Siirry sisältöön
{nimi poistettu]

hellurei vaan! Osaako joku sanoa, että onko se normaalia, kun on ollut traumaattinen kokemus viikko sitten, niin on ruvennut tulemaan dissosiaatiota useammin? Mulla ei oo ollut pitkään pitkään aikaan sitä, mutta tällaisen tapahtuman jälkeen on tullut joka päivä, mutta ei sellaista voimakasta, silleen että vähän kyseenalaistan että onko tässä vaikka mun kädet yms ja että nää dissoasiaatiot kestää vaa 3-5min riippuu tilanteesta. Huomioitavii tekijöitä on ahdistuneisuushäiriö, väsymys, varmaa hemoglobiinit, taustamelu, ja ihmispaljous plus oon ysiluokan lopussa ja tapahtumia ja muistettavaa piisaa. Pliis auttakaa mua arvostaisin paljon🫶🏼🫶🏼

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistä ja hienoa, että et ole jäänyt yksin asian kanssa, vaan päätit kirjoittaa tänne.

En ole terveydenhuollon ammattilainen, joten en osaa sen tarkemmin kommentoida juuri dissosiaatioihin liittyen. Traumaattinen kokemus voi kuitenkin kuormittaa monella tavalla vielä kokemuksen jälkeenkin ja ei varmastikaan ole epätavallista, että sellaisen jälkeen voi kokea erilaisia psyykkisiä oireita. Oletkin tunnistanut, että dissosiaatioita on ollut useammin tapahtuman jälkeen. Kuulostaa myös, että elämässäsi ja mielessäsi on tällä hetkellä muutenkin paljon kaikkea!

Jos on kokenut jotakin traumaattista, niin olisi tärkeää, että sitä pääsee käsittelemään jonkun kanssa. Tällaisten asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin, sillä muuten psyykkinen kuorma voi kasvaa liian isoksi. Oletko kertonut tästä traumaattisesta kokemuksesta vielä kenellekään aikuiselle?

Toivoisinkin, että seuraava askel sinulla olisi se, että hakisit itsellesi tukea asian käsittelyyn sekä saisit kerrottua dissosiaatiosta jollekin ammattilaiselle. Apua voi hakea esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta, psykologilta tai kuraattorilta. Jos sinulla on jo jokin hoitokontakti, niin asian voi ottaa myös siellä puheeksi.

Ammattilaisen lisäksi toivoisin, että voisit kertoa oireistasi ja mieltä painavista asioista myös jollekin omalle läheiselle aikuiselle. Se voi joskus myös jo vähän keventää omaa oloa, jos pääsee purkamaan omia ajatuksiaan jollekin luotettavalle ja turvalliselle ihmiselle.

Jos haluat jutella tästä tai ihan jostakin muusta aiheesta nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/

Muista, että yksin ei tarvitse pärjätä vaikeiden asioiden kanssa. Mukavaa kevättä ja paljon tsemppiä ysiluokan loppuun!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Panda

Hei!

Normaalia: kyllä

Kannattaako siihen hakea tukea? : kyllä.

Varsinkin mainitsemasi aistiärsytys voisi helpottaa jos mahdolliset yliherkkyydet otetaan huomioon. Dissosiaatio on epämiellyttävä mutta täysin normaali mielen suojakeino jota kaikki ihmiset kokevat jossain määrin. Oireet helpottavat yleensä ajan kanssa mutta ei ole pahitteeksi ottaa asiaa puheeksi jonkun hoitavan ihmisen kanssa, oli se sitten oma läheinen tai vaikka koulun psykologi.

Vastaa aiheeseen: Oonko mä normaali?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top