Oon 14 vuotias tyttö, oon kärsinyt pakkoajatuksista tosi paljon nyt viimeaikoina. Mulla ne on yleensä semmosia että ajattelen [osa tekstistä poistettu] vaikken oikeasti koskaan tekisi niin. Yritän aina selittää ittelleni miten ihana ihminen oon ja kuinka paljon muista välitän niinku ennenkin. En muista minkä taikia nää yhtäkkiä pahentu joskus pari viikkoa sitten. Mulla on siis ennenkin ollu tämmöstä mutta ei todellakaan näin pahaa. Ajatuksia tulee koko ajan ja ne häiritsee jo aika paljon arkea. Ne tulee siinä muodossa että ne ois oikeesti mun omia ajatuksia esim että [osa tekstistä poistettu]. Pää vaan heittelee niitä ajatuksia niinku ne ei ois vakavia enkä voi niille mitään ja sitten tuntuu siltä ku niillä asioilla ei ois mitään merkitystä mulle. Mulla on myös pyöriny sana [osa tekstistä poistettu] päässä ja se tunkeutuu aina niihin ajatuksiin ja yleensä ne ajatukset liittyy siihen. Mä tiedän että se liittyy vaan siihen että [osa tekstistä poistettu] ja se sana ahdistaa mua. Aluks en ees ollu varma mistä se sana tuli ja miks just se mut sitte tajusin että oon joskus aina mielenkiinnosta ruvennu lukemaan jotain maailman kuuluja murhamysteereitä tai jotain semmosia ja niissä on aina ollu jotain [osa tekstistä poistettu] ja sitte ne on ruvennu ahistaan mua. Eilen tuntu että olin just ruvennu pääsemään niistä eroon kun olin jo miljoona kertaa selitelly ittelleni että, en oo paha ihminen ja lukenu tekstejä jotka todistaa että ne ajatukset ei kerro sitä oonko hyvä vai paha. Ja eilen en muista millon mä kävin kattelemassa semmosia ohjeita miten saada se paha olo pois ja muutenkin tukea ja siellä oli eri aiheita ja sitten siellä oli että [osa tekstistä poistettu] ja olin kai aiemminki ajatellut peloissani että mitä [osa tekstistä poistettu] jota en ikinä oo ajatellu koska tiiän että en tekis semmosta. Oon myös ollu vähän semmonen ihminen että en oo mikään maailman lapsirakkain ja ärsyynnyn helposti jos vaikka joku lapsi rääkyy bussissa mutta en tietenkään haluu tehdä niille pahaa. Nyt se kuitenkin pyörii mun päässä että mitä jos vaikka [osa tekstistä poistettu], ennkä todellakaan haluis tehdä niin mutta sitten mulla tuli niitä mielikuvia mun päähän ja aluks sanoinki että en tietenkään tekis mitään semmosta mutta ku ahdistaa ja sitä ajattelee ja ajattelee vaan koko ajan enemmän nii sitte musta tuntu että se ei tuntuis enää missään ja että en muka välittäisi siitä [osa tekstistä poistettu]. En iki maailmassa haluis näitä ajatuksia mun päähän tai ees ajatella mitään tommosta ja nyt mua pelottaa että mitä jos joskus teen nii ja menetän vaan järkeni. Mulle tuli siis syyllinen olo ku musta tuntu et en en välitä mitä sille lapselle käy mutta kyllä välitän ja haluun välittää. Jos en ois nyt ihan puhki tän ajattelemisesta ja joku vaan kysyis multa että mitä jos joskus tekisit jotain semmosta sanoisin suoraan että en iki maailmassa. Tuntuu vähän siltä kun haluais jotain mitä ei halua haluta. Musta kuitenkin tuntuu että mulla on vaan niin paljon pelkoa ja ahdistusta asiaan liittyen mun sisällä tällä hetkellä etten pysty ees ajattelemaan kunnolla, voisko joku jooko sanoa jos samaistuu ees yhtään mua pelottaa kauheesti että mitä jos oikeesti haluunki ajatella tak tehdä pahaa vaikka oon Koko elämäni ollu niin empaattinen ja muista välittävä ihminen.
