on jatkunu suurimmaks osaks mun koko elämän. oon 13. äiti huutaa aina mulle kaikesta. en saa nähdä kavereita joilla on mielenterveysongelmia, koska saan niistä ”huonoja vaikutteita”. valehtelen ettö voin nähä mun kavereita. en saa myöskään nähdä kavereita jotka pitävät vähän rajumpaa meikkiä koska äiti pitää sitä epäsopivana. en saa meikata tai pukeutua miten haluan. äiti ei kunnioita mun yksityisyyttä, ja aina tarkastelee puhelinta ja kaivaa huonetta. [Osa tekstistä poistettu] kokeisiin se pakottaa lukemaan vähintään 3h päivässä. oon myös transpoika ja bi, joka tekee elämästä vaikeaa. en uskalla kertoa kellekkään tai hakea apua koska äiti vaan keksii tekosyitä päästäkseen pälkähästä. itken jokapäivä ja minua pelottaa olla kotona. olen alkanut vihaamaan itseäni kotitilanteeni vuoksi, ja yksinkertaisesti, haluan kuolla. en usko että koskaan saan elää normaalia lapsen elämää.
Hei elio,
Kiitos viestistäsi! Olet rohkea, kun kirjoitat tilanteestasi tänne.
Onpa todella ikävä kuulla kotitilanteestasi. Kaverisi ovat sinulla varmasti tärkeitä ja tuntuu varmasti epäreilulta, että äitisi ei anna sinun nähdä heitä. Tämä on ajanut sinut myös valehtelemaan, jotta pääset tapaamaan kavereitasi.
Kerroit, että äitisi ei kunnioita yksityisyyttäsi, eikä anna sinun pukeutua ja meikata niin kuin haluaisit. Oletko yrittänyt puhua äidillesi siitä, että koet, että hän ei kunnioita yksityisyyttäsi? Myös oman itsensä ilmaiseminen, esimerkiksi vaatteilla ja meikeillä, on lapsille ja nuorille tärkeää. Oletko pystynyt tämän asian tärkeydestä sinulle puhumaan hänelle?
Mainitsit, että äitisi pakottaa sinut lukemaan kokeisiin 3 tuntia päivässä. Jokainen meistä oppii eri tavalla ja voi olla, että sinulle riittäisi toisenlainen aika kokeisiin lukemiseen. Oletko kertonut hänelle, millä tavalla juuri sinä parhaiten opit?
Transpoikana oleminen ja biseksuaalisuus ovat osa sinua, eikä niiden tarvitse olla elämää vaikeuttavia asioita. Sinä olet juuri hyvä tuollaisena, mutta valitettavasti emme pysty vaikuttamaan muiden ihmisten reaktioihin. Toiset ihmiset saattavat ottaa tiedon vastaan tosi hyvin, kun taas toiset voivat tarvita enemmän aikaa sen sulatteluun. Oletko jollekin kaverille kertonut sukupuoli-identiteetistäsi ja seksuaalisesta suuntautumisestasi? Haluaisitko, että myös muut tietäisivät?
Minulla heräsi huoli, kun kerroit, että äitisi uhkailee väkivallalla. Kukaan ei saa uhkailla sinua väkivallalla tai käyttää sinua kohtaan väkivaltaa. Sinulla on oikeus olla pelkäämättä. Huoleni herää myös siitä, kun kerroit halustasi kuolla. Tilanteesi on kuulostaa todella rankalta ja voimasi ovat varmasti lopussa. Sinulla on oikeus elää ihan normaalin lapsen elämää ja muista, että sinulla on oikeus saada apua. Nyt tilanne saattaa tuntua toivottomalta, mutta asiat varmasti kääntyvät parempaan.
Kerroit, että et uskalla kertoa kenellekään tilanteestasi, koska äitisi keksii kuitenkin tekosyitä. Sinulla on täysi oikeus kertoa asiasta jollekin, eikä sinun tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä. Onko sinulla lähipiirissäsi jotakin luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit kertoa tilanteestasi? Tai olisiko sellaista aikuista koulussa? Tällaisista asioista voit kertoa myös opettajalle tai koulukuraattorille – heidän tehtävä on olla tukena tämän kaltaisissa tilanteissa.
Joskus voi olla myös helpompi kirjoittaa ja näyttää teksti jollekin turvalliselle aikuiselle. Voit myös kokeilla hyödyntää Nuortennetin Huoli puheeksi! -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Älä jää yksin ja muista, että olet hyvä juuri tuollaisena!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä