hei, olen 15v tyttö, alottanu just ysiluokan ja stressaan kaikkea. ongelma on siis se että pelkään kouluun menoa, kaupungilla oloa ja muita ihmisiä. mun itsetunto on maasssa enkä jaksa tehdä koulutehtäviä, mulla on unelmia tulevasuuteen ja oon aina aatellu nyt ysillä parantaisin todistusta ja hakisin onnistuneesti mut uyt tuntuu et en vaan jaksa enää. pelottaa et kaikki menee nyt mun saamattomuuden takia pieleen. oon alkanu pelätä ihmisiä mun huonojen kokemusten takia enkä osaa enää oikeen olla sosiaalinen. mulla ei ole juuri kavereita, ja kotona ei oo hyvää olla… pakenen jatkuvasti jonnekkin ulos tai nettiin, kuuntelen musiikkia tai luen vaikka olis paljon muuta tekemistä.
en tiiä enää miten jaksan tämän vuoden…
osaako joku auttaa tai neuvoa?
Hei! Kerrot tekstissäsi pelkääväsi muita ihmisiä eikä kotona ole hyvä olla. Minusta oli kuitenkin todella upeaa ja hienoa lukea, että sinulla on tulevaisuuden suunnitelmia, että haluat parantaa arvosanojasi ja sinulla on unelmia. Minä kehottaisin sinua käymään rohkeasti koulussa omana itsenäsi ja hankkiutumaan sellaiseen kaveripiiriin, joka hväksyy sinut sellaisena kuin olet. Olet arvokas ja minusta on henkilökohtaisesti todella hienoa, että uskallat kertoa haaveistasi ja unelmistasi.! :) Jos sinusta tuntuu kotona pahalta ja tuntuu ettei kenellekään voi puhua niin kehottaisin sinua menemään koulukuraattorin juttusille. Itse olen nyt 21-vuotias nuori nainen ja olin sinun iässäsi aivan samanlaisessa tilanteessa: minua ei kiinnostanut koulu ja kärsin paniikkihäiriöstä. Itse olin rohkea ja menin koulukuraattorin juttusille, jonka jälkeen elämäni kirkastui. Osasin alkaa ajattelemaan elämästä positiivisesti ja otin itseäni niskasta kiinni koulunkin suhteen. Nyt opiskelen ammattikorkeassa ja olen kihloissa. Tarkoitan tällä vain sitä, että sinä pystyt samaan, jos vain haluat ja uskallat! :) minä uskon nuoriin ja siihen, että nuoret ovat Suomen tulevaisuus. Uskon sinuun ja siihen, että menestyt elämässä. Muista, että apu on lähellä, hyödynnä sitä! <3 Parhain terveisin mie<3
Hei! Kerrot tekstissäsi pelkääväsi muita ihmisiä eikä kotona ole hyvä olla. Minusta oli kuitenkin todella upeaa ja hienoa lukea, että sinulla on tulevaisuuden suunnitelmia, että haluat parantaa arvosanojasi ja sinulla on unelmia. Minä kehottaisin sinua käymään rohkeasti koulussa omana itsenäsi ja hankkiutumaan sellaiseen kaveripiiriin, joka hväksyy sinut sellaisena kuin olet. Olet arvokas ja minusta on henkilökohtaisesti todella hienoa, että uskallat kertoa haaveistasi ja unelmistasi.! :) Jos sinusta tuntuu kotona pahalta ja tuntuu ettei kenellekään voi puhua niin kehottaisin sinua menemään koulukuraattorin juttusille. Itse olen nyt 21-vuotias nuori nainen ja olin sinun iässäsi aivan samanlaisessa tilanteessa: minua ei kiinnostanut koulu ja kärsin paniikkihäiriöstä. Itse olin rohkea ja menin koulukuraattorin juttusille, jonka jälkeen elämäni kirkastui. Osasin alkaa ajattelemaan elämästä positiivisesti ja otin itseäni niskasta kiinni koulunkin suhteen. Nyt opiskelen ammattikorkeassa ja olen kihloissa. Tarkoitan tällä vain sitä, että sinä pystyt samaan, jos vain haluat ja uskallat! :) minä uskon nuoriin ja siihen, että nuoret ovat Suomen tulevaisuus. Uskon sinuun ja siihen, että menestyt elämässä. Muista, että apu on lähellä, hyödynnä sitä! <3 Parhain terveisin mie<3
Pitää ekaksi kysyä että ootko minä? Ihan kun olisin kirjottanut ton, niin tutulta kuulostaa!