Hei ”En keksi mitään”,
kiitos viestistäsi. Hyvä, kun kirjoitit sinua ahdistavista ajatuksista tänne etkä jäänyt niitä vain yksinäsi miettimään. Usein jo se, että uskaltaa kertoa jollekin omista mietteistään saattaa jo hieman helpottaa omaa oloa ja selkeyttää ajatuksia.
On kurja kuulla, että pakkoajatukset ovat vallanneet mieltäsi ja olet kärsinyt niistä erityisesti nyt viime aikoina. Ymmärrän hyvin, että tällaisten sinua ahdistavien ajatuksien pyöriminen päässä kuormittaa sinua ja saa sinut miettimään, että voisitko tosiaan toimia ajatuksien mukaisesti. Tällaiset ajatukset saavat varmasti aikaan monenlaisia tuntemuksia.
Pakkoajatuksilla tarkoitetaan toistuvia itselle vieraita ajatuksia ja niitä voi olla vaikea saada pois mielestä. Pakkoajatuksia on monenlaisia ja myös nuo sinun kuvailemasi pakkoajatukset ovat ihan tyypillisiä pakkoajatuksia. Pakkoajatukset voivat herättää syyllisyyttä ja ahdistusta. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ajatukset ovat vain ajatuksia. Ajatukset eivät ole tekoja. Me ihmiset emme voi välttämättä aina vaikuttaa ajatuksiimme, mutta voimme vaikuttaa tekoihimme. Pakkoajatukset ovatkin yleensä täysin vaarattomia eikä ajatukset tarkoita sitä, että toteuttaisimme tekoina ajatuksissa pyörivät asiat. Vaikka ajatteletkin tällaisia asioita ei se tarkoita, että toimisit ajatuksien mukaisesti. Ymmärrän, että näiden asioiden ajatteleminen ahdistaa, mutta samalla tieto siitä, että ajatukset ovat vain ajatuksia, voi ehkä hieman helpottaa oloasi.
Pakkoajatuksiakin voi hoitaa ja niiden kanssa oppii tulemaan toimeen. Pakkoajatuksia voidaan esimerkiksi pyrkiä muuttamaan tavallisiksi ajatuksiksi. Pakkoajatusten vähentämisessä ensin havainnoidaan sitä, millaisia ajatuksia itsellä on. Viestissäsi jo hienosti kerroitkin pakkoajatuksistasi. Sitten näiden ajatusten ajatellaan olevan vain ajatuksia, jotka eivät ole totta. Pikku hiljaa ajatukset muuttuvat tavallisiksi ajatuksiksi, jotka eivät ahdista enää entiseen tapaan. Usein silloin, kun oma mieli on apea niin on hyvä keskittyä itselle mieleisen asian tekemiseen. Joku tykkää lukea kirjaa, katsoa elokuvaa tai kuunnella musiikkia. Toinen taas käy kävelyllä tai vaikka piirtää, maalaa tai kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Mikä on sinun tapasi rentoutua ja saada mielesi ja ajatuksesi rauhoitettua?
Muistathan, että ei ole sinun syysi, että sinulle tulee kuvailemiasi pakkoajatuksia. Nämä ajatukset eivät vaikuta siihen, millainen ihminen olet. Olet edelleenkin empaattinen ja muista välittävä nuori, kuten tähänkin asti. Olet myös ihana ja fiksu. Ennen kaikkea olet myös vastuuntuntoinen ja rohkea, kun mietit tätä asiaa ja pohdit, miten voisit vaikuttaa pakkoajatuksiisi. Jos kuitenkin tuntuu, että nämä pakkoajatukset eivät helpota pian ja ne jatkuvat niin on niistä hyvä kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle. Voisitko jutella näistä asioista vanhempiesi, sukulaisen tai vaikka nuorisotilan työntekijän kanssa? Tärkeintä on, että et jäisi yksin asian kanssa, sillä asioiden jakaminen ja niistä puhuminen on paras keino vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Syksyllä koulun taas alettua voisit jutella asiasta myös esimerkiksi opettajasi, koulukuraattorin tai koulupsykologin kanssa.
