmärsin että ilkeyksien sijaan sisko yrittikin huutaa minulta tukea ja apua.
PS. Onko teidän koulussa Wilma? Mä kirjoitin Wilmassa viestin koulupsykologille ja kerroin lyhyesti ongelmani ja sanoin, että haluaisin tulla juttelemaan hänelle.
mulla on sama juttu. Ala-asteella mut hakattii nii pahasti et makasin sairaalas viikkoja. Se tapahtu kutose lopussa. Sinnittelin kutose loppuu syrjittynä. Seiskalla vaihoin kouluu ja tutustuin yhtee ihanaa tyttöö joka heti alus tuli juttelee. Jo tokana päivänä uskalsin olla oma itteni. Vähitelle meistä tuli bestiksii ja sitte mentii yhtee oltu yhes puoltoista vuotta :)
Itelläni sama ongelma paitsi että isoveljeni on tosi väkivaltanen sopisin tohon melekinzkn nyrkki silmään siis tarinaas isoveljeni on semmonen että jos vaikka vähän pelästytän häntä se heti lyö minua ja se ottaa vitsit tosissaan esim. jos olen paikassanni missä isoveljeni oli äsken se rupee heti vetämään ja kiroileen.
Kannattaa puhua jonkun kanssa. Kuulostaa tosi pliisulta, mutta auttaa oikeesti:). Anna myös aikaa itsellesi. Kuuntele mielimusiikkiasi, tee mikä tuntuu mieluisalta. Kannattaa myös olla itselleen armollinen ja hyväksyä tunteen, ettei jaksa. Itselläni on auttanut juuri se paljon, että on hyväksynyt itsensä ja tunteensa sellaisinaan eikä käytä voimiaan vastaan tappelemiseen:).
Moikka!
Kiva kun kerroit asiasta :)
Vakavat jutut eivät koskaan ole kivaa!
Kiva kuulla, kun joku luottaa sinuun kyseisellä tavalla :) Ei kannata luovuttaa, vaan yrittää vaan parhaansa kuunnella ja auttaa. Jos se mielestäsi tuntuu liiaksi sinulle, voisit vaikka yrittää kertoa kaverillesi, että voisi puhua koulussa jollekkin opettajalle (esim. kuraattori) tai vaikka kotona vanhemmille, he varmasti osaavat auttaa :)
Koskaan ei kannata luovuttaa, pitää aina yrittää parhaansa! Jatka siis neuvomista ja kuuntelemista, uskon että sinusta on loppujen lopuksi paljon apua kaverillesi! :)
Menestystä asian kanssa! :)
Heippa! :)
Ahdistavat ja väkivaltaiset elokuvat kuten muutkin asiat voi tosiaan jäädä mieleen ja järkyttää. Mäkin olen monesti menettänyt yöuneni pitkäksikin aikaa elokuvien tai kirjojen takia, jotka muita ei haittaa ollenkaan.
On hyvä että kerroit että se oli ahdistava ja ettet saa sitä mielestäsi, näin siihen saadaan apua!
Joskus sellaiset asiat voi pyöriä päässä vähän aikaa, ehkä jo muutaman päivän päästä sitä ei muista ollenkaan, mutta toisinaan ne voi jäädä mieleen pitkäksikin ajaksi.
Onko sulla ketään jolle voisit puhua tästä? Esim. vanhemmat, muut perheenjäsenet, koulukuraattori/ – terveydenhoitaja tai vaikka paras kaveri auttaa mielellään ja kuuntelee. Puhumisessa on aina se hyvä puoli että sillä saa ”avattua solmuja”, eli purettua mm. ahditusta, pelkoa jne.
Myös kannattaa muistaa että se elokuva ei ole totta (tietysti jotkut perustuu tositapahtumiin mutta ohjaajat ja käsikirjoittajat ottavat aina ”taiteellisia vapauksia”, ja muuttavat sitä juonta ja kohtauksia hurjemmaksi tms), eikä siinä kukaan oikeasti joutunut kärsimään, ketään ei oikeasti esim. ammuttu tai uhkailtu.
Ja näkisitpä miltä ne elokuvat näyttävät ilman käsittelyä! Monesti kohtaukset kuvataan esim. green screenillä eli ilman tietokonekäsittelyä kameran edessä on vain neonvihreä tausta ja näyttelijät.
Oma mielikuvitus voi jo sinällään tehdä tepposet että elokuvan jälkeen vahingossa alkaa kuvittelemaan kohtaukset vielä rajummiksi mitä ne siinä television näytöllä oli.
Eli ei mitään pelättävää! :) hienoa että uskalsit tulla tänne puhumaan asioistasi ja uskon että kun saat puhuttua tästä jonkun kanssa ja keksimällä jotain tekemistä millä saa ajatukset ohjattua pois, niin se lähtee mielestä itsestään. Ja ei tarvitse pelätä myöskään pelkäämistä tai säikähtämistä itsessään, on ihan normaalia joskus pelästyä eikä pelko tapa tai vahingoita!
Sinulle paljon siunausta ja tsemppiä!