moi! mä oon miettiny asioita nyt jonkun verran. ja tajusin et mä en oo koskaan tykänny ittestäni, mä oon aina vihannu itteeni. oon laittanu muut etusijalle. oon ollu tosi paljon yksin. mun nykynen paras kaveri on syrjiny mua joskus. siihen saakka kun olin jotai 13.v niin oon kestäny iskän huutamista mulle ja se jopa ”syrji” mua tai ei sitä voi syrjimiseks sanoa mut huomasin et mun veli on sen lemppari. ja sille se puhu normaalisti kun mulle se hius kun tein jotain. kyl mä ymmärrän et sillä on lyhyt pinna ja ei se oikeestaan enää ees tunnu miltään. en oo ees nähny mun isää sen takii et se oli sen kavereitten kaa dokaamas viikonloppusin. ja silloin iskä oli viel asumas mummilla koska se ei saanu hankittua heti omaa kämppää. ja siis me mentiin sinne ja iskä oli siel. se puhu meille ja näin mut sit se lähti joko päivällä tai illalla ryyppää ja tuli yö myöhään takas ja sunnuntai koko päivä krapulassa kunnes lähti uuestaan dokaa kun mä ja veli oltiin lähös takas äidille. nykyään en saa paljoo aikaseks ja oon väsyny, ei silleen kiinnostusta mihinkään. oon mä vähän tsempannu esim. koulussa että näyttäisin siltä kun kaikki ois täydellisesti mikä on ainakin toiminu äitiin vaikka se tietää miten mulla on ainaki menny joskus. kaikki luultavasti ajattelee et nyt on kaikki hyvin. mut miks mä sit siltikin menisin psykiatrille. mun serkku ja veli oli kerran kysyny et mihin oon menossa (olin menossa psykiatrille) ja sanoin et ei se kuulu niille ja mummi heti sano et kyl sä voit nyt kertoo. meinasin sanoo sille et ”ei se niille kuulu ja niitä ei vittuukaan kiinnosta jos kerron. ja ne ei ymmärtäis mitään kun niitten päät on ihan vitun tyhjät” mut en. vaikka mulla menee jotenkin paremmin niin [Osa tekstistä poistettu]
aika väsyttävää on silleen elää ahdistuksen ja tavallaan masenteisuuden kaa. mulle ei oo todettu mitään, mut vaikka todettaiski nii esim. äiti passittais mut menee kouluun ja tekee kaikkee mitä en haluu enkä jaksa kun se ei vaan ymmärtäis. se on joskus syyttänyt mua parista asiasta. esim yhen kerran se soitti mulle luulin et se soittaa mulle ekan kerran ja kertoo millon se tulee kotiin kun oli niin myöhä. sit se alkaa huutaa mulle ja sanoo ”joku roti tähän hommaan nyt” sit samalla joskus sano et ”kyl mä ymmärrän et sulla on JOSKUS vaikeeta” sana, joskus, jäi vaivaa mun päähän ja ajattelin vaan et eiks se oikeest ymmärrä mitään tai ees yritä. mut ei kukaan aio auttaa, koska yleensäkään ihmiset ei auta tälläsis asiois niitten lähimpiä tai ainakaan Suomessa, yllätys yllätys!! vaikka mä kuinka toivoisin niin ei sitä siltikään tapahdu.
just nyt ei tuu mitään mieleen mut hyvää päivän jatkoa!! :D
Hei winter bear ❄️🐻❄️,
Kiitos, kun rohkeasti ja avoimesti kerroit ajatuksistasi ja tilanteestasi!
Kuulostaa siltä, että elämässäsi on tapahtunut paljon monenlaisia asioita ja ne ovat ymmärrettävästi sinulla ajatuksissa. Oli kurja kuulla, että paras kaverisi on joskus syrjinyt sinua ja kuinka olet kokenut, että veljesi on isällesi ”lemppari”. On myös ikävää, että isäsi on ollut ilmeisesti paljon iltoja ja öitä pois, koska on ollut juomassa. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan ja todistamaan tällaisia asioita.
Oli surullista kuulla myös, kuinka vihaat itseäsi. Kun on paha olla, niin silloin voi olla vaikea nähdä itsessään tai elämässään mitään hyvää. Jos tulkitsin viestistäsi oikein, niin sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja sinusta ehkä tuntuu siltä, että et meinaisi enää jaksaa. (Poistin tämän itsetuhoisuuteen viittavan kohdan tekstistäsi, jotta se ei järkytäisi muita lukijoita.) Uskon kuitenkin, että sinullekin koittaa vielä se hetki, kun huomaat, kuinka arvokas sinä olet, vaikka juuri nyt tulevaisuus tuntuisikin toivottomalta. Yksin ei kuitenkaan tarvitse jaksaa vaikeina aikoina.
Sitä voi myös helposti laittaa muut itsensä edelle, mutta itsestään on tärkeä huolehtia ja muistaa, että myös sinä olet tärkeä. Joskus myös se voi tuntua helpommalta vaihtoehdolta vain tsempata ja esittää, että kaikki on hyvin. Harvoin kuitenkaan ihminen jaksaa esittää loputtomiin ja jossakin vaiheessa ei enää jaksakaan tsempata. Sinulla on oikeus tuntea ja näyttää vaikeitakin tunteita, eikä sinun tarvitse esittää kaiken olevan täydellisesti.
Hienoa kuulla, että olet käynyt psykiatrilla juttelemassa! Saatko tälläkin hetkellä keskustelutukea? On todella tärkeää, että mielenterveyden haasteisiin, kuten ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen sekä itsetuhoisiin ajatuksiin, saa ammattilaiselta apua. Vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin. Mainitsen tähän muillekin lukijoille tiedoksi, että apua voi saada terveyskeskuksen kautta, tai koululta esimerkiksi koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta.
Mainitsit myös viestistäsi äitisi, joka tietää ainakin aikaisemmista vaikeuksista, mutta ei ole ilmeisesti täysin tietoinen siitä, mitä sinulle kuuluu juuri nyt. Kirjoitit myös siitä, kuinka koet, ettei äitisi ymmärtäisi. Vaikeista ajatuksista ja tunteista voi olla vaikeaa kertoa, erityisesti läheisille ihmisille, mutta usein kuitenkin rehellisyys kannattaa. Miltä sinusta tuntuisi kuitenkin antaa sille mahdollisuus, että kertoisit voinnistasi äidillesi ihan rehellisesti? Voit myös tuoda esille sitä, että sinua pelottaa, että hän ei ymmärtäisi ja auttaisi sinua. Uskon, että äitisi haluaisi olla tukenasi.
Meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluat nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena, vaikka nyt sinulla onkin paha olla. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä