En osaa tätä sijoittaa muuhunkaan kategoriaan täällä mutta siis joo. Mulla siis kaveri jolla on todettu masennus, [Osa tekstistä poistettu], vahingoittanu itseään, nyt on onneks ollu kuivilla jo aika kauankin josta oon super ylpeä, mut silti pelottaa hänen puolesta ku syksyllä tapahtui yks asia josta nyt en ala tarkemmin selittää ku nii monimutkasta mut yksinkertaisuudessaan häntä alettiin kiusaamaan hänen entisen parhaan kaverin toimesta, sen takia pelkään et hän sortuu taas itsensä satuttamiseen. En tiiä mitä voin tehä hänen hyväkseen, kyselen ain vähintään kerran kuussa et miten hänel menee ja yleensä vastaus on ”en oikee tiiä” kysyn et mitä hän on tehny ja kysyn et eihän se kiusaaminen oo jatkunu, pahentunu tms, ja en oikee koskaan saa häneltä sellast kunnon vastausta. Ja kun siis en oikee voi puhuakaan asiast kellekkään ku hän nimenomaan on pyytänyt etten kertois kenellekkään, eikä muutenkaa oo oikeen ketään et ehkä omat vanhemmat mut tiiän aika varmaks et he ei osaa auttaa ja muutenki mul vähä sekavat suhteet täl hetkel molempiin vanhempiin ni en nää et voisin puhuu heille asiasta.. ja en oikeen uskalla mennä koulun henkilökunnallekkaan mennä puhumaan, en tiiä mistä se johtuu mut joku siin vaa on. Niin ois ihan kiva tietää et mitä täs tilantees vois tehä?
Hei!
Kiitos viestistäsi! Valitsit juuri hyvän ja sopivan kategorian, sillä tilanteesi kuulostaa raskaalta ja vaikealta, johon todella ymmärrettävästi kaipaat tukea!
Kaverisi huolestuttavan kuuloinen tilanne varmasti kuormittaa ja huolestuttaa sinua. Kaverisi kuulostaa voivan todella huonosti ja tarvitsisi ehdottomasti apua. Kuulostat ihanalta ystävältä, kun olet aina välillä kysellyt hänen vointiaan. Samalla sinulla on tosi iso kuorma harteillasi tällä hetkellä. On tosi hienoa, että kaverisi on uskaltanut jakaa sinulle vaikeita asioita, mutta olisi tärkeää, että sinä pystyisit suojaamaan itseäsi ja huolehtimaan omasta jaksamisestasi.
Pohdit, mitä tilanteessa tulisi tehdä. Joskus huonosti voiva kaveri voi pyytää tai vaatia, ettei asiasta saa kertoa kenellekään. Vaikka kaverisi ei tästä haluaisikaan kenellekään kertoa, niin apua hän silti tarvitsee. Erityisesti itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon tulee hakea apua. Olet myös itse saanut kuulla vaikeita asioita ja kaverin tukeminen voi viedä voimia, niin myös sinulla on oikeus saada tukea. Tästä syystä haluaisinkin kannustaa sinua kertomaan huolestasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voi olla, että kaveri voi asiasta esimerkiksi harmistua tai suuttua. Entä jos silloin perustelisi asiaa sillä, että sinulla on nyt niin kova huoli, että haluat tällä tavalla varmistaa, että hän saisi apua?
Mainitsit, että et oikein uskaltaisi mennä koulun henkilökunnalle puhumaan. On tosi ymmärrettävää, että se voi jännittää! Usein voi kuitenkin huomata, että ei olisikaan tarvinnut jännittää. Koulun työntekijät ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia vaikeita asioita ja heille voi jutella luottamuksellisesti. Miltä sinusta tuntuisi, voisitko mennä juttelemaan sittenkin esimerkiksi jollekin tutulle opettajalle tai vaikka kuraattorille? Tai ihan kenelle tahansa sellaiselle työntekijälle, kenen sinun on helpoin jutella. Asian voi aloittaa esimerkiksi kertomalla, että sinulla on mielenpäällä asia, josta haluaisit kertoa.
Joskus sekin voi helpottaa, kun omille lähiaikuiselle kertoo asiasta. Vaikka kertominen olisikin aluksi mietityttänyt, niin joskus voikin huomata, että kertominen kevensikin omaa mieltä ja on helpottavaa, kun omat aikuiset tietävät missä mennään. Jos kuitenkin syystä tai toisesta vanhemmille kertominen tuntuu vaikealta, niin silloin juuri esimerkiksi koulun henkilökunta on tukena. Tai sitten asiasta voi kertoa myös jollekin muulle tutulle ja turvalliselle aikuiselle.
Täältä voit lukea lisää avusta ja tuesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Mainitsit myös lyhyesti, että sinulla itselläsi on tällä hetkellä aika sekavat suhteet vanhempiisi. Et avannut asiaa enempää, mutta tuo kuulostaa sellaiselta, että toivon, ettet jäisi tuon asian kanssa yksin. Jos omille vanhemmille ei tunnu hyvältä puhua, niin kotitilanteesta voi jutella esimerkiksi juuri koulun työntekijöiden kanssa. He ovat koululla tottuneet myös kohtaamaan monenlaisia haastaviakin perhetilanteita ja -suhteita.
Joskus voi alkuun olla helpompaa jutella ihan nimettömästi, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki keskustelut ovat täysin luottamuksellisia ja voit jutella ihan mistä vaan! Arki-iltaisin samasta puhelinnumerosta (p. 116 111) päivystää myös Nuorten tukilinja klo 20-24. Voit vinkata palveluistamme myös kaverillesi!
Vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevaiselta nuorelta! Muista, että sinullakin on oikeus saada tukea itsellesi silloin, kun huoli kuormittaa liikaa. Se usein keventää omaa mieltä, kun huolen saa jakaa jonkun toisen kanssa.
Voimia ja lämpöä loppuvuoteesi!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä