Mie olen lopeen uupunu elämään kotona minun pitäs kaikki täällä hoitaa ja Saha arvo sanoja nostettua mutta missä välissä ku koko aika pitäs siivoon mie oon väsyny ja nykyää vaa nukun koko aika [osa tekstistä poistettu] eilenkin äiti ja isä tuli kotiin ja mie olin siivonnut ne huus mulle [osa tekstistä poistettu] ja mul on vaa niin [osa tekstistä poistettu] arvoton olo anteeksi kielen käyttö mutta mie oon väsyny tähän
Hei.
Kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole kotona kaikki hyvin. Kiitos, että halusit jakaa ajatuksiasi tänne.
Ymmärsin viestistäsi, että vanhempasi vaativat sinulta paljon niin kotitöiden kuin koulun suhteen. Hyvin ymmärrettävää, että olet lopen uupunut tilanteeseen, jos et kiitosta tai kannustusta saa tekemästäsi työstäsi. Sinä et todellakaan ole ansainnut huutoa vanhemmiltasi ja on hyvin surullista kuulla, että tunnet itsesi arvottomaksi. Sinä olet hyvinkin vastuuntuntoinen hieno nuori, joka ottaa vastuuta ehkä vähän liikaakin kotona. Sinun pääasiallinen työsi on kuitenkin koulunkäynti ja siinä vanhempasi pitäisi tukea sinua. Onko arvosanojen nostaminen sinun oma vai vanhempiesi toive? Muista, että koulutyön jälkeen pitää jaksamista riittää myös muihin kivoihin asioihin. Se mikä arvosana riittää juuri sinulle on se mitä sinun kuuluu tavoitella. Älä anna kenenkään painostaa itseäsi suorituksiin, jotka aiheuttavat sinulle enemmän stressiä kuin motivaatiota. Myös itsetuhoinen käytöksesi kertoo, että kaikki ei ole hyvin ja toivonkin että saat apua tilanteeseesi nopeasti.
Mietin, voisitko ottaa kotitilanteen puheeksi vanhempiesi kanssa? Voisit vaikka kertoa heille, miten heidän käytöksensä vaikuttaa sinuun ja mitä toivoisit muuttuvan. Olisi myös hyvin tärkeää, että saisit kerrottua vanhemmillesi itsetuhoisesta käytöksestäsi. Se, että kertoisit heille tämän kaiken voisi olla hyvinkin silmiä avaavaa vanhemmillesi ja saada aikaan muutosta hyvinkin nopeasti. Uskon, että vanhempasi todellakin haluavat auttaa sinua. Kannustan sinua myös juttelemaan jonkun ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Koulussasi voit käydä esimerkiksi juttelemassa koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. He ovat ammattilaisia ja osaavat antaa sinulle juuri sen avun, jota tarvitset ja jonka ansaitset!
Ymmärrän hyvin, että näistä asioista voi olla vaikea puhua vanhempiesi tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Jos haluat, voit vaikka kirjoittaa paperille ajatuksiasi, ja antaa sen luettavaksi. Kirjeen pohjalta on kaikkien helppo lähteä keskustelemaan aiheesta enemmän. Jos haluat, voit olla Lasten ja nuorten puhelimeen yhteydessä (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116). Yhdessä voimme miettiä mitä tehdä ja kehen olla yhteydessä.
Toivon todella, että uskallat hakea apua tilanteeseesi. Sinä ansaitset kaiken avun, jonka voit saada.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