On hyvä että sulla on unelmia! Unelmat on vähän niinkun happea, niitä ilman ei voi elää, ne piristää ja ne luo uusia mahdollisuuksia ja ideoita :)
On myös hyvä että oot päättänyt tehdä niitten eteen töitä! Se kertoo asioille omistautuneesta ihmisestä jolla on kyllä tahtoa ja voimaa, muttei välttämättä itse ole huomannut sitä kunnolla.
Kukaan ihminen ei ole ollut, ole, tai tule olemaan täydellinen. Meissä kaikissa on paljon vikoja, ja siten ei voida olla hyviä kaikessa tai osata kaikkea, joten epätäydellisyys suotakoon meille, jos yrittää pyrkiä kokoajan parhauteen niin siinä vaan ahdistuu enemmän, tavoittelee sitä mihin ei pysty.
Joten suo itsellesi se ettet ole kokoajan ”iskussa” ja ettet osaa kaikkea parhaiten, ei meistä kukaan osaa.
Kaikilla on niitä juttuja missä on hyviä (kyllä, niitä ei välttämättä huomaa ihan heti, välillä pitää antaa ajan kulua että niitä löytää enemmänkin) ja missä huonoja.
Joten tiedä se, että kaikkein paras on kun yrität kaikkesi, sitten sulta ei voi pyytää mitään muuta.
Mäkin pelkään ihmisiä juurikin huonojen kokemusten takia, en oikein osaa luottaa ja epäilen aina.
Siihen auttaa asioista puhuminen ja ongelmista yli pääseminen, menneisyys on menneisyyttä ja tulevaisuus on edessä. Mullakaan ei ole kauheasti kavereita mutta niitäkin pystyy löytämään!
Esim. harrastukset (sanoit että tykkäät esim. kuunnella musiikkia, olla ulkona ja lukea, nekin on jo harrastuksia itsessään ja esim. lapsi ja nuorisotiloja on monissa kaupungeissa, ulkoilu ja liikuntaharrastuksia löytyy monia, ja vaikka kirjakerhoon liittyminen). Harrastuksissa tapaa uusia ihmisiä joilla on samanlaisia mielenkiinnon koheita kun sulla on, ja rohkaisuksi voin sanoa että mäkin olen aloittamassa uuden harrastuksen pitkän tauon jälkeen, ja se on ihan normaalia että jännittää! :)
Lisäksi esim. netissä on paljon ihmisiä joiden kanssa voi puhua, mm. kirjekavereita löytyy netistä että lehdistä, ja erilaisilla foorumeilla löytää samankaltaista juttuseuraa.
Rukoilen sun puolestasi! Olet arvokas ihminen, tsemppiä ja siunausta! :)
Mä yritän ottaa päivän kerrallaan, en stressaa kuukauden päähän vaan elän viikon aina kerrallaan. Entä jos yrittäisit tehdä yhden asian loppuun ja pitää välissä aina pienen hengähdystauon. Jos haluat nostaa numeroitasi niin laadi realistiset tavoitteet, mutta ne eivät ole kiveen hakattuja. Jos läksyt lukee hyvin heti kun ne tulevat, kokeiden alle jää vähemmän työtä. Joskus itsetunto on ihan nollissa ja on vaikee kattoo peiliin. Itse olen vuoden sisällä yrittänyt päästää irti Muiden odotuksista. Olen alkanut näyttää ihmiseltä jolta itse haluan näyttää. Ja muutkin ovat huomanneet muuttumisen, olen saanut paljon kehuja ja nätti kommentteja. Tee lista asioista joista pidät itsessäsi tai joissa omasta mielestäsi olet hyvä, huomaat että sinussa on paljon ihania asioita. Kun viihdyt itsenäsi, sinun ei tarvitse miettiä miksi joku toinen olisi sinua parempi. Olen pahoillani huonoista kokemuksistasi ihmisten suhteen, mutta muista etteivät kaikki ole sellaisia.
