Hei. En tiedä mihin pitäsi tästä kertoa. Mun pikkuveli haastaa lähes joka päivä riitaa, enkä jaksa sitä enää. Yleensä riidat johtuvat kotitöistä. Joudun isosiskoni kanssa jakamaan lähes kaikki kotityöt, vaikka meitä lapsia on yhteensä viisi. Pikkuveljeni on pian seitsemännellä luokalla. Minun täytyy usein muistuttaa vanhempiani siitä, että veljeni vuoro on laittaa esim. tiskit. Hänelle sanotaan tästä muutaman kerran ja loppujen lopuksi äitini laittaa ne tai joku muu. Olen sanonut tästä monta kertaa vanhemmilleni mutta heitä ei näytä kiinnostavan. Veljeni ei myöskään näytä kunnioittavan äitiä ja isää yhtään. Hän sanoo heille kaikesta vastaan ja saa melkein aina periksi. Riitelemme lähes joka päivä kaikesta. Jos yritän sanoa hänelle tästä hän matkii minua ”lässyttävällä” äänellä tai pilkkaa jotenkin. Se tuntuu pahalta, eikä ketään näytä kiinnostavan. Olen kyllästynyt jo tähän, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Veljeni täytyy oppia tekemään asioita ja kunnioittaa myös muita!
Ensinnäkin minusta on hienoa, että sinä ja isosiskosi sentään teette kotitöitä ja osaatte käyttäytyä, mutta se ei tarkoita, että sen puitteissa joku saisi luistaa kotitöistä. Jokaisella lapsella taloudessa pitäisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet. Pikkuveljesi on siis pian seitsemännellä, olisi hänen aikakin osallistua talon töihin, ja vastuu tästä on vanhemmilla, ei sinulla ja siskollasi. Joten puhu heidän kanssaan tilanteesta, kerro heille samaa, mitä kirjoitit tänne.
Lisäksi, kenties pikkuveljeäsi voisi hieman näpäyttää tästä laiskuudesta? Ei tietenkään julmasti tai muuta, mutta osoittaa, että kotityöt ovat yhteisiä, ja siisti koti on mukavampi kaikille? Esimerkiksi, jos on veljesi pyykkivuoro, mutta hän ei pese pyykkiä, niin sitten hänellä ei myöskään ole puhtaita vaatteita, koska ne kaikki ovat likaisena korissa. Tai jos on hänen vuoro tiskata astiat, hänelle ei ole puhdasta lautasta. Jos ei itse pese pyykkejään tai astioitaan, ei niitä kukaan muukaan pese. Pikkuveljesi on hyvä oppia, etteivät puhtaat vaatteet ilmesty maagisesti kaappiin, vaan jonkun täytyy aina pestä ne. Vanhempien tässä suhteessa pitää vain olla kovana. He eivät laita niitä tiskejä tai pyykkejä, jos kerta on pikkuveljesi vuoro.
Tietysti voi käyttää myös rajumpia keinoja. Esimerkiksi, jos hän ei pese pyykkiä, sitten hän menettää vaikkapa pelikonsolinsa pariksi päiväksi, tai mikä hänelle onkaan tärkeää. Jos kyseessä olisi pieni lapsi, kotitöitä olisi hyvä tehdä leikin varjolla, mutta pikkuveljesi on jo sen verran iso, ettei se taida enää auttaa.
Hei!
Monilla on tällaista tilannetta perheessään, joten ensinnäkin, älä huoli; monet ikäisesi (sekä vanhemmat että nuoremmat) joutuvat kärsimään samanlailla joka päivä.
Syynä useammin nuorempien sisarusten periksiantamiselle on yksinkertaisesti vanhempien väsymys. Voit ajatella, että ”Mitäs sitten tekivät niin paljon lapsia” mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Hanki ymmärrystä tilanteelle eri näkökulmista. :)
Jos haluat keskustella vanhempien kanssa, on tehokkaampaa pitää kunnolla rauhanomainen juttutuokio, kuin ohimennen kirota armonosoituksia.
Tilanne on varmasi inhottava. On hyvä kuitenkin muistaa – vaikka kuinka etäiseltä se tuntuukaan – että koska joudut olemaan kärsivällinen ja oppimaan oikeudenmukaisuutta, kasvaa sinusta parempi ihminen kuin röyhkeästä veljestäsi. TULEVAISUUDESSA sinulle kehittyvistä ominaisuuksista on siis hyötyä!
Tilannetta on ehkä vaikea paeta, mutta voisitko viettää aikaasi enemmän poissa kotoa? Entäpä jos muuttaisitomaan asuntoon tai jonkun sukulaisen luo?
Olen kokenut samaa, vaikka minulla onkin vain yksi nuorempi veli. (Kaverillani sama, mutta pahempi tilanne.) Senkin perusteella pystyn sanomaan, että veljesi tuskin kuuntelee lainkaan. Ehkä hän sitten oppii joku päivä, nuorempikin kun on.
Jaksamista sulle, ja myös kärsivällisyyttä; sitä tarvitset! Älä unohda myönteistä asennetta, se kantaa pitkälle joka tilanteessa.
Kiitos valtavasti vastauksista! Tosiaan olen itse 15-vuotias, joten en voi muuttaa pois kotoa. Olen yrittänyt puhua tästä pikkuveljelleni rauhallisesti, mutta hän ei ota asiaa tosissaan. Toivottavasti edes syksyllä oppisi ottamaan vastuuta, kun siirtyy yläasteelle.