Alotetaan tilanne-esimerkillä: Lähettiin kolmistaan(minä, äiti ja pikkuveli) kreikkaan joskus kun olin viel ala-asteella. Lähettiin kiertelemään paikkoja ja hetken päästä äiti ilmotti menevänsä vessaan. Mä ja mun pikkuveli jäätiin siis kahestaan hetkeks. Menee ihan muutama minuutti ja äitiä ei kuulu takasin ja meen totaaliseen paniikkiin. Sanon mun pikkuveljelle(sillon varmaan 7-8v) et odottaa paikallaan ja lähin ettimään äitiä. En tiiä mitä siinä vaiheessa kelasin, mun pää oli sumee sen paniikin takia. Itkin hysteerisesti ja sit löysin äitin tulossa sielt vessasta ja rauhotuin.
Tälläsiä vastaavia tilanteita on joskus ollu muutama ja nykyää tää on paljon lievempää. En esimerkiks jätä mun pikkuveljee yksin mihinkään tai lähe ettii mun porukoita jos niitä ei kuulu 5minuuttiin takasin, mut saatan tuntee jäätävää stressii edelleen vastaavissa tilanteissa(oon 16v). Tää huolestuttaa mua koska en tiiä mitä pelkään näis tilanteis. Eihän meitä nyt heitteille jätetä ja aika harvoin kukaan vaan katoo tai missään sattuu mitään tolleen noin vaan joten… kertokaa mulle. Onks tää paniikkihäiriöö vai jotain ahistuneisuutta tai vastaavaa??
Mullaki on tollasia aika usein oon siis 011. Siis joskus kun mun äiti lähtee lenkille nii oon alus sillee et okei kaikki hyvin. MUTTA jos sitä ei oo kuulunu tuntiin nii sit mä soitan sille. Kerran kävi niin et se ei vastannu ja mä itkin ihan hirveesti ja mulla oli ihan kauhee olo mut sit yhtäkkii se vaan tuli ovesta sisälle ja sit olin sillee kaikki hyvin :D. Siis et oo ainut. PS asun mun iskän veljen ja äitin kaa
Todella ikävää :/
Rauhoittumiseen auttaa muutamat syvät hengitykset.
Jos sua oikeesti häiritsee toi asia, ja haluut saaha siihen selvyyden et mist on kyse, nii suosittelen mennä puhuu vaikka aluks kouluterkkarille. Ne osaa auttaa. Ku sua ittees selvästi häiritsee toi asia, nii saisit siihe selvyyden.