Tää kirjotus on just eikä melkeen samallainen kun olin sun ikäinen !! Tuntuu et läksyt ja kokeet on kuin ydinfysiikkaa jota pitäs osata/jaksaa tehä ihmissuhdekoukeroiden ja kaikkien mahdollisten ongelmien keskellä! :( pikkuhiljaa on ruvennut paranemaan tilanne kun ottaa ihan konkreettisesti hymyn huulille. Tiedän! Vaikka se näyttää ja tuntuu ihan ääliöltä, niin huomaan vaikutusta todella nopeasti! Esimerkiksi jos susta tuntuis nyt toooosi ärsyttävälle kun tuntuu et elämä vaan potkii takaapäin niin kokeile hymyä ja positiivista asennetta! :) joskus sekin tuntuu vaikealle mut hiljaa hyvä tulee! ♡ Jos joskus tulee semmoinen tietty ”fiilis” niin suosittelen kokeilemaan! Ikään kuin menisit sen sietokyvyn yli ja annat ärsytyksen mennä vaikka roskikseen. Anteeks roskikset yms. :p
Uskon että tilanteessasi on kyse siitä että olet ollut liian pitkään liian kiltti ja tunnollinen ja vaatinut itseltäsi liikoja. Ymmärrän todella hyvin sen että koska olet ysillä, sulla on kova huoli siitä ettet pärjää tulevaisuudessa, mitä sitten ikinä aiotkaan. Tiedän että pärjäät! Nyt suosittelen että juttelet jonkun kivan ja luotettavan aikuisen kanssa. Jos omille vanhemmille on vaikea puhua, puhu vaikka kouluterkkarille tai luokanvalvojallesi! Tsemppiä kouluun ja kaikkeen muuhunkin! :)
Moi eskapisti.
Ootko puhunu noista ajatuksista esim. terveydenhoitajan tai koulupsykologin kanssa? Mun mielestä kuulostaa tosi hienolta, että sulla on unelmia ja haluaisit parantaa todistusta! Siinä on jo paljon sellaista, mikä voi auttaa jaksamaan. Onko sulla liikaa koulutehtäviä tai muita hommia, mitkä aiheuttaa stressiä, vai koetko sosiaalisuuden ja arjen ylipäänsä stressaavaksi? Lukemiselle ja musiikin kuuntelulle sekä tarvittaessa eskapismillekin pitäisi myös löytyä päivästä aikaa, ei kaikkea vapaa-aikaa tarvitse käyttää opiskeluun tai vastaavaan. Voisiko näille löytyä tasapaino: johonkin aikaan päivästä opiskelisit, ja jonain toisena aikana tekisit ihan muita asioita etkä miettisi koulua. Koulujuttujakin voi jaksaa paremmin, kun niitä ei tarvitse koko ajan miettiä.
Onko sulla esim. valinnaisaineissa tai joillakin tunneilla/välitunneilla sellasia tyyppejä, joiden kanssa voisit olla tekemisissä? Kaveruus voi lähteä ihan yksinkertaisistakin jutuista, vaikka yhteisestä tunnista tai muusta kiinnostuksesta. Huonot kokemukset voi ihan varmasti tehdä sen, että koko juttu tuntuu ahdistavalta, mutta niitä mukaviakin tyyppejä on. Jos tuntuu, että tähän tilanteeseen olis hyvä saada apua, niin terkkarille, kuraattorille tai psykologille voi puhua, tai MLL:n puhelimeen ja nettiin.
Tsemppiä ja halaus! =)
Joooo! Mul on iha samanlaista!