Tämänkö takia ihastutaan?

Moi! Olen pohtinut paljon samoja asioita, joita kerron nyt vähän omia ajatuksiani.

Uskon, että jollain tasolla kauneuden arvostuksella on pohjana biologisia syitä. Biologian kannalta elämän tarkoitus on lisääntyminen ja yksilöt yrittävät etsiä mahdollisimman kelpoisia yksilöitä parikseen. Tämän takia tietyt piirteet voisivat biologisista syistä miellyttää ihmisiä: lihaksikkuus voisi kertoa vahvuudesta, kasvojen symmetrisyys terveydestä, niinkuin myös esim. terve väri iholla ja ihon tasaisuus.

Kuitenkin on selkeää, että nykypäivän ihmisten kauneusihanteissa on paljon asioita, joita en allekirjoittaisi biologiasta johtuviksi. Ehkä siinä vaikuttaa ihmisten psykologinen tarve kokea kauneutta. Ihmisten ihanne kauneudesta on kuitenkin eroavainen.

Yhteiskunta ja kapitalismi työntävät nykyihmisille tietynlaista mallia, jonka myötä kuluttajille voidaan markkinoida ”epäkauneuksia parantavia” tuotteita.

Mutta olen siis todellakin kanssasi samaa mieltä – on epäreilua, että ihmisiä pidetään eriarvoisina ulkonäkönsä vuoksi.

Pidän kuitenkin kauneutta positiivisena asiana – kauniit asiat tuovat minulle hyvää mieltä. Tiedostan kuitenkin kauneusihanteiden aiheuttaman tuskan – koen sitä itsekin. Mielestäni yhteiskuntamme pitäisi vain hyväksyä enemmän erilaisia käsityksiä kauneudesta.

Kiitos, kun kerroitte omista ajatuksistanne.

Okei sitten voisin alkaa käymään läpi ajatuksiani teidän ajatuksistanne. Haluan tuoda esille keskusteluun vapaan tahdon. Paremmin sanottuna sen puutteen. On ymmärtääkseni epätodennäköisempää, että ihmisillä on vapaata tahtoa. Tähän liittyy käsitteet determinismi ja indeterminismi. Kummankaan ajatuksen mukaan ihmisillä ei ole vapaata tahtoa ymmärtääkseni.

Emme siis voi tietääkseni vaikuttaa vapaasti meidän luonteeseemme, tapoihimme, ulkonäköömme tai mihinkään. Emme voi kai vapaasti valita monista vaihtoehdoista. En perustele vapaan tahdon puutetta tässä, koska rehellisesti sanottuna en osaa ulkoa perustella sitä kovin hyvin ehkä ja se veisi varmaan paljon tilaa. Siitä löytyy varmaankin paljon tietoa muualta, jos se kiinnostaa.

Kommentoin nyt Miumau-käyttäjän ajatuksia.

Kuulosta mielestäni ihan pätevältä, että kauneuden arvostuksella olisi biologisia syitä. Tähän voisi olla ehkä jotain tieteellistä tutkimustakin tehty. Se voisi joko ehkä todistaa tai kumota tämän väitteen.

Kiinnitin huomiota näihin miellyttäviin piirteisiin, joita kuvailit: lihaksikkuus, kasvojen symmetrisyys, terve väri iholla ja ihon tasaisuus. Sanoit, että nämä voisivat olla biologisista syistä miellyttäviä. Mieleeni tuli aikaisempien vuosien kauneusihanteet. Ymmärtääkseni historian aikana kauneusihanteita ovat olleet muun muassa ylipainoisuus ja ryppyinenkin iho. Tästä varmaan löytyy tietoa netistä lisää. Ylipainoisuuteen voitaisiin ehkä liittää lihaksikkuuden vähyys? Mietin, miksi ylipainoisuudesta ja ihon ryppyisyydestä olisi tullut kauneusihanteita, jos lihaksikkuus ja tasainen iho olisi jotenkin biologisista syistä viehättävämpiä ihmisille. En siis usko, että ihmiset kokisivat lihaksikkuuden tai ihon tasaisuuden biologisista syistä viehättävämpänä kuin tavallaan niiden vastakohdat. Olisivatko tällaiset biologiset lähteet kauneuden kohteille muuttuneet aika lyhyessä ajassa? Mielestäni se ei vaikuta todennäköiseltä.

Historian aikana kauneusihanteet ovat olleet jopa toistensa vastakohtia eri aikoina ja eri kulttuureissa. Esimerkiksi naisten kehojen kauneusihanteet ovat muuttuneet hyvin paljon vuosien saatossa. On ollut kauneusihanteena olla muun muassa ylipainoinen, hyvin laiha, kurvikas, ei kurvikas ollenkaan, tuuheat kulmakarvat ja ohuet kulmakarvat. Ymmärtääkseni myös jossain Aasian kulttuurissa on ollut kauneusihanteena mustat hampaat. Tämähän taitaa olla päinvastainen nykypäivän kauneusihanteisiin verrattuna ehkäpä suurimpaan osaan kulttuureista.

Miten kasvojen symmetrisyys voisi kertoa terveydestä? Mikä on terve väri iholla? En ymmärrä tätä. Voisitko selittää?

Olen skeptinen tietyn yhden kulttuurin ja ajan kaikkien kauneusihanteiden selittämiseen biologisista syistä. Mielestäni biologiset selityksesi kauneudesta ovat riippuvaisia nykykulttuurimme kauneusihanteisiin. Kuten sanoin aikaisemmin, ylipainoisuus, eli ehkäpä lihasten vähyys on koettu myös kauneusihanteena. Tällehän voitaisiin periaatteesa antaa sama selitys, jos haluttaisiin: ”Ylipainoisuus kertoo yksilön terveydestä, koska hän ei ehkä todennäköisemmin kärsi nälänhädästä.” Ylipainoa kauneusihanteena voidaan selittää myös muilla tavoilla, esimerkiksi sillä, että se kertoi henkilön varallisuudesta. Kaikilla ei ollut/ole varaa/mahdollisuutta saada niin paljon ruokaa syödäkseen, jotta olisi mahdollista olla ylipainoinen. Tämän takia ylipainoisuudesta saattoi tulla kauneusihanne.

Mielestäni on selvää, että kauneusihanteet ovat muuttuneet vuosien saatossa paljon ja todennäköisesti varmaan tulevat muuttumaankin tulevaisuudessa taas. Jos kokisimme kauneutta vain tiettyihin piirteisiin, kuten esimerkiksi laihuuteen, biologisista syistä, eikö tämän pitäisi olla kauneusihanne kaikissa kulttuureissa ja kaikkina vuosina? Näin ei ole ollut. Laihuus on nähty yhteiskunnan mukaan epäviehättävänä historian aikana. Miten selität kauneusihanteiden jatkuvan muutoksen biologisista syistä?

Kirjoitat, että ihmisillä voi olla psykologista tarvetta kokea kauneutta. Näin voi varmaan ollakin. Mietin, että onko tämä psykologinen tarve kokea kauneutta kuitenkaan tavallaan synnynnäinen. Jos lapsi eläisi yhteiskunnassa, jossa kauneudesta ei tehtäisi niin isoa asiaa, kokisiko hän psykologista tarvetta kauneudelle? Miettisikö hän niin paljon ulkonäköään? Itse olen mielestäni vähentänyt kiinnittämästä huomiota itseni ja muiden ulkonäköön, kun olen alkanut alkanut ajattelemaan ilmaisemallani tavalla kauneudesta. Nykyään ulkonäköä taidetaan tuoda usein hyvin paljon esille esimerkiksi elokuvissa ja musiikissa. Onko kauneuden tärkeys siis sosiaalinen konstruktio?

