paha olla

Hei,

hyvä, että kirjoitit tänne! Toivon, että saat muilta nuorilta vertaistukea ja kannustusta.

Kiusaaminen ja syrjiminen koulussa on väärin ja se ei ole millään tavalla sinun syysi. Kiusaaminen musertaa kenen tahansa mieltä ja tekee pahan olon. Ehdottomasti sinun tulee saada purkaa pahaa mieltäsi ulos/johonkin, mutta se ei saa olla jotain sellaista, mikä vahingoittaa sinua. Itsensä satuttamisesta tulee loppujen lopuksi vaan pahempi olo eikä mahdollinen hetkittäinen helpotus kanna sen pidemmälle. Nyt tulisikin löytää jokin toinen keino, jolla saisit pahaa oloasi purettua.

Voisitko ensin aloittaa siitä, että kertoisit jollekin aikuiselle – kotona tai koulussa – kiusaamisesta? Koulussa siihen tulisi puuttua välittömästi. Sen lisäksi saisit jakaa pahan olosi jonkun kanssa. Voisitko myös kertoa, miten olet tähän asti purkanut kiusaamisesta aiheutuvan ahdistuksen? Aikuisten tulee ottaa, ja uskonkin, että he ottavat, asiasi vakavasti. On hyvä, että opettaja jo reagoi näkemäänsä!

Se jälkeen voisit miettiä (tai miettiä jonkun kaverin/vanhemman/muun aikuisen) kanssa, mitä tekisit silloin, kun paha olo iskee lujasti päälle ja tekisi mieli purkaa oloa vahingollisella tavalla. Voisiko se olla, että hakeudut sen aikuisen juttusille tai soitat kaverille? Tai kirjoitat, kuinka sinua ottaa päähän/ahdistaa/tekisi mieli huutaa…mitä vaan tunteita sinulla onkaan. Mikä tahansa muu ei-vahingoittava keino.

Muista, että syy ei ole sinussa, vaan kiusaajissa!

Tsemppiä!!

Hei, ihan ekaks mä haluaisin halata sua tiukasti ja kuiskata sun korvaas, että kaikki on hyvin <3
Koita kestää. Mä tiedän tasan tarkkaan ton tunteen, kun kukaan ei tue ja joutuu olemaan yksin… Siitä tulee tosi paha olo eikä oikeen sit pysty tekemään asialle mitään… Mutta hyvä kun kirjotit tänne!

Eli, sun kannattais ettiä sun koulusta joku muu, joka on yksin (?), ei haittaa vaikka olis vuosi tai parikin ikäeroa. Meet vaan juttelee, se piristää varmasti vaikka ei tuntiskaan toista. Sit voit puhua sille tyypille sun huolista, kun ootte tutustunu, ja sit helpottaa. Ja tunne on Varmasti molemminpuolinen :)

Illalla kannattaa rentoutuu, laita vaikka ruokaa tai leivo tai siivoa, ja kuuntele musiikkia. Se rentouttaa ja voit vaikka tanssia :D Kyl se siitä, sä oot vahva etkä anna kenenkää estää jos haluut tehdä jotain, oo ihan oma ittes!

Hei,

viestistäsi saa kyllä hyvin kuvan siitä, miten paljon murhetta kannat mielessäsi. Ensinnäkin tuo kiusaaminen, jota olet joutunut kokemaan, on tosi tosi ikävää ja väärin sinua kohtaan. Kiusaaminen voi vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan kovin pitkän aikaa, mutta niistä kokemuksista ja kaikesta kiusaamisen tuomasta pahasta mielestä voi selviytyä ja moni on selvinnytkin. Tärkeää on, että pidät mielessä sen, että kiusaaminen ei ole ollut sinun syysi. Se on ollut paha asia, mitä sinuun on kohdistettu jostain sellaisesta syystä, mikä ei liity millään tavalla sinuun, vaan kiusaajiin.

Olet myös joutunut miettimään aikuisten asioita ja pitämään ikävää salaisuutta. Ehkä ero oli jollain tavalla kuitenkin helpotus, kun ei enää tarvinnut sinunkaan salailla ja pettäminen loppui? Vanhempien ero on silti satuttava asia, vaikka ymmärtäisikin sen olevan ainut oikea ratkaisu. Sitä saa surra ja se saa tuntua pahalta.

Mietin, että ymmärtääköhän isäsi, että haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa ja kaipaisit hänen huomiota? Kirjoitin juuri toiselle nuorelle saman asian tiimoilta, että joskus asiat ja tunteet pitää sanoa suoraan, koska me aikuiset saatamme olla niin ”sokeita” ilmiselvillekin asioille. Eli tässä tapauksessa sille, että sinä kaipaisit isääsi ja sitä, että hän olisi sinuun yhteydessä ja kiinnostunut sinusta. Mitä jos hän ajattelee, ettet tarvitse/kaipaa häntä? Voi toki olla, että vaikka sanoisit ajatuksesi hänelle suoraan, muutosta ei tapahtuisi, mutta silloin tietäisit itse ainakin tehneesi asian selväksi. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, jos hän ei sitä halua muuttaa. Entäpä jos haluaakin, muttei tällä hetkellä vaan ymmärrä siinä olevan vikaa ja että siihen toivottaisiin muutosta?

