Siirry sisältöön
Footbeer

Hei. Mulla todettiin vasta yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö eli OCD, keskivaikea masennus ja sitte mulla on myös tunkeilevia, yleensä seksuaalisia ajatuksia. Lisäksi satutan itseäni (kuraattori, psykologi ja äiti tietää, ei huolta).
Joka päivä tuntuu siltä ku minut ois ohjelmoitu vaan tekemään ja ajattelemaan tietyllä lailla. Ahdistus ja masennus on semmonen kombo että tuntuu siltä että koko maailma on minua vastaan tai vähintään kaikki on minun syytä, tavalla tai toisella.
Oon siis 15v, ja mulla ei oo kavereita. Yks tietty henkilö jonka kans oon ollu kaveri on nyt yhen toisen ihmisen kaveri jonka kans en tuu toimeen ollenkaan, enkä lisäksi osaa tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi tällä henkilöllä on poikaystävä josta en tykkää yhtään.
Oon luvannu itelleni etten enää satuta itteäni yhen ihmisen tähden, mutta aina se satutusväline löytää tiensä minun käteen. Se jälkeäpäin tuleva katumus on jotain niin kauheaa, etten kestä sitä, ja alan aina nukkumaan sen jälkeen. Tai itken siihen asti etten jaksa enää sitäkään.
OCD on se, jota vihaan ylitse kaiken. Se on ekstrataakka tämän kaiken lisäksi. Sen mukana tulee kauheita ajatuksia siitä, mitä saatan tehä niille joista välitän. Pelkään tavaroiden kadottamista ja pesen kädet aina ku voin. Joskus masennus ja OCD menee ristikkäin, esim. En jaksa käyä suihkussa, mutta pelottelen itteni siihen, että minussa on ötököitä tai kemikaaleja, ja on pakko peseytyä tai jotain kauheaa voi tapahtua. Joskus saatan valvoa tuntikausia pelkästään siksi, että pelkään, että ovi on jäänyt auki tai ei ole lukossa, mutten voi nousta tarkistamaan koska muu perhe nukkuu ja pelkään myös sitä, mitä käy jos he heräävät.
Vihaan myös sitä, kun kerron tästä häiriöstä muille, ne sanoo että ”kaikkihan ajattelee noin” tai ”tuohan on ihan normaalia”. No, onko se normaalia vai oonko minä sekasin??? Saatan ollakki, ku tuntuu että on vaan seitsemän erilaista päivää jotka toistuu, ja toistuu, ja toistuu, eikä mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistäsi. Sinulle on nyt sattunut monta, elämää hankaloittavaa vaivaa kannettavaksesi, olen siitä tosi pahoillani. Mutta tosi hyvä, kun lähellä olevat aikuiset tietävät niistä ja saat ilmeisesti apua noihin kaikkiin psyykkisiin vaivoihin. Onneksi ne kaikki ovat sellaisia, joihin on olemassa helpotusta ja uskon vakaasti, että ne helpottavat sinullakin jollain aikavälillä ainakin niin, etteivät ne enää niin kovin määrittele arkeasi tai jopa poistuvat joku päivä kokonaan elämästäsi.

Uskon, että joidenkin voi olla vaikea ymmärtää tilannettasi, jolloin he reagoivat ehkä vähän vähätellen. Yleensä tieto lisää ymmärrystä eli jos vain jaksat joskus valottaa heille enemmän, millaista hankaluutta nuo tuovat arkeesi, niin uskon kyllä, että he ymmärtävät sinua paremmin.

Ulkopuolisten voi myös olla hankala tietää, mitä toivot heiltä ja senkin voi kertoa ihan suoraa. Esimerkiksi, että ”jos en joskus tee/jaksa/sano…, niin toivon, että….” Kukaan ei varmasti tahallaan sano mitään loukkaavaa, vaan usein se kertoo vain tietämättömyydestä ja ihmiset yleensä mielellään parantavat toimintaansa, jos saavat siihen mahdollisuuden.

Olen iloinen, ettet haluaisi satuttaa itseäsi ja toivon sydämestäni, että saisit itsesi pakotettua tekemään jotain muuta silloin, kun tarve itsesi satuttamiseen tulee. Voisitko sen sijaan ajatella, että tuona hetkenä ansaitset jotain tosi ihanaa! Mitä tahansa, mikä on sinulle hyväksi. Jotain hemmottelua, musiikkia, hyvää teetä, luonnon rauhaa, jalkakylpy? Lähetän sinulle paljon voimia kestää tuota tarvetta itsesi satuttamiseen, kun ansaitsisit sen sijaan kaikkea ihanaa ja vielä enemmän!