Mielenkiintoista kuulla, että kauniit asiat tuovat sinulle hyvää mieltä. Haluaisin kuulla lisää, miten kauneusihanteet tuovat sinulle tuskaa. Haluaisin myös kuulla lisää, miten ulkonäkö vaikuttaa ihastumisiisi. Koetko, että henkilöt, jotka sopivat tämän kulttuurin ja ajan kauneusihanteisiin, ovat viehättävämpiä ulkonäöllisesti kuin he, jotka eivät sopeudu ihanteisiin niin hyvin? Mietin, että voisitko kokea erinäköisempiä ihmisiä viehättävämpinä, jos olisit kasvanut/eläisit yhteiskunnassa, jossa olisi erilaiset kauneusihanteet. Jos olisit esimerkiksi kasvanut yhteiskunnassa, jossa lihaksikkuuden vähyys, epäsymmetriset kasvot, ryppyinen iho ja ”epäterveen” värinen iho olisivat kauneusihanteita, kokisitko enemmän ihastumisia tämän näköisiin henkilöihin? Sinulle kerrottaisiin aina uudestaan ja uudestaan, että tämä on kaunista, mutta ihon tasaisuus, lihaksikkuus, ”terveen” värinen iho ja tasainen iho olisivat todella rumaa. Alkaisitko ajattelemaan näin. Väitän, että sillä olisi ainakin vaikutusta sinuun. Voisin väittää, että kauneusihanteesi muuttuisivat enemmän siihen suuntaan, mitä muut ajattelevat. En ole aivan varma kuitenkaan.

Toivottavasti vielä tulit lukemaan tämän! Olisi mukavaa jatkaa ajatusten vaihtoa.

[osa viestistä poistettu]

Moi taas.

Mitä tarkoitat fyysisellä ihastumisella?

Väitteesi mukaan ihmisiä yleensä kiinnostaa hyvännäköinen yksilö. Miten määrittelet hyvännäköisen yksilön? Väitän, että yhteiskunnan kauneusihanteet vaikuttavat siihen, mitä yksilö näkee hyvännäköisenä. Voi ollakin mahdollista, että osa ihmisistä kokee ihmisten ulkonäön tärkeänä asiana. Haluaisin, että näin ei olisi. Itse en mielestäni ole enää ihastunut juurikaan ulkonäön takia ihmisiin, kun olen alkanut ajattelemaan, että ulkonäöllä ei tarvitse olla merkitystä ihastumisen suhteen. Periaatteessa uskon, että mikä vaan voitaisiin nähdä ”hyvännäköisenä”. Uskon, että yhteiskunnan kauneusihanteet vaikuttavat siihen, mitä ihmiset näkevät hyvännäköisinä. Yhteiskunnan kauneusihanteet eivät mielestäni kuitenkaan tarkoita ehkä sitä, että ne olisivat objektiivista kauneutta. Jotkut ihmiset ehkä saattavat vain kokea ne ns. ”totuutena” kauneudesta. Ikään kuin yhteiskunnan kauneusihanteet olisivat pelkästään ”kaunista”. Toistan taas itseäni, kun sanon, että eri kulttuureissa ja aikoina on ollut hyvin erilaisia kauneusihanteita. Tämän takia en usko, että tämän kulttuurin kauneusihanteet olisivat jotenkin vain ”kaunista”.

Minua harmittaa myöntää, että uskon silti tämän yhteiskunnan kauneusihanteiden vaikuttavan ainakin joihinkin ihmisiin siten, että he ajattelevat näiden kauneusihanteiden olevan ainoaa ”kauneutta”. Nämä kauneusihanteet saattavat sitten vaikuttaa myös siihen, miten ihastumista tapahtuu. Ehkä se on myös sosiaalinen konstruktio, että ulkonäköä ajatellaan ihastumisen kohteen suhteen. Onko tämä välttämätöntä? Onko esim. geeneissä tai jotain tietoa siitä, että ulkonäkö on tärkeää ihastumisen kohteessa? Jos olet erimieltä ”Tohtori Gerhald”, tai kuka muu vaan, haluaisin kuulla perusteluja ja todisteita väitteillenne. Voisit vaikka tehdä premissit ja kirjoittaa siitä johtopäätöksen :).

Heippaa