Olen 11-vuotias tyttö. Olen pian 12. Kärsin vakavasta masennuksesta. Masennustani ei ole diagnosoitu, mutta kaikki masennusoireet ovat minun elämäni arki asioita. Vanhemmillani menee kaikki aika muusukupuoliseen isosisarukseeni jolla on masennus ja asperger. En saa yhtään apua eikä kukaan edes huomaa. Olen puhunut äitini kanssa masennuksestani, mutta ei varmaan ottanut tosissaan sitä vaan luuli tämän olevan jokin alkavan murrosiän juttu. Muu perheeni ei vaan jaksa välittää.
Olen myös käynyt kuraattorilla ja psykologilla äitini takin. Sekään ei ollut masennuksesta vaan äitini luulee että minulla on ADHD. Ja minulla kyllä on ADHD. En enää käy kenenkään kanssa juttelemassa, koska kuraattori ja psyykkari olivat niin surkeita puhumaan asioista eivätkä tehneet mitään muita kuin antoivat lappuja joita minun piti täyttää eikä kukaan niilläkään tehnyt mitään.
Aloitin viiltelyn viime viikolla, koska en enää jaksanut purkaa vihaani vain pääni sisällä. Se piti purkaa koko kehoon. [osa tekstistä poistettu]
Nyt vain haluaisin saada tietää mitä voin tehdä. En halua asua kodissani enää. Kukaan ei välitä minusta täällä. Äitini satuttaa minua henkisesti ja hän on suurin syy minkä takia minulla on kaikki tämä. Vihaan häntä. Haluaisin tehdä lastensuojeluilmoituksen, mutta en uskalla. Haluaisin että minut sijoitetaan johonkin perheeseen.
Minulla on kolme vaihtoehtoa mitä teen vuoden sisällä. 1. Jos vanhempani huomaavat kärsimykseni itse ja auttavat minua hyvin ( koska näen mitä hoitoa he antavat isosisarukselleni enkä halua samanlaista apua mitä hän saa )
2. Minut sijoitetaan ja jätän kotini ja kotikaupunkini.
3. Tapan itseni.
Voiko joku kertoa mitä voin tehdä?
Onko mitään mikä voisi auttaa?
Kaikki vastaukset ovat hyödyksi❤
Hei!
Olen tosi pahoillani, että et ole saanut kaipaamasi apua, vaikka olet sitä tosi hienosti hakenut. Harmittaa tosi paljon, että sanomaasi ei otettu ainakaan noilla kerroilla todesta. Ei ole oikein, että voit huonosti, vaan ansaitsisit olla iloinen ja onnellinen niin, että voisit nauttia elämästäsi. Se, että satutat itseäsi, kertoo siitä, että omat keinosi auttaa itseäsi ovat jo loppu.
Kysyit, mitä voisit tehdä. Olet tehnyt tähän mennessä kaiken oikein ja on väärin, että aikuiset eivät ole jatkaneet siitä. Nyt kehotan sinua uusimaan tuon kierroksen. Äitisi ei ole ottanut sinua vielä tosissaan, mikä on tosi harmillista. Yksi keino saada hänet pysähtymään asiasi äärelle, on kirjoittaa hänelle. Kirjoitettu teksti on aina painavampaa kuin puhuttu. Voit rauhassa kertoa kirjoittamalla, miltä sinusta tuntuu, mikä sinua painaa, minkä asioiden toivoisit muuttuvan ja millaista apua toivoisit saavasi häneltä ja muilta. Kirjoita hänelle myös tuosta viiltelystä: siitä, että voit niin huonosti, että et enää osaa auttaa itseäsi muutoin kuin siirtämällä henkisen kivun fyysiseksi.
Samoin voit kirjoittaa kuraattorille tai psyykkarille siitä, mitä ajattelet edellisistä kerroista, millaiseksi tunnet vointisi ja mitä toivoisit. Kerro myös heille, että olet alkanut satuttaa itseäsi. Sen pitäisi olla heille merkki siitä, että sinun auttamisellasi on jo kiire.
Kolmanneksi: jos kumpikaan noista ei tuota toivottua tulosta (että hätäsi otetaan todesta ja alat saamaan hyvää keskusteluapua ja myös äitisi saa tukea siihen, kuinka olla apunasi paremmin), niin voit aivan hyvin tehdä tuon mainitsemasi lastensuojeluilmoituksen itsestäsi. Sitä kautta kuntasi lastensuojelun työntekijä saa tietää, että sinä ja perheesi tarvitsette apua. Sieltä otetaan yhteyttä sinuun ja vanhempiisi ja saat kertoa heille (ilman vanhempiesi läsnäoloa), millaiseksi koet elämäsi perheessäsi ja miten haluaisit asioiden muuttuvan. He saattaisivat osata auttaa äitiäsi ymmärtämään sinua paremmin ja olemaan paremmin tukenasi. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on myös yksi vaihtoehto, mutta se otetaan käyttöön vain, jos mikään muu ei auta eli kodin tilannetta ei saada muilla keinoin paremmaksi.
Neljänneksi voit olla meihin yhteydessä aina kun siltä tuntuu. Olemme täällä apunasi joka päivä! Kaikki palvelumme ovat ilmaisia ja anonyymejä. Meidän kanssamme voit purkaa pahaa oloasi ja saada vinkkejä siihen, miten saisit apua lähellä olevilta aikuisilta. Puhelinnumeromme on 116 111 ja chatin sekä nettikirjepalvelun löydät täältä Nuortennetistä. Myös me voimme tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, mutta vain jos sitä haluat ja annat meille yhteystietosi. Ilman lupaasi emme sitä voi tehdä.
Toivottavasti pääset näillä neuvoilla eteenpäin ja jaksat olla sinnikäs, jotta saat aikuiset huomaamaan, kuinka huonosti tällä hetkellä voit. Muista, että olemme täällä tukenasi ja voit ottaa meihin yhteyttä milloin tahansa! Olet tärkeä!
(Jouduin poistamaan tekstistäsi osan, toivottavasti ymmärrät. Luin sen kuitenkin huolella kokonaan.)
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä