Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Hei! olen 18-vuotias nuori jolla on elämän suunta alkanut painaa hieman liikaa mieltä. Opiskelen tällä hetkellä toiseenasteen koulutuksessa ja muuten kaikki on hyvin. Ongelmani on vain se, että olen huolestunut tulevaisuudestani sillä tällä hetkellä ylioppilaskirjoitukset ovat menneet huonosti. Pelkään, että en pääse mihinkään opiskelemaan ja jään yksin. Ovatko ylioppilas kirjoituksien arvosanat kaikki kaikessa. En uskalla puhua entisille ystävilleni sillä uskon, että he pilkkaavat minua huonosta koulumenestyksestäni.
Opiskelen samalla ammattiin joka on osoittautunut olevan minulle täysin hyödytön ja epämukava. Olenko tuhoon tuomittu vai voinko vielä selviytyä? Olen useasti ollut lähellä burn out tilaa sillä olen alkanut syyttämään itseäni tyhmäksi, kun en menesty kokeissa tai ammatissani johon opiskelen. Mitä voisin tehdä ja onko minulla tulevaisuutta? :(
Hei.
Kiitos tärkeästä viestistäsi. Ymmärrän, että tulevaisuus voi ahdistaa varsinkin, kun tulevaa ei pysty mitenkään ennustamaan. Haluan kuitenkin rauhoitella sinua kertomalla, että teit sitten mitä ratkaisuja tahansa tai sait mitä arvosanoja tahansa eivät ne määritä loppuelämääsi. Aina voit tehdä uusia valintoja, korottaa arvosanoja, vaihtaa alaa, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Kirjoitit olevasi huolissasi myös ylioppilaskirjoituksista ja sen jälkeen opiskelemaan pääsemisestä. Vaikka ylioppilaskirjoitukset eivät menisikään ihan nappiin, on sinulla kuitenkin suuri mahdollisuus päästä opiskelemaan. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin pääsee yleensä monta kautta. Tietty määrä opiskelupaikkoja on varattu ylioppilastodistusten pisteiden kautta tuleville ja tietty määrä paikkoja on varattu valintakokeiden kautta tuleville. Ja jos et ole omiin ylioppilasarvosanoihisi tyytyväinen, voi niitä aina käydä korottamassa, kun seuraavat ylioppilaskokeet järjestetään.
Kirjoitit myös, että opiskelet ammattiin, joka on osoittautunut sinulle epämukavaksi ja hyödyttömäksi. Onpa kurja kuulla. Mutta vaikka et päätyisikään sen ammatin parissa työskentelemään, uskon, että olet saanut paljon kokemusta ja tietoa opiskelujesi aikana, joita voit hyödyntää myöhemminkin jossain muussa yhteydessä ja ammatissa. Opiskelu ei ole ikinä hukkaan mennyttä aikaa.
Mietin, olisiko sinun mahdollista mennä juttelemaan koulusi opinto-ohjaajan kanssa? Hänen kanssaan voisit yhdessä miettiä esimerkiksi mahdollisia sinua kiinnostavia jatko-opiskelupaikkoja ja sinne pääsyä. Voit myös nostaa esiin huolesi ylioppilaskirjoituksista ja sen vaikutuksesta jatko-opintoihisi. Hänen kanssaan voit siis jutella juuri niistä huolista, joista olet tässä viestissäsikin kirjoittanut.
Kannustan sinua myös juttelemaan tunteistasi ja ajatuksistasi näihin asioihin liittyen perheesi ja ystäviesi kanssa. Jos uskaltautuisit kertomaan huolistasi