Moikka!
Tosi positiivinen aloitus vaikka fiilis ei ihan ole ihan noin positiivinen. Mua ahdistaa ja pelottaa. Oon 17 vuotias ja tuntuu et oon yksin, että jään yksin. Tuntuu että en riitä kenellekään just tälläsenä kun oon, en oo ikinä seurustellu mikä lisää mun pelkoa ja paineita. Toi tuntuu myös jotenki tosi vaikeelta sanoa, että ei oo 17 vuotiaan seurustellu kun tuntuu et nyky hetkessä jopa 15- vuotiaat on seurustellu vähintään 3 ihmisen kanssa.
Oon myös sairastanut syömishäiriötä, oon melkein parantunut siitä mutta matkaa on vielä.
Miten saisin kohotettua mun omatuntoa ja sitä että riitän. Tuntuu et oon yksin enkö voi puhuu kellekkää.
Hei
Onpa ikävää kuulla, että sinua ahdistaa ja pelottaa, ja koet olevasi yksin ja myös jääväsi yksin. Kerrot, että sinulla on syömishäiriö, josta olet kyllä jo melkein parantunut. Koet ettet riitä ja kelpaa sellaisena kuin olet. Myös se, ettet ole vielä seurustellut, lisää paineitasi.
Ihana että kirjoitit meille tänne. Olet taatusti upea nuori ja mahtava tyyppi, juuri sellaisena kuin olet. Juuri nyt sinulla on varmastikin ylimääräistä vaikeutta syömishäiriöstäsi johtuen. Kerroit, että tilanne on kuitenkin jo parempi, joskin vielä on matkaa jäljellä siitä parantumiseen. Syömishäiriö ei synny päivässä, ei siitä myöskään päivässä parane. Vaatii kärsivällisyyttä, ulkopuolista tukea ja omaa halua siitä selvitä normaaliin elämään. Uskon ja toivon, että tässä suhteessa sinulla on se mitä tarvitset. Olet jo ehkä itsekin väsynyt syömisen, niin ja oman elämäsi kontrollointiin ja monesta asiasta kieltäytymiseen ja haluaisit elää ihan tavallista nuoren elämää. Aina voi tulla takapakkia, mutta sekin kuuluu asiaan. Se, että pystyt itse sanomaan, että sinulla on syömishäiriö, kertoo paljon tilanteestasi. Olet selättänyt varmastikin pahimman, tiedät mistä on kyse, hyväksyt sen ja olet päättänyt parantua. Kohtalotovereita on paljon, ehkä vertaistuki voisi olla hyvä lisäapu paranemisessa ja varsinkin jos hetkittäin tulee se tunne, että alkaa itse epäillä selviämistään.
Et kerro kuinka kauan sinulla syömishäiriö on ollut, mutta se on sairaus, joka usein vaikuttaa myös kaverisuhteisiin. Syömishäiriöisen on usein vaikeaa olla oma itsensä kavereitten kanssa. Kun kaiken aikaa joutuu miettimään mitä saa syödä ja voi tehdä. He eivät ymmärrä mistä on kyse, miksi toinen ei ole enää sama iloinen nuori, johon he ovat aikanaan tutustuneet. Tämä vääjäämättä voi vaikuttaa myös itsetuntoon. Mutta usko pois, tämä varmasti helpottaa, kun syömishäiriö on kokonaan hallinnassa.
Aikuistumiseen liittyy paljon erilaisia vaiheita, joskus rankkojakin. Fyysiset ja myös henkiset muutokset voivat joskus olla pelottaviakin. Itsetuntokin joutuu usein koville, tuossa iässä olemme turhankin kriittisiä itseämme kohtaan. Myös kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen herää ja seurustelu on tietenkin myös harjoittelua tulevaisuuteen, ja mahdolliseen elämän jakamiseen toisen ihmisen kanssa. Seurustelusuhteen aloittamisella ei ole kuitenkaan kiire. Kaikki eivät ehkä ole ihan rehellisiä omista kokemuksistaan ja seurustelusuhteistaan. Helposti annetaan ymmärtää enemmän kuin mikä on totta. Monella on se käsitys, että sen ja sen ikäisenä pitää olla jo kokemuksia. Uskon kuitenkin, että kun olet itse siihen valmis, ja tapaat henkilön, jonka kanssa tuntuu hyvältä olla, myös seurustelu on aivan luonnollinen vaihe elämässäsi. Eikä kovin tiuhaan vaihtuvat seurustelukumppanit ole mikään päämäärä.
Nyt olisi varmasti hyvä löytää joku luotettavaa aikuinen, jolle voisit kertoa mieltäsi painavista asioista. Miten omat vanhempasi, voisivatko he olla tukemassa sinua mietinnöissäsi? Entä onko sinulla sisaruksia tai joku hyvä ystävä, jolle voisit uskoutua? Isovanhemmilla on usein oikeaa viisautta katsella asioita, hekin ovat olleet nuoria ja varmasti ilahtuisivat, jos heidän neuvoa kysyttäisiin. Entä koululla, koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, opettaja? Heillä on kaikilla salassapitovelvollisuus eli voit hyvin uskoutua heille.
Voisit myös soittaa tänne meille ja harjoitella aiheesta puhumista. Numeromme on 116 111. Soitto on täysin anonyymi, maksuton eikä näy puhelinlaskussasi. Voimme myös yhdessä miettiä, mitä sellaisia asioita arjessasi on, josta voisit hakea itsetuntosi vahvistamista. Niitä löytyy kaikilta, emme vaan aina itse niitä huomaa.
Hyvää kevään alkua ja tsemppiä sinulle.
Lämpimin ajatuksin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Moi!
Viestiäsi lukiessa tuntui ihan siltä, että minä olisin voinut kirjoittaa sen 17-vuotiaana sillä olin silloin hyvin epävarma itsestäni ja koin suurta riittämättömyyttä ja myös kehoahdistusta. Mä olen melkein 19 enkä ole seurustellut ikinä. Ei siinä ole mitään hävettävää tai epänormaalia. Seurustelu on sellainen asia, mikä tulee elämään kun aika on sopiva. Ennen sitä voi keskittyä muuhun elämään, seurustella kyllä ehtii vielä! <3
Muista, että et todellakaan ole yksin!! Älä jää pohtimaan asioita liikaa vaan puhu niistä<3 oli tosi hyvä kun kirjoitit tänne keskustelupalstalle. Muista että olet todella tärkeä monelle ihmisellä ja on paljon sellaisia ketkä välittää ja haluaa auttaa!
Halaus!