Asia koskee syömistä. Varmasti monet varsinkin samassa kehitysvaiheessa kanssani olevat nuoret; tytöt etenkin laihduttavat tai ainakin yrittävät ja saattavat olla tyytymättömiä vartaloonsa joka on saanut jo naisen muodot. Nyt siis mietinkin että missä menee raja syömishäiriön ja jonkun esim. laihdutuskauden välillä? Itse olen jo monta vuotta ollut tyytymätön itseeni ja pitänyt itseäni lihavana. Olen myös pitänyt erilaisia laihdutus- ja paastojaksoja, mutten kuitenkaan ole laihtunut pysyvästi. Viime kesänä kuitenkin aloin treenata itsenäisesti joka päivä, koska halusin kehittyä omassa lajissani. Paino alkoi pikkuhiljaa karista ja olin tosi tyytyväinen. Minulla oli tavoite ja ajattelin että siinä painossa olisin ihan hyvä. Nyt kuitenkin olen senkin painon alapuolella ja nykyinen tavoite on edellistä tavoitetta 10 kiloa alempi. Syön päivän aikana oikeastaan vain muutamaa ruokaa ja paino putoaa edelleen. Jos kuitenkin jonakin päivänä satun syömään aivan liikaa, menen oksentamaan. Opettelin oksentamaan vähän aikaa sitten. Olen maajoukkuetasolla omassa lajissani ja haluaisin tietää onko tämä jo vakavampaa vai vain ”teinipelleilyä” niinkuin äitini kuvasi. Itse tiedän ettei ihan normaalia ole, mutta se ei tunnu kovin vakavalta.
Niin no, ei tuo välttämättä mitään bulimiaa ole. Kuitenkin ehkä ei nyt sentään tarvitse vessaan oksentamaan mennä jos vahingossa syö liikaa. En ole itse mikään huippu-urheilija, mutta sen verran liikunta ja fitness alaa tunnen että kun 80% ajasta syö oikein niin kaikki ok. Jos hairahtaa esim kerran kuukaudessa tai ihan vaan viikossakin niin se ei romuta kokonaisuutta. Kyse on ennemmin siitä, syö enimmän aikaa terveellisesti ja säännöllisesti. Sillä liian vähä syöminen myöskään ei edistä suoritusta eikä kehitystä, saati auta pudottamaan painoa.
Itsellä oli 3 vuotta sitten ihan älyttömästi ylimääräistä painoa ikäisekseni ja kunto oli siinä juuri siedettävän rajoilla. Sitten aloin liikkumaan ja urheileen enempi ja paino lähti laskuun ja kunto jyrkkään nousuun. Nyt siinä on käynyt sillai hassusti, että painan about saman verran kun silloin kun lähin laihduttaan, mutta olen paremmassa kunnossa SEKÄ pienempi kuin silloin. Tämä johtuu siitä että a) pituutta on tullut lisää, mikä itsessään on kuluttanut energiaa ja tasoittanut painoindeksiä kun paino on kasvun aikana laskenut ja b) sen urheilun ja treenaamisen myötä meikäläiselle on tullut sen verran lihaksia, ja kaikkihan tietää että lihas painaa enemmän kuin läski, että paino on kuitenkin taas lähtenyt hiukan nousuun. Mutta silti vyötärö on melkein 10cm pienempi kuin 3 vuotta sitten, ja pituutta about 4cm lisää, varmaan vähän ylikin kun en oo vähään aikaan mitannu.
Eli mitä mää tähän sanosin (jälleen ensin todeten että itse en ole huippu-urheilija, enkä väitä että ehdottomasti tietäisin mikä siellä toimii parhaiten mutta ainakin yleisellä tasolla) että: Paino ei ole kaikkikaikessa eikä kerran tai pari hairahtaminen johda ultimate fätnessiin. Jos tulee syötyä jonakin päivänä vähän liikaa, niin no ei siinä mitään kunhan tolpillaan pysyy ja ei tule tavaksi. (oksentaminen ei muuten ole myöskään tervettä usein toistuessaan, koska silloin on mahdollista että mahahappoja nousee ylös ja seuraa närästystä sun muuta. Se on kehon refleksi hätätilanteisiin kun on syöty jotain myrkyllistä tai , ei varsinaisesti ylensyönnin estämiseen). Painoa ei kannata katsoa ihan niin tarkkaan, kuten varmaan tiedät paino vaihtelee itsessään jo suuresti mm. sen mukaan paljonko kehossa on nestettä ja sitten on se lihaskudoksen tuoma lisäpaino. Ennemmin kannattaa kattoo mittoja, ne on parempia mittareita ”terveelle keholle” vaikka ei niitäkään liikaa kannata kytätä. Huippu-urheilussakaan en uskoisi liian painonpudotuksen olevan hyvästä, koska silloin saattaa jo lihaskudosta lähteä ja se on kovin monessa lajissa tärkeässä osassa. Kunhan koet olosi ja suorituskykysi hyväksi niin se on tärkeintä, ei tarvitse ryhtyä ”Spartalaiseksi” ja liian vakavalla meiningillä laihduttaa, teini-iässä varsinkaan. Onnea sulle ja sori pitkästä vastauksesta xD