Voit myös keskustella asiasta vapaaehtoisten päivystäjien kanssa luottamuksellisesti ja nimettömästi Lasten ja nuorten puhelimessa (puhelinnumero 116 111) ja chatissa kesä aikana joka päivä klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjät kuulevat mielellään mitä sinulle kuuluu.
Toivottavasti pakkoajatukset eivät tuota sinulle liiaksi mieliharmia ja uskaltaudut rohkeasti niistä juttelemaan jonkun luotettavan aikuisen kanssa.
Mukavaa kesää sinulle toivottelee
Lasten ja nuortennetin päivystäjä
Moi
Ei hätää, et ole ainoa joka on kokenut näin :)
Olen itse kokenut aika paljon pakkoajatuksia nuorempana. Olen siis nyt melkein 16 vuotta ja koin niitä ehkä 12. ja 13. ikävuoden aikoihin eniten. Koin niitä myös lisää vähän myöhemmin, luulisin. Niihin liittyi paljon häpeää ja syyllisyyttä. Pakkoajatukset liittyivät esim. siihen, että minusta tuntui kuin minun olisi pitänyt astua matolle aina tietyllä jalalla tai minun oli pakko nousta sängystä oikea jalka ensin, koska muuten päivästäni olisi tullut huono. (näin vuosien jälkeen voin jo nauraa näille pakkoajatuksilleni, vaikka tiedän kyllä kuinka kamalilta ne tuntuivat sillä hetkellä)
Koin valitettavasti myös hankalampia pakkoajatuksia, niin kuin sinä kerroit myös kokevasi. Tarkoitan siis, että jos tekisin ajatuksieni pelkojen mukaan, niillä olisi vakavampi vaikutus. Minulla ne liittyivät rasismiin. Pelkäsin tosi paljon, että mitä jos olen rasisti tai, mitä jos teen jotain rasistista. Myös yksi rasistinen sana tuli mieleeni yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinka yritin saada sen pois mielestäni. Koin suurta syyllisyyttä ja häpeää sen sanan sanomisesta mielessäni. Se tuntui todella väärältä ajatella sitä. Tuntui kuin olisin rasisti sen sanan ajattelemisesta. En pystynyt nukkumaankaan aina kunnolla, koska yliajattelin, olenko rasisti. Pelkäsin hirveästi, mitä jos käyttäytyisin rasistisesti jotain henkilöä kohtaan. Oloani pahensi myös se, että minusta tuntui tosi tyhmältä yliajatella noin, koska ihmiset joutuvat oikeasti kokemaan aivan kamalaa rasismia. En osaa oikein selittää, anteeksi. Tarkoitan siis, että koin vielä enemmän syyllisyyttä, koska rasismi ei tavallaan kosketa minua ja rasismi on totta, mikä on kamalaa, joten minulla ei ole niin kuin oikeutta yliajatella sitä, koska ihmiset joutuvat oikeasti kokemaan sitä. Eikä sillä ole väliä, kuinka pahoin voin yliajatellessani, olenko rasisti vai en, koska minun ajatuksillani ei ole väliä, koska rasismia oikeasti tapahtuu. Minusta tuntuu/tuntui itsekkäältä yliajatella tätä aihetta, koska en itse joudu kokemaan rasismia. Anteeksi tosi paljon, en oikein osaa selittää tätä tunnetta hyvin:(. Toivon hyvin paljon etten sanonut mitään väärin.
Pliiiis sanokaa, jos sanon tässä tekstissä jotain väärin/loukkaavasti/rasistisesti. Olen hyvin pahoillani, jos sanon jotain väärin😔. Haluan korjata virheeni, jos tein niitä. Ja oon tosi pahoillani, jos loukkasin jotain henkilöä/henkilöitä.
Aikaisemmassa viestissä onkin jo hyviä pointteja.
