Mulla mukamas kaksisuuntainen mielialahäiriö
Pieni vuodatus tähän, pakko päästä purkamaan ajatuksiaan.
Elikkäs olen 17v poika. olen käynyt puolisen vuotta nuorisopsykalla ja lääkärin mielestä mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Omasta mielestäni ei ole. välillä on ollut vaiheita, jolloin mulla on ollut epärealistisen voittamaton ja innostunut olo ja koko maailma on näyttänyt niin kauniilta ja on tehnyt mieli ostella kaikenlaista. Välillä sitten taas masentaa eikä jaksa nousta sängystä ylös. Ja tätä lääkäri pitää kaksisuuntaisena mielialahäiriönä.
mutta eikös mielialan vaihtelu ole normaalia tässä iässä? Se kaksisuuntainenhan puhkeaa yleensä vasta päälle parikymppisenä.
Eihän siinä muuten olisi mitään, mutta lääkäri on määrännyt mulle Abilify-nimistä lääkettä, jonka pitäisi tasata mielialaa. No sitähän se ei yllättäen tee kun ei sitä sairauttakaan mulla ole oikeasti olemassa. Sen sijaan aiheuttaa hirveää sydämen hakkaamista seisomaan noustessa ja tekee olon väsyneeksi ja vetämättömäksi. Lääkärille koittanut kertoa mutta se vaan nostaa annosta siitä huolimatta.
Mitä mieltä muut ovat, onko kellään kokemusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä teini-iässä? Mitä ton pirullisen lääkkeen kanssa pitäisi tehdä?
Hei nimimerkki ”kaksi suuntaa”,
Kiitos viestistäsi!
Olet siinä oikeassa, että murrosikään kuuluu myös mielialojen vaihtelua. Siitä aiheesta voit käydä lukemassa lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/murrosika/tunteiden-kuohuja/
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvissä kysymyksissä kannattaa lähestyä sinua hoitavaa lääkäriä.
Ikävä kuulla, että olet saanut ikäviä haittavaikutuksia lääkkeestä. Kannustaisin sinua seuraavalla lääkärikäynnillä edelleen kertomaan oireistasi. Entä oletko lääkärille kertonut muita ajatuksiasi tähän aiheeseen liittyen? On todella tärkeää, että tulet kuulluksi.
Toivottavasti saat tähän aloitukseen muilta kokemuksia aiheesta!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
En tiiä miten tähän vastaa lyhyesti mutta tää asia on kyllä aika monilaajainen. Ite aloin huomaamaan tällästä mielialan heittelyä kunnolla lukiossa ja tavallaan kärsin siitä noin vuoden ennen kuin tuli vahva masennus kausi vastaan. Silloin päätin hakea apua koska siinä se olotila oli aika toivoton. No tästä kuitenkin päästiin pois ja tuli taas hyvä fiilis kaikesta. Ajattelin myös ettei mulla mitään masennusta ollutkaan. Tätä mielialojen heittelyä on ollut nyt lukion loppuun asti ja välillä itekkin epäilen että onko tää vaan ”normaalia” koska nämä hyvän tai huonon olon kaudet voimakkuudeltaan myös vaihtelevat ja joskus se masennus tai hyvä olo ei välttämättä ole kauhean vahvaa. Ja olen itse kieltänyt ettei mulla mitään ole koska miksi haluaisin tälläisen ns leiman diagnoosista ja olen miettinyt myös että ei mulla nää mun fiilikset välttämättä sovi yhteen kuultuihin tarinoihin tästä sairaudesta. Kuitenkin noin pari vuotta tätä läpikäyneenä olen nyt myöntänyt ettei se mun hyvä fiilis kyllä välttämättä ihan normaalia vain hyvää fiilistä ole tai ettei se ettei mikään enää tunnu miltään ole myöskään ihan normi juttu. Kyllä sen tavallaan sisällään tiedostaa mutta se on vaikea myöntää. Masennusta on vaikeampi hallita kuin sitä hyvää oloa ja yleensä haen apua juuri silloin ja kun se on ohi, tunnen etten sitä enää tarvitse. Kuitenkin mun on muistutettava mua että sitten kun on hyvä fiilis niin olisi hyvä että sitä vähän hillitsee jotta se seuraava masennus ei ole niin vahva. Itellä ainakin ne korreloi toisiinsa.
Ja tässä nämä eri vaiheet kestävät mulla noin kuukauden että ei se ole kokoajan sellaista että päivän välein menee. Tää saa mut kans ymmärtämään ettei tää mitään ns normaalia mielialan vaihtelua ole verrattuna muihin. Ahdistus kanssa tässä välillä on läsnä, myös vähän riippuu kummassa vaiheessa mennään.
Sitten noista lääkkeistä. Tässä sairaudessa on vaikeaa löytää oikeaa lääkitystä joka näyttäytyy juuri epämiellyttävinä sivuoireina. Eli sitten kun se oikea lääke löytyy niin se tasaa sopivasti mielialaa ja parhaassa tapauksessa ei tule niin paljon niitä sivuoireita. Ite yritän elää mahdollisimman tasaista elämää ja tää on yksilöllistä mikä toimii kenellekkin. Ite saan helpotusta joogasta ja säännöllisestä unirytmistä ym. mutta ei ne silti poista niitä oireita mutta tulee vähän lievempänä mutta ei sekään ole varmaa. Tärkeää on mielestäni huomata jos alkaa mennä hyvässä fiiliksessä liian kovaa ja hillitä sitä koska se masennus ei ole niin vahva ja siitä selviää paremmin. Vaikka välillä onkin kiva vaan nauttia siitä flowsta.
Kun aloin säännöllisesti kirjaamaan ylös esim. nukkumista, mielialaa ym. huomasin konkreettisesti niiden muutoksen. Ennen tätä en edes ajatellut että ne vaihtelevat. Koska riippuen kummassa (hyvässä vai huonossa vaiheessa) sillä hetkellä on niin ei siinä osaa ajatella että olisi ollut mitään muuta olotilaa kun se mitä sillä hetkellä tuntee. Tämä oikeasti sai mut tajuamaan sen että kyllä ne mielialan muutokset ym. ihan todellisia ovat.