Riippuvuus aikuiseen ja ahdistus

Tähän ei tarvitse kenenkään vastata. Kirjoitin tänne, koska chat on kiinni ja kirjepalvelu täynnä enkä voi soittaa ympäristön syistä. Haluan vain purkaa jonnekkin. Olen kohta 14-vuotias tyttö ja työskentelen epävirallisesti isovanhempani yrityksessä lomillani. Vanhempani ovat eronneet, isäni menee uusiin naimisiin lähiaikoina ja äidilläni on vakituinen miesystävä ja kummallakin vanhemmallani on hyvät suhteet uusiin kumppaneihinsa.

Huomasin viime viikolla, että saatan ns. leimautua johonkin tiettyyn, tähän asti aikuiseen. Näitä kyseisiä ”leimattuja” aikuisia on nyt kolme.
Työpaikallani käy toisinaan lounastamassa ilmeisesti nuorempi mieshenkilö. Tämä mies muistuttaa ulkonäöllisesti häiritsevän paljon erästä omasta mielestäni hyvin komeaa miesnäyttelijää. Aina kun näen hänet, saan valtavan ahdistuskohtauksen ja joka ikinen kehoni solu jännittyy äärimmilleen. En tiedä mitä tämä on ja tämä ahdistaa hyvin paljon. Pelkkä miesten yhdennäköisyys pelottaa/ahdistaa minua. En ajattele häntä mitenkään seksuaalisessa mielessä vaan… En tiedä.

Edelleen työpaikallani, on työkaverinani 24-vuotias naishenkilö. Itse pidän hänestä hyvin paljon. Mutta nyt sain tänään maanantaina tietää, että hän on 4 viikkoa lomalla ja hänelle on tullut sijainen. Ahdistuin samalla tavalla kuin ylemmän mieshenkilön kohdalla. Näillä nais-ja mieshenkilöllä ei ole mitään tärkeää paikkaa elämässäni, miehellä vähemmän. Silti ahdistun.

Kolmas tapaus on sitten äitini miesystävä, joka on ollut äidin hyvä kaveri ja meidän perhetuttumme ties kuinka kauan. Nyt he siis seurustelevat, en tiedä miten selitän, aikuisten tapaan. Yötä toisella, syödään toisella, käydään toisten mökeillä/sukulaisten yms. He eivät ole kihloissa, kummallakin oma talo. Juhannuksen ajan, torstaista sunnuntaihin olimme äidin vanhempien mökillä, jossa tämä mieshenkilö oli kanssamme. Mökki on saaressa ja tällä miesystävällä on vene jolla hän tulee kauempaa kuin me. (En koe äidin miesystävää minkäänlaisena uhkana, olemme hyviä kavereita ja hän vaikuttaa välillä jopa isältäni, ei samanluontoiselta, mutta isähenkilöltä). Perjantaina huomasin seuraavani häntä joka paikkaan ja olemalla hänen kanssaan. Aina kun hän lähti jonnekkin minne en päässyt mukaan, koin valtaisan ahdistuskohtauksen. Minua ahdisti koko ajan ja paljon.

Tuntuu etten kestä olla näistä ihmisistä, jotka olen ”leimannut”. Ihmissuhdettani äidin miesystävään on vaikea kuvailla sanoilla. Suhde työkaveriini on sellainen olemme-hyviä-työkavereita-ja-viihdymme. Tähän ylimpään mieshenkilöön en edes ”omista” suhdetta. Ketään näistä en ajattele mitenkään seksuaalisessa mielessä. En voi kuvailla näitä kaikkia sekaisia tunteita, itseinhoa, ahdistusta, surua, vihaa, pelkoa ja niitä muita joita en kykene sanoiksi pukemaan. Jos en näe näitä ihmisiä, koen ikään kuin vaikean tason eroahdistusta. Se tyyntyy kahdessa tai kolmessa päivässä, mutta jos tämän jälkeen/aikana näen jonkun näistä ihmisistä, tarve nähdä, tavata, kuulla on kaksin kerroin voimakkaampi kuin aiemmin. ”Leimautuminen” syvenee vain. Kukaan ei tiedä tästä. Haluan vain jonnekkin kertoa pahasta olostani. Leimautumis-sana kuvaa parhaiten tätä mitä koen/tunnen näitä ihmisiä kohtaan.