Oon ens vuonna menossa 7lk. Tunnen olevani aika tosi erilainen. Pukeudun aina tummiin väreihin, oon hiljanen ym. Ja oon myös ulkonäöllisesti todella erilainen. Oon melkeen kaikkia pään verran pidempi. No onhan siellä pari muuta tyttöä jotka on jopa pari senttiä pidempiä kuin mä, mutta en mä heidän seurassa paljon oo. Kaikki on niin pienikokoisia ja lyhyitä ja sitten oon minä.. Mulla on monta vuotta ollut ongelma tän kanssa, mutta nyt tässä iässä se on tullut esille kun on sitä pituutta tullut ym. En ite tykkää siitä kun joudun olla mun kavereiden kanssa jotka on tosi lyhyitä ja tosi laihoja ja pieniä. En silleen häpeä itteeni, mut sit ku joudun olla muiden pienempien samanikäisten vieressä niin EN KESTÄ. Se ahdistaa, ja piilottelen aina itteeni jotenkin. Ei oo kivaa olla luokan pisin ja ”isoin”. Mun hyvä kaveri jonka kanssa oon eniten, ni on vähän inhottava välillä.. Se ei oikeen mieti mitä sanoo ja on pari kertaa ilmottanut että mä olen ”iso, läski”. Ei siis miettinyt mitä sanoi. Hän tuo sen kyllä jotenkin esille, ei siis suoraan mutta silleen vähän ”vihjailee”. Ei tällä hetkellä mielenterveys tunnu olevankaan niin hyvä. Stressaan kaikesta ja tunnun saavan sellaisia pieniä ”stressi/ahdistus-kohtauksia” eli alan haukkoa happea hysteerisesti.
Toivon että joku fiksu tulis sanoo edes jotain… kiitos
