Hei!
Oli pieni isoksi paisunut riita vanhempien kanssa ja jälkeenpäin mietittyäni koen että asia on 50/50 ja osittain arvo/mielipidekysymys.
Keskusteltiin kotoa muuttamisesta kun aloitin juuri lukion toisella paikkakunnalla. Matkaa koululle on n.1,5h julkisilla. Keskustelussa puhuttiin tässä kohtaa siitä miten pärjäisin omillani ja kuinka koulu lähtisi alamäkeen (hyviä pointteja vaikkakin vahvaa spekulointia). Sitten isä alkoi haukkumaan mun koulumenestystäni ja esimerkiksi valitti kuinka matikan 1. kurssi oli 9 eikä 10.
Tämän takia olin kovin surullinen ja muutenkin psyykkisesti vaativa keskustelu sai minut haluamaan olla hetken yksin, ajatella ja tbh itkeä. Tässä kohtaa poistuin keskustelusta ja menin huoneeseeni itkemään.. Äitini tuli huoneeseeni perässä ja saanoin etten nyt halua puhua ja pyysin kolmesti poistumaan. Hänen täysin jätti tämän huomiotta ja halusi jatkaa. Tämä sia minut menemään vessaan ja lukitsemaan oven, koska en ollut halukas kyynelehtimään äitine edessä. Oven takaa huudettiin että toimin lapsellisesti ja väärin, mutta olin sielä hetken ja mietin/itkin. Pian ulostultuani vanhempani molemmat saapuivat huoneeseeni ja kertoivat lapsellisuudestani ja kuinka minun pitäisi keskusella tärkeät asiat loppuun. Itse puolestani kerroin että mielestäni ei ole kovin kivaa että joudun omassa huoneessani äitini takia niin ahdistuneeksi että joudun karkaamaan vessaan. Tästä ei äiti pitänyt ja seurasi pitkä keskustelu aiheesta.
Tällä hetkellä tilanne on vastaava: vanhemmat odottavat anteeksi pyyntöä ja äiti ei ole puhunut minulle tapahtuman jälkeen. Tässä kohtaa kirjoitan tänne koska haluaisin kuulla mielipiteitä tapahtuneesta.
Itse perustelen toimeni sillä etten kokenut keskustelumme enään liikkuvan ja että tulin kovin surulliseksi ysistä josta olin niin kovin ylpeä. Sen lisäksi häpeilin hieman itkuani ja halusin pois. Ymmärtääkseni isoin ongelma tilanteessa oli vanhemmilleni se kuinka lähdin keskustelusta pois vaikka olen heidän huollettavansa ja vain heillä oikeus lopettaa keskustelu(?) ja se kuinka syytin äidin toimia ahdistavaksi ja ikäväksi, vaikka hän halusi vain antaa vinkkejä.
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea romaanini ja autat minua!
Hei.
Kiitos viestistäsi. Olet kirjoituksesi mukaan joutunut tilanteeseen, jossa koet vanhempasi käyttäytyneen väärin sinua kohtaan. Hienoa, että halusit kirjoittaa ja pohtia tilannettasi.
Ymmärsin viestistäsi, että harmituksesi kohdistui enemmän siihen, miten riitanne vanhempiesi kanssa eteni kuin itse riidan aiheeseen. Ensinnäkin on kurja kuulla, että isäsi haukkui koulumenestystäsi. Matikasta 9 arvosana on hurjan hyvä ja sinun todellakin kuuluu olla ylpeä siitä. Muista, että se arvosana mikä riittää sinulle ja josta sinä olet ylpeä, on riittävä, oli sitten vanhempiesi mielipide mikä tahansa.
Vanhempasi ovat varmastikin huolissaan mihin kaikkeen omilleen muuttaminen vaikuttaa mikä on tietenkin ymmärrettävää, mutta huoli siitä ei saisi kohdistua sinuun niin että sinulle tulee paha olo tai että sinun onnistumistasi siinä vähäteltäisiin. Hyödyt ja haitat on tietenkin hyvä aina käydä yhdessä läpi rakentavasti ennen päätöksen tekoa.
Ymmärrän hyvin, että tuollaisessa tilanteessa haluaa vetäytyä hetkeksi pois. Sinulla on myös täysi oikeus ottaa aikaa itsellesi. Jos tunteet kuumenevat riidan aikana, on siinä mielentilassa välillä vaikeaa saada edes aikaan rakentavaa keskustelua, joten pieni oma hetki voi tulla tarpeeseen itse kullekin. Kun ihmisellä on tunteet pinnassa voi olla välillä vaikea nähdä tilannetta toisen silmin. Voisiko olla, ettei äitisi ehkä ymmärtänyt tarvettasi ottaa hetken omaa aikaa vaan näki oman tarpeensa käydä keskustelu loppuun? Ehkä hänen on ollut vaikea ymmärtää myös sitä, että ahdistuit kun jouduit jopa lukitsemaan itsesi vessaan, jotta sait olla hetken rauhassa ja näin ollen koki käytöksesi lapsellisena? Todella hienoa sinulta, että pystyit kertomaan äidillesi siitä, että ahdistuit hänen käytöksestä. Äitisi ei valitettavasti osannut ottaa tätä vastaan siinä mielentilassa, mikä on tietenkin kurjaa. Riidat on aina hyvä jutella läpi, ja koska olet, lapsi on tämä aina vanhempien vastuulla hoitaa loppuun niin, että kaikkia on kuunneltu ja että kaikilla on hyvä mieli.
Toivon, että asia on jo ratkennut mutta mietin, voisitko tulevia vastaavia tilanteita ajatellen miettiä yhdessä vanhempiesi kanssa niin sanottuja pelisääntöjä riitatilanteisiin? Näitä on hyvä miettiä silloin kun olette sovussa. Tapoja riidellä on monia, ja eri ihmiset reagoivat eri tavoin ja tarvitsevat eri asioita. Mietin, voisitteko yhdessä miettiä, josko tällaisissa tilanteissa voisi ottaa esimerkiksi aikalisän, jota sinä ehkä tarvitset, ja miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Lapsen etu on aina tärkein ja näin ollen sinun tunteesi ja tarpeesi tulisi aina mennä riitatilanteissa etusijalle. Olisi myös hyvä keskustella vanhempiesi kanssa rauhallisella hetkellä siitä, miten koet heidän käytöksensä riidan aikana. Tämän voi toki esimerkiksi ilmaista myös kirjeen kautta jos koet sen luontevammaksi.
Haluan vielä viimeiseksi muistuttaa sinua siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, niin itkut, naurut kuin kiukunpuuskatkin. Kaikkia tunteita saa ja pitääkin näyttää, eikä niissä ole mitään hävettävää. Ymmärrän kuitenkin tarpeesi olla yksin itkun tullessa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Kaikkea hyvää sinulle, ja muista olla ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi, äläkä anna kenenkään ottaa sitä ylpeyttä pois itseltäsi. Sinä olet tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä