Hei,
Tuntuu, kuin olisin koko elämäni kärsinyt syömishäiriöstä. Pienempänä, noin 8-12-vuotiaana halusin kovasti laihduttaa, ”laskin” kaloreita, ja välillä ahmin herkkuja, joita en itselleni halunnut sallia, jota seurasi sitten kova syyllisyydentunne ja pakonomainen esim. Liikkumisen tarve. Sitten kuitenkin päätin, että en halua enää sellaista elämää, joten yritin parantaa syömistäni ja näin.
Sitten viime vuonna ja tämän vuoden alkupuolella, vaikka siltikin minulla oli syömishäiriöisiä ajatuksia ehkä(näin jälkikäteen ajateltuna), tunsin siltikin vapautta syömisessä. Söin herkkuja kylläkin päivittäin, vaikkakin pyrin pitämään sen kerran päivässä jälkiruokana. Aamupala jäi kuitenkin usein syömättä, sillä en sitä yleensä ehtinyt syödä. Liikunnasta sen verran, että kävin noin kerran viikossa harrastuksessa ja koulumatkasta pyöräillen kertyi noin 7,6km matkaa. Olin kuitenkin iloinen, enkä enää murehtinut samalla tavalla syömisestä. Sitten myös lihoin, vaikka olinkin normaalipainoinen, ja kai hoikka. Painoa kuitenkin kertyi, ja kesällä aloin liikkumaan enemmän, ja syömään vähemmän, tavoitteena epämääräisesti sitten laihtua.
Nyt puolen vuoden päästä ruoka hallitsee taas minua ja elämääni, haluaisin koko ajan syödä, mutta pelkään lihomista, ja kalorit pyörivät päässä. Repsahdan usein herkkuihin, yritän tasata sitä liikunnalla ja vähemmällä syömisellä. On ollut ahmintakohtauksia, mutta nykyään syön aamulla, ja muutenkin noin viisi kertaa päivässä, [osa tekstistä poistettu] Välillä en pysty lopettamaan syömistä, pelkään ylittäväni ”kalorirajani” sekä liikunta on alkanut olemaan pakonomaista, pyöräilyn lisäksi siis. Mietin koko ajan ruokaa, olen laihtunut kesästä lähtien [osa tekstistä poistettu], ja sen jälkeen kai taas lihonut, ja koko ajan syöminen heilahtelee niin, [osa tekstistä poistettu]
Ruoka tuottaa minulle hyvää mieltä, mutta siten, että haluaisin siis koko ajan syödä, ja kun yritän tehdä tai miettiä jotakin muuta, hetken päästä mietin taas ruokaa, ja se tuntuu olevan yksi ainoista nautinnon lähteistä. En pysty enää syömään huolettomasti, se aiheuttaa usein syyllisyyttä, pelkään lihomista ja liian paljon syömistä, mutta samalla rakastan syömistä. Lisäksi katson päivittäin, useasti päivässä vatsaani peilistä, nähdäkseni, olenko lihonut tai onko minulla ”oikeutta” syödä. Välillä en edes tiedä, onko minulla nälkä vai haluanko vain syödä, sillä haluan syödä suurinpiirtein koko ajan.
Olen siis tällä hetkellä normaalipainoinen, mutta haluan silti laihduttaa, vaikka se ei tunnu onnistuvan, ehkä, en oikein ole varma, sillä en pysty laskemaan kaloreitani tarkkaan. [Osa tekstistä poistettu] Ruoka ahdistaa niin kauheasti, ja haluan vain eroon siitä.
Kiitos joka ikiselle, joka jaksaa viestini lukea.
Hei!
Kiitos itsellesi, kun rohkeasti jaoit ajatuksiasi.
On tosi kurja kuulla, että olet kärsinyt syömishäiriöstä noin pitkään. Olet tosi hienosti osannut kertoa ja jäsentää hankalaa suhtautumistasi syömiseen ja kehoosi sekä kuinka se hallitsee sinua ja elämääsi. Sanoitat myös taitavasti sitä, kuinka syömishäiriön kanssa voi olla jatkuvaa aaltoilua ja heilahtelua. Silloin, kun laihdutusajatukset ja syömisen kontrollointi alkavat vallitsemaan ajatuksia, niin se on merkki siitä, että tarvitsee kipeästi apua itselleen.
Sinulla on aiempaa kokemusta siitä, että asioilla on mahdollisuus kääntyä parempaan. Vaikka nyt asiat ovat menneet haastavampaan suuntaan, niin sinussa on sitä samaa vahvuutta ja rohkeutta, mitä aikaisemminkin – tämä kirjoittamasi rehellinen teksti sen osoittaa! Olet jo oikealla tiellä, koska osaat näin hyvin tunnistaa haasteesi. Nyt onkin tärkeää, että sinun ei tarvitse olla yksin, vaan saisit tukea itsellesi. Syömishäiriöajatuksiin pitää saada aina apua!
Mitä ajattelet, jos seuraava askel tästä olisi, että kertoisit asiasta jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Olisi tärkeää, jos voisit tukeutua johonkin omaan läheiseen aikuiseen sekä sen lisäksi hakemaan apua ammattilaiselta. Ammattiapua voi lähteä hakemaan koulun oppilashuollosta (esim. kouluterveydenhoitaja) tai oman paikkakunnan terveyskeskuksesta. Vinkkejä avun hakemiseen voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Voit halutessasi myös olla yhteydessä meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), chattiin tai nettikirjepalveluun. Voit jutella mistä aiheesta tahansa nimettömästi ja luottamuksellisesti. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Lisää syömishäiriöistä voi lukea myös täältä Nuortennetin sivulta: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/syomishairiot/
Syömishäiriöliiton nettisivuilla on tarjolla myös tukea: https://syomishairioliitto.fi/
Syömishäiriön kanssa voi tulla huonompia ja parempia kausia. Kuitenkin, jos uskaltaa ottaa apua vastaan, niin ajan saatossa voi huomata, että parempia kausia alkaa olla yhä useammin ja ne kestävät pidempään. Juuri nyt sinun voi olla vaikea nähdä tätä, mutta olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Itsellä samasta asiasta ongelmia, en osaa muuta sanoa kuin että tsemppiä ihan hirveästi😔❤️🩹❤️🩹