Mun äiti on vitsaillut mun itsetuhoisuudesta ja vaikka siitä on aikaa niin en voi lopettaa sen ajattelua. Ei tunnu kivalta kun kertoo jollekin johon luottaa ja sitten vaan nauretaan. Käyn terapiassa ja äiti yrittää tukea mutta ei se oikein osaa. En saa kavereita mun epävakauden takia ja en halua olla vaivaksi mun poikaystävälle. Häpeän sitä että oon tälläinen kun oon enkä tajua miksi joidenkin mielestä mielenterveys häiriöt on jotenkin siistii quirky OMG…. Toivottavasti ees joku vastaa tähän jotain :’)
ymmärrän sua hyvin vaikka, en ole ollut niin itsetuhoinen (vaan vähän)mut siitä on onneks aikaa. mut hienoo et oot saanu apua ja oot uskaltanut kertoa äidillesi kun kaikille se ei aina niin helppoa ole. mut ootko kenties kysynyt äidiltäsi että jos vois olla vitsailemasta ja nauramasta asialle? nimittäin mielen terveys häiriöt voi joskus olla todellakin vakavat, eikä se aina niin helppoa ole niistä selviytyä. itse en ole koskaan kenenkään kuullut sanovan et mielenterveys häiriöt ois jotenki cool. ja ei hätää kyllä sulle tulee olemaan parempi olo ja jos ehkä sitten onnistuisi se kavereidenkin saanti jos se tällä hetkellä on vaikeaa(muista että et ole ainoa) oletko myöskään ajatellu kertoa poikaystävälles jos se osais tukea, auttaa ja ehkä parantaa sun oloa? kaikkee hyvää sulle ja tsemppiä:) !
Mun poikaystävällä on itselläkin vaikeeta. Ei se oikein voi tukea mua just nyt… Ei olla juteltu paljoa. Ollaan sellaisella ns. ”tauolla”