Itse menin sellaiseen suuntaan, että minusta tuntui kuin ajatukseni olisivat minä. Luulin, että minä=ajatukseni. Se ei ole kuitenkaan totta. Minä en ole ajatukseni. Ajatuksiin ei voi lopulta itse vaikuttaa mielestäni. Ne tulevat ja ne menevät. Et ole ajatuksesi. Useimmiten myös, mitä enemmän yritän olla ajattelematta jotain, sitä enemmän ajattelen sitä. Luulen, että asia on näin hyvin monille ihmisille.
No, miten pääsin niistä eroon, kun en niitä nyt enää niin koe? Hmm no itse en hakenut ammattilaisen apua terapiasta, josta olisi kyllä ollut paljon apua näin jälkikäteen katsottuna. Eli jos pakkoajatukset jatkuvat pitkään ja tai jos sinusta tuntuu kuin et pysty elämään niiden kanssa ja ne riivaavat sinua koko ajan, suosittelen lämpimästi hakemaan apua. Kannattaa ainakin yrittää voisiko terapia auttaa :).
Aloin myös itse tekemään niin, että annoin ajatuksien vain tulla. Se aiheutti aluksi kamalaa ahdistusta. (olin siis aikaisemmin yrittänyt vältellä pakkoajatuksia tosi paljon, yritin siis olla ajattelematta niitä, eniten rasismiin liittyen) Eli siis annoin vain kaikkien mahdollisten ajatusten tulla mieleeni (hyvin inhottaviakin ajatuksia tuli). Tämä aiheutti ahdistusta, joka tuli aina välillä hyvin suurena. En tiedä onko tämä hyvä tapa. Kuitenkin pikku hiljaa, kun annoin ajatuksieni olla vapaita, pakkoajatukseni vähenivät. (pakkoajatuksien vähenemiseen vaikuttivat todennäköisesti muutkin asiat, ei vain tämä tekniikka) Tämä tapa siis alussa aiheutti ehkä jopa suurempaa ahdistusta, mutta pikku hiljaa, kun en enää alkanut pelkäämään pakkoajatuksiani, niitä ei enää ollutkaan niin paljon. On myös hyvä muistaa, että et ole ajatuksesi niin kuin aikaisemmin sanoin, joten ei ole niinkään väliä mitä ajattelet. Et voi vaikuttaa ajatuksiisi lopulta, joten niitä ei tarvitse pelätä tai hävetä tai ottaa liian tosissaan.
Suosittelisin siis ehkä, että hyväksyisit ensin, että sinulla on näitä pakkoajatuksia. Ne ovat vain ajatuksia. Et ole vastuussa niistä, koska 1. et voi vaikuttaa niihin viime kädessä, ja 2. ne ovat vain ajatuksia, eivät tekoja. Ajatuksesi eivät myöskään tee sinusta huonoa ihmistä tai alenna sinun ihmisarvoa.
Sitten kun olet hyväksynyt ne, voisit kenties alkaa antaa niiden tulla vapaasti ilman vastustusta (en edelleenkään tiedä onko tämä paras mahdollinen tapa, joten omalla päätöksellä ja vastuulla). Tämä vaihe aiheutti itselleni eniten ahdistusta, mutta sen jälkeen oloni parani, koska en enää pelännyt ajatuksiani, koska tiesin, että selviän pahimmistakin ajatuksistani, ja lopulta ne ovat vain ajatuksia. Silloin myös pakkoajatukseni jättivät minut rauhaan.
Vaihtoehtona on myös terapia, jota suosittelen!
sorry toistan itseäni hyvin paljon tässä viestissä, mutta kello on jo niin paljon, joten en pysty ajattelemaan kovin hyvin 👍👍
PS: Jos haluut niin voidaan jutella täällä pakkoajatuksista, voin antaa vertaistukea ja vaikka jotain vinkkejä, miten pääsin niistä eroon tai jos sulla on tosi vaikeaa niin voin yrittää auttaa. Myös jos haluut vain avautua niistä, niin oon täällä sua varten<3
Tsemppiä sulle! Uskon, että ne helpottavat. Ainakin tässä on yksi todiste, että pakkoajatukset voivat lähteä ainakin lähes kokonaan pois 🤗 <333
Ja hei tosiaan kirjoitin tän myöhään, joten nää on vain mun ajatuksia tällä hetkellä, eivät välttämättä oikeassa sorry
👋
Moi :)
Ilmeisesti mun aikaisempaa tekstiä ei julkaistu, ymmärrän kyllä tavallaan. Tässä siis samoja asioita vähän sensoroituna.