Ei ole mitään liian pientä ongelmaa, etteikö voisi pyytää apua ja tukea. Jos mieltä painaa jokin asia ja on paha olla, on se sitten mikä tahansa asia, niin siihen saa pyytää apua. Sinulla on isoja murheita mielessäsi ja todellakin ansaitset saada niihin apua! Käytkö tällä hetkellä koulua? Jos käyt, niin kannustaisin sinua lähestymään koulunne kuraattoria tai terveydenhoitajaa ja kertomaan avoimesti näistä asioista, mistä kirjoitit. Jos on vaikea kertoa ja nimetä asioita/tunteita, voit valmiiksi kirjoittaa niitä paperille ja joko antaa sen aikuiselle tai pitää sitä itselläsi muistilappuna. Tai sitten voit vain sanoa, että ”mulla on ollut paha olla jo x aikaa..” ja kertoa vaikka konkreettisesti noista itkukohtauksista. Loppu viimeksi kannattaa olla niin avoin ja rehellinen, kuin vain pystyt olemaan, jotta aikuinen tajuaa sinun tarvitsevan nyt oikeasti tukea. Älä yhtään vähättele, koska sinä ansaitset saada apua ja sitä on saatavilla!

Muista myös Lasten ja nuorten puhelin ja nettipalvelut (chat ja nettikirjepalvelu). Niissä voi ilmaiseksi, nimettömänä ja luottamuksella puhua aikuisen kanssa.

Lämmin halaus, rohkeutta ja voimia!!

Tiedän ton tunteen todella hyvin, noin nimittäin kävi mullekin suurinpiirtein.
Oot todella taistelija, jaksoit taistella vaikka sua kiusattiin ja ymmärrän että siitä kyllä jää hitaasti paranevat arvet, joten ei ole välttämättä edes ihme jos et uskalla puhua jossain tilanteissa jne, mutta siihen saa apua! :)
Olisi tosi tärkeää, että puhuisit tästä jollekin, ihan kelle vaan! Oli se paras kaveri, vanhemmat, koulukuraattori/psykologi, opettaja… niin heiltä saat apua!
Kaverin kanssa voitte mennä kertomaan opelle, tai vanhemmat voi soittaa koululle ja kertoa siitä tarkemmin, eikä sun tartte välttämättä ees puhua, voit kirjoittaa tunteistasi paperille ja antaa sen heille?

On tosi inhottavaa että olet joutunut kokemaan kiusaamista, ja kamalaa että kiusaajiakin löytyy.
Et kuitenkaan ole yksin ja opettajilla sekä muulla koulun henkilökunnalla on velvollisuus auttaa, ja vanhempasikin varmasti osaavat neuvoa mitä tehdä tilanteessasi.

Siunausta ja tsemppiä sinne! Oot arvokas, ihana ihminen! :)

hei ”minä’ mä tiedän miltä susta tuntuu. Mulla on itsellä just tällä hetkellä sama kuin siulla, tosin pahempikin mut anyway.. Ite oon ykköne ja toi koulusta stressaamine on nii tuttua. Mua itseänikin helpotti kun poikaystäväni astui kuvioihin, eikö sulla ole ketään kelle voit kertoa? Ei mitään ystävää tai ketään? Jos ei oo, niin mä suosittelen menemään kuraattorin puheille! Ne yleensä osaa auttaa ja on tosi mukavia:) Se on kamalaa jos kotona menee huonosti.. Mullakin menee kotona tosi huonosti.. Joten tiiän täsmälleen miltä susta tuntuu kun ei voi kotonakaan oikeen mitää jutella/kertoa. Koulusta sen verran että turhaan stressaat, stressaaminen ei auta asiaa. Ja muista pitää lepoa ja tehä myös semmost mistä tykkäät! Lukioon pääsee yleensä ihan 8 ja alle 8 keskiarvolla, joten älä stressaa niistä numeroista! Kyl sä lukioon pääset, ellet aatelllu ressuun tms mis se keskiarvo pitää olla ihan hirveen hyvä. Mä oikeesti suosittelen kuraattorilla käymistä:)

mulla on paha olla kotona asun äidin ja isä puolen kanssa. käyn isälläni usein mutta musta tuntuu että äiti ei halaisi että kävisin isällä. mä en ikinä puhu äidille koska pelkään sitä että se alkaa huutaa se huutaa mulle todella usein. haluaisin asua isälläni. isälle uskallan puhua enemmän kun se ei mullu huuda . äitini on varmasti väsynyt töistä mutta se ei minusta silti oikeuta lapselle huutamiseen. [Osa tekstistä poistettu] mulla on pelko miehiä kohtaan. eli pelkään joitain meidän koulun mies opettajia ja pelkään myös isä puoltani vaikka minulle ei olla tehty mitään. ja vielä mun kaveri muuttaa pois. ja se oli mun paras kaveri pojista . [Osa tekstistä poistettu] ja mä vaan haluaisin eroon hetkeksi mun äidistä. en tiedä mitä tekisin. sanoin äidille yksi päivä että haluaisin muuttaa isälle mutta äiti kieltäytyä ja sanoi ” miten miten minä pärjäisin ilman sinua ja sun kaverit on täällä tää on vaam joku vaihe ” mä oon halunnu muuttaa noin 3 vuotta niin tuskin on vaihe.