On tosi kurjaa, ettei sinulla ole kavereita. Olet varmasti tosi mahtava tyyppi! On kuitenkin olemassa tuo kaveri, joka on selvästi viihtynyt seurassasi, vaikka hänellä on nykyään muutakin seuraa? Et siis ilmeisesti halua lämmitellä suhdettasi häneen? Ymmärrän, että uusiin ihmisiin tutustuminen voi olla joskus voimia vievää. Mutta se kyllä kannattaa!

Onko sinulla harrastusta, josta voisi löytyä saman henkistä ihmistä? Tai onko koulussa toimintoja, joihin voisi mennä mukaan? Toivoisin, ettet lannistuisi tämän asian suhteen, vaan uskoisit siihen, että olet tosi hyvä tyyppi ja moni ihminen saa sinusta vielä tosi hyvän ystävän. Tutustuminen voi alkaa ihan pienestä ja edetä hissun kissun moikkailusta, tervehdyksestä ja kuulumisten vaihdosta pieniin jutteluhetkiin ja siitä eteen päin.

Toivon sinulle voimia pitää itsestäsi huolta ja ilon pilkahduksia syksyysi!
Terveisin Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

tuleva muusikko

mulla ois vertaistukea jos kelpaa..🙂
itsellä ei ole masennusta mutta sen ”oireita” ja ahdistusta. no mä olin tällä viikolla tiistaina skipannu kaks ekaa tuntia musaa. olin siis ulkona ja mun kaveri oli siinä.( se tietää et en oo okei) kerroin sille et en haluu mennä tunnille. ja arvatkaapa mitä se teki. ei kysyny mitään ja lähti omalle valinnais tunnille. ja sit alko ahdistaa ja tiiätte varmaan sen tunteen kun alkaa ahdistaa niin alat haukkoo happea ja yritin rauhoittua mut ei auttanut. menin sisälle kouluun ja lukitsin itteni vessaan. oli niin aikainen aamu et mikään chatti ei ollu auki. ja se miten sain ”paremman olon” ei ollu se oikee tapa. [osa tekstistä poistettu] ja arvatkaapa mitä tein sen yhen ekan tunnin kun odotin et sekasin chat aukeaisi , no satin itteäni.

mutta siinä aamulla mulla oli siis sekottunu turhautuneisuus ja tällänen olo ku oot vähän masentunut ja ahdistus siihen päälle. sen Kahen tunnin jälkeen mä oikeesti olin väsynyt, en tiiä miten. mut joo se masennus×ahdistus ei oo mikään kiva yhdiste. tai ihan pelkkä ahdistus tai masis niin ei oo helppoo sekään.

ja sulla todettiin OCD. ja en oo ennen kuullut siitä mutta kun kerroit niin tuli tiedettyä. ja en tiiä jos siitä pääsee eroon mutta kuulostaa et ehkä voisi. ja toivon että pääset siitä eroon koska sen kanssa ei varmaan oo kiva elää. ja hyvä asia aina on että joku tietää asiasta. toivon et pystyt avautumaan heille sitten😊

tää oli piiiitkä teksti ja pyydän anteeks koska en usko et kukaan jaksaa tätä lukea. mutta hyvää syksyä ja nauti joka hetkestä parhaimpas mukaan🙃💖👋

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei tuleva muusikko,

Onpa ikävä kuulla, että ystäväsi ei antanut sinulle tukeaan pahan olon hetkellä ja toivottavasti olette saaneet asian sovittua. On sinulta todella rohkea ja fiksu teko puhua ääneen läheiselle ihmiselle sillä hetkellä, kun ahdistus tai paha olo saa vallan. Jos sinusta tuntuu, että et saa tukea kaverilta siinä hetkessä, on koulun terkkari ja kuraattori aina tällaisissa hetkissä valmiita auttamaan.

Toivottavasti rohkaistut kertomaan pahasta olostasi jollekin aikuiselle lähipiirissäsi, muista että sinäkin ansaitset apua ja tukea. Sinä ansaitset voida paremmin! Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa tuemme mielellämme sinua. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Lämpöä ja lempeyttä syksyysi toivottelee,

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Oireyhtymät

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top