oon siis vähän huolissani mun kaverista.
oon tuntenu sen joku 4kk. nyt viime viikkoina oon kuullu siltä iteltä asioita esim sen kotijutuista jne jotka ei oo kovin akuutteja mutta kuitenkin varmasti painaa sen mieltä. tiiän että se käy oppilashuollossa jne joten sillä on kyllä ammattiapua. mutta mietin että oonko tarpeeks hyvä kaveri ja osaanko olla sille tukena, ja onko siitä ammsttiavusts sille apua. ja en kerro näistä asioista mun vanhemmille koska mun kaveri on varmaan luottamuksella nämä kertonut mulle.
jotenkin huolestunut olo kun en oikein tiedä mitä pitäis tehdä ja oonko tarpeeks hyvä ihminen.
ja kun mulla ei hirveesti oo kavereita ollu niin en tiiä miten pitäs tällasissa toimia.
Jos mietit, ootko tarpeeks hyvä kaverilles, välität siitä varmasti PALJON. Älä mieti semmosia; oot hyvä just tommosena ja kaveris on onnekas saadessaan sut tueksi. Oot hyvä, ihana, erityinen ja täydellinen tyyppi, et saa unohtaa sitä❤️
Moi! Itse joudun usein pähkäilemään samanlaisten ongelmien kanssa. Voin kuitenkin sanoa sinulle, mitä minullekin on sanottu: kuunteleminenkin on tärkeää. Se riittää, että kuuntelet aktiivisesti, vaikutat kiinnostuneelta ja jos hän pyytää, niin annat neuvoja (huom! muuten ratkaisukeskeinen näkökulma ei välttämättä ole tarpeen, kaikkia ongelmia ei tarvitse ratkaista).
Ja olen itse huomannut, että välillä on ihan hyvä sanoa, ettei tiedä mitä sanoisi :)
Tosi hyvä että kaverisi on ammatilaisavun piirissä. Älä kuitenkaan itse mennä esim. koulupsykologille, jos vaikka kaverisi huolettaa tai on muuta huolta. Hyvää jatkoa sinulle ja kaverillesi :)