Pikkuveljen ADHD-lääkkeet eivät auta
Okei siis mulla on kaks vuotta nuorempi pikkuveli (013) jolla on ADHD ja hänellä epäillään autismia. Jaan hänen kanssaan huoneen.
Hän on saanut lääkkeet ADHD:n hillitsemiseen (hän on todella hyperaktiivinen ja erittäin impulsiivinen) pari viikkoa sitten, mutta nyt, n. viitisen päivää sitten ne loppu toimimasta. Päivä tai kaksi sen jälkeen illalla mä pyysin häntä laittaaan hänen tietokoneensa pois päältä, kello oli jo yli yhdeksän. Mun pikkuveli triggeroitui siitä rupes riehumaan ja heittelemään tavaroita. Mä totta puhuen pelkään häntä ja sen raivokohtauksia.
Tämä kyseinen oli pahin tähän mennessä. [Osa tekstistä poistettu] Mä olin menossa hakemaan mun puhelinta meidän huoneesta (missä venjeni oli), että voisin viedä sen laturiin. Mitä hän tekee? [Osa tekstistä poistettu] Mä päsin pois, ja mun äiti ehdotti että mä muuttaisin osittain ja tilapäisesti mun isoveljen (edelleen intissä) huoneeseen. Mä suostuin, sillä se oli keskellä viikkoa ja mulla on aikaset kouluaamut.
Mä olin menossa hakemaan lakanoita meidän kodinhoitohuoneesta [osa tekstistä poistettu] onneksi mun isä huomas sen heti, ja sai sen lopettamaan sen, ja mä pääsin takas mun isoveljen huoneeseen lakanoiden kanssa, kun sillä aikaa mun äiti ja sisko oli hakenu mun arvokkaimmat ja tärkeimmät asiat mun huoneesta, mukaanlukien tyynyt ja peiton.
Tää mun isoveljen huone on periaatteessa melko keskellä meidän taloa, ja sinne kuuluu lähes kaikki ympäri taloa kuuluvat äänet. Mä nukuin sinä yönä ehkä tunnin heräämättä välillä.
Seuraavana aamuna mä kävin hakemassa sieltä mun koulukamat ja kouluvaatteet ja hän oli heitelly mulle tärkeitä mun tavaroita ympäriinsä, pari meyy rikki ja hän oli levittäny mun kynät sun muut ympäriinsä, rikkonu yhn mun maalauksen ja heittänyt mun vaatekaapista paljon vaatteita lattialle.
Nyt on mennyt 3-4 päivää siitä ja mä en oo vieläkään ”muuttanut” takaisin mun huoneeseen. onneksi mun isoveli tulee takas vasta vajaan viikon päästä viikonloppulomille niin voin silläaikaa olla täällä sen huoneessa.
Mä ihan oikeasti pelkään ihan kunnolla mun pikkuveljeä. Mä en haluis jakaa huonetta sen kanssa mutta on vähän pakko.
Lisäksi mun kaverit kysy eilen koulussa että olinko mä ollut sen viikon pois (olin toissapäivänä pois menkkakipujen takia). Mä syön niiden kanssa lounaan joka päivä ja vietän niiden kanssa osan välkistä. Musta tuntuu että mä muutun joka päivä enemmän ja enemmän näkymättömaksi mun kavereiden silmissä ja yhä vain näkyväksi mun luokan ja mun rinnakkaisluokan pellejen ja kiusaajien silmissä, ne kun härnää ja ärsyttää mua jatkuvasti.
Hei!
Kiitos, kun kerroit tilanteestasi! Oli ikävä kuulla, että joudut kotonasi pelkäämään sekä koet muuttuvasi näkymättömäksi kavereillesi ja sinua kiusataan.
Kodin kuuluisi olla paikka, jossa jokainen voi kokea olonsa turvalliseksi. Onkin tosi huolestuttavaa, että joudut pelkäämään pikkuveljeäsi sekä kuinka olet kokenut väkivaltaa ja sen uhkaa sekä tavaroitasi on heitelty ja rikottu. Pikkuveljesi selkeästi tarvitsee paljon apua ja varmasti häntä tullaankin auttamaan, mutta samaan aikaan aikuisten tulee myös huolehtia siitä, että sinun ei tarvitse pelätä ja voit kokea olosi turvalliseksi.
Ymmärrän tosi hyvin myös, että et haluaisi jakaa huonettasi pikkuveljesi kanssa. Nyt olet tämän viestisi kirjoittamishetkellä ollut väliaikaisratkaisuna isoveljesi huoneessa, mutta se voi myös tuoda epävarmuutta, kun ei ole mitään pysyvää ratkaisua.
On tärkeää, että vanhempasi ovat puuttuneet tilanteisiin ja heidän tulee myös huolehtia siitä, että sinä olet turvassa. Oletko pystynyt kertomaan heille kaikista tilanteista ja siitä, että sinua ihan oikeasti kunnolla pelottaa? Olisi tärkeää, että pystyisit heille kertomaan rehellisesti ihan kaikista tunteistasi, jotta he pystyisivät olemaan sinun tukenasi vielä paremmin.
Jos tuntuu, että tilanne kotona ei muutu parempaan, niin silloin on hyvä hakea apua myös perheen ulkopuoliselta aikuiselta. Haastavista kotitilanteista voi jutella esimerkiksi koululla koulukuraattorin tai vaikka jonkun tutun opettajan kanssa. Avun hakeminen on erityisen tärkeää silloin, jos olo ei ole kotona turvallinen ja joutuu pelkäämään väkivaltaa. Mitä ajattelisit siitä, että menisit juttelemaan koululla jonkun työntekijän kanssa?
On tosi kurjaa, että vielä kotitilanteesi lisäksi, sinulla on kaverisuhteisiin liittyviä huolia. Olen myös tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista. Oletko pystynyt puhumaan näistä aiheista kenellekään aikuiselle, esimerkiksi vanhemmillesi tai jollekin koulun aikuiselle? Olisi tosi tärkeää, ettet jää tämänkään asian kanssa yksin. Kiusaamiseen tulisi lisäksi aina puuttua aikuisten toimesta ja siksi kertominen olisi tärkeää.
Me pystymme myös olemaan tukenasi meidän palveluissamme! Meillä on Lasten ja nuorten puhelin 116 111, chat ja nettikirjepalvelu, joissa pystyt juttelemaan luottamuksellisesti ja nimettömästi mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Meillä on mahdollisuus myös ajanvarauschattiin, jossa vastaa MLL:n työntekijä. Vapaita aikoja ajanvarauschattiin on täällä tai voit halutessasi kysellä vapaita aikoja myös nettikirjepalvelun kautta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ajanvarauschat/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet jo nyt tosi rohkeasti kertonut tilanteestasi ja toivon, että löydät rohkeutta hakea apua. Yksin ei pidä jäädä, jos olo on turvaton ja pelottaa.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Helloo update: Hän saa huomen uuet lääkket jotka toivottavasti auttaa ja hän sai eilen virallisen autismin kirjon diagnosin
Ja olen saanut apua härnäämiseen, ja se on nyt loppunut lähes kokonaan.
Mä oon kattonu autismin kirjon ja adhd:n oireita ja muuta tietoa niistä ja nyt musta alkaa tuntua että mulla saattaa olla myös jompikumpi/molemmat.
sun kannattaa kokeilla niitä lääkkeitä