Olen kokenut myös pakkoajatuksia muutama vuosi sitten aika paljonkin. Se tuntui todella pahalta. Luulen ymmärtäväni ainakin jossain määrin sinun kokemuksia pakkoajatusten kanssa, en tietenkään voi täysin tietää, mitä käyt läpi. Tsemppiä <3
Koin erilaisia pakkoajatuksia. Esim. minusta tuntui kuin minun olisi pitänyt astua sängystä pois aina oikealla jalalla. Pelkäsin, että minulle tulisi huono päivä, jos astuisin vasemmalla jalalla.
Koin myös hankalampia pakkoajatuksia. En nyt avaa niitä kokemuksia sen enempää, koska ymmärrän, että niitä ei voi ehkä julkaista. Jos olisin tehnyt ajatuksieni pelkojen mukaan, siitä olisi seurannut paljon haittaa. Siksi ne olivat pelottavampia.
Pakkoajatusten kanssa aloin tekemään seuraavasti: Kun pakkoajatukset tulivat, annoin niiden tulla. En yrittänyt estää niitä. Annoin itseni kokea ne. Tällä tavalla pääsin niistä lopulta eroon.
Yritin aluksi estää pakkoajatukseni kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitkä tiesin. Yritin saada ajatukseni muihin asioihin. Pelkäsin pakkoajatusten esiintyvän. Lopulta tästä syntyi pakkoajatus pakkoajatusten ajattelemisesta. Monimutkaista ja raskasta, vai mitä?
Tämän kierteisen pakkoajatuksen takia minulle sopi parhaiten tapa antaa vain ajatuksieni virrata vapaasti, kuin pilvet jotka tulevat ja menevät. Joskus pilvet peittävät auringon ja on synkkää. Tulee sadetta ja on jopa ukkosta. Kuitenkin pilvet hälvenevät välillä ja aurinko taas paistaa. Toisaalta ukkonen on myös kaunista omalla tavallaan, vaikka se voi tuntua raskaalta ja pelottavalta. On myös hyvä tietää, että jos aina paistaisi vain aurinko, eikä synkkyyttä olisi, valoisan ajan arvostaminen voisi unohtua.
Menin myös vaiheeseen, jossa ajattelin, että olen ajatukseni. Tällöin pakkoajatukset tuntuivat vielä pahemmilta, koska koin, että olen paha ihminen, sillä ajatuksiini tulee pahoja ajatuksia. Minä en ole ajatukseni. Ajatuksiin ei voi mielestäni lopulta itse vaikuttaa. Esim. propagandahan muuttaa ajatuksia, vaikka ei itse haluaisi niiden muuttuvan. Tämän tajuaminen auttoi minua pakkoajatusten selättämisessä.
Tässä on nyt jotain minun kokemuksistani pakkoajatusten kanssa. Toivottavasti tämä auttoi sinua edes jotenkin <3. Tsemppiä sulle tosi paljon! Kurjaa, että joudut kokemaan pakkoajatuksia 😔. Voidaan jutella lisää tässä chatissa, jos haluat :). Et ole yksin ajatuksiesi kanssa. Muista, että ajatuksesi eivät määrittele sinua. Uskon, että pakkoajatuksesi lähtevät ajan kuluessa, ainakin minulla lähtivät parissa vuodessa.
P.S: Saatan lisätä jotain tänne, jos minulla tulee vielä jotain lisättävää mieleen.
Moi,
Löysin ton mun laittaman viestin nyt ja olin jo ihan unohtanut sen. Halusin vaan lyhyesti kiittää teitä jotka tsemppasitte ja autoitte, vaikka en sillon muistanutkaan enää lukea näitä viestejä):
Merkkaa mulle tosi paljon, kiitos❤️