Heips. Oon 14 vuotias tyttö, jolla ois nyt vähän tavaraa sydämen päällä. Mua on kiusattu, ja kiusataan edelleen. Tätä on tapahtunu koko mun ikäni, eskarista saakka. Oon aina ollu vähän pyöreämpi ku muut.
Mua on hyljeksitty, nimitelty ja puhuttu pahaa mun selkäni takana. Ala-asteella, enimmäkseen siinä kolmannen – viidennen luokan kohdilla mulla oli ehkä kaikkein vaikeinta. Mun ainoa kunnon kaveri muutti pois, ja jäin ihan yksin kouluun. Välitunnilla kun yritin mennä ja sulautua joukkoon, niin tytöt meni kaikki yhteen rinkiin juttelemaan, ja aina mut saatiin jätettyä vähän ulommas etten kuullut mitään, ja kun tulin ulos luokasta, kaikki saatto olla jossain rakennuksen takana piilossa, koska eivät halunneet mua mukaan. Lintsasin tosi paljon, esitin melkein joka viikko jotain, mahakipua, päänsärkyä, huonoa oloa sun muuta. Vanhemmat sai kyllä tietää kiusaamisesta, mutta sille ei silti tullu loppua.
Sit viidennen kuokan kohdilla yks tyttö rupes olemaan vähän enemmän mun kanssa. Aiemmin seki oli vaan karttanu mua. No meistä tuli sit melkein parhaat kaverit, ajan kanssa tietenkin. Mulla alko menee vähän paremmin, tosin haukkumista ja sellasta oli vieläkin, varsinki tämän yhen tytön kohdalla. Tää tyttö on varmaan suosituin tyttö koko kaupungissa, ja jos se kiusaa jotain, muutki halveksuu tätä henkilöä. Mulle se oli tosi ilkeä. Katteli kaupungilla kavereidensa kanssa ja naureskeli perään, ja saattoi huudella vähän mitä sattuu. Kävin niihin aikoihin myös jalkapallossa – jonka myöhemmin lopetin koska en enää kestäny näitä henkilöitä siellä, jotka vaan tiuski mulle kokoajan.
Noh, justiin silloin ku lopetin, oltiin saatu hienot ja todella kalliit verkkapuvut, ja sain kuulla vielä pitkän aikaa siitä kuinka pidin tätä verkkatakkia, vaikken kuulunut enää joukkueeseen. Mitä sitten, roskiinko olisi pitänyt heittää?
Joka tapauksessa mulla rupes menee hieman paremmin, uskalsin lähteä vanhempieni kanssa kauppaan ja tehdä kaikkea muuta kivaa. Sit siirryin yläasteelle. Seitsemännellä tää eräs tyttö oli taas paljon mukavampi, melkein unohtanu mut. Olin siihen mennessä saanut paljon uusia kavereita, kun useimmat olivat huomanneet millanen mä oikeasti oon – en sellanen kun ihmiset väitti.
Nyt oon sitten kaheksannella, ja tuntuu että kiusaaminen on alkanut taas vähän yltymään. Vuoden alussa facebookkiin ilmestyi keskustelu, jossa pari poikaa innostuivat kommentoimaan oikein kunnolla. Useimpia sanoja mitä kommenteista pystyi poimimaan, olivat ”läski” ”lihava” ja ”tankki”. Sinä iltana kun luin kommentteja, itkin aivan kamalasti, ja pelkäsin mennä seuraavana päivänä kouluun. Pojat onneksi tyytyivät vain katsomaan mua, mutta sekin olevinaan sattu. Sit mulle usein huudetaan jotain tyyliin: ”Hieno takki”, mutta siis sitähän ei oikeasti tarkoiteta. Ja muutenkin ilkeily on lisääntynyt, ja oon huomannut yhen aika inhottavan jutun. Oon ruvennu syömään vähemmän. [osa tekstistä poistettu] Ravitsemusterapeutitkin käskee syödä enemmän, mutta esim. koulussa mua hävettää ottaa paljon ruokaa vaikka olisikin nälkä. Vanhemmatkin tuputtaa ruokaa kokoajan[osa tekstistä poistettu] [osa tekstistä poistettu] näyttää kaikille mitä niiden sanat on mulle ja mun elämälle tehny. Haluan saada itsetuntoni takas, ja saada kiusaamisen loppumaan, tahon elää normaalisti. Mitä mä oikein teen, olkaa kilttejä ja auttakaa! :(
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Voisitko jutella vanhempiesi kanssa ja kertoa heille, että kiusaaminen jatkuu edelleen ja miten se vaikuttaa sinun oloosi?
Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Moi, ja kiitos kun vastasit.
En oikein voi kertoa asiasta kellekkään, koska jos sanon vanhemmilleni, he menevät asiassa aivan ylitse ja tulevat jälleen tarkoiksi, ja ehkä hieman hysteerisiksi kaikesta, enkä halua sitä kun talossa on nyt muutakin murehdittavaa.
Vaikka kertoisin asiasta jollekkin, en usko että se auttaisi mitään, koska kiusaamiseen on puututtu ennenkin, ja kiusaajien puhuttelu vaan pahensi tilannetta, enkä pysty puhumaan vieraille aikuisille asioistani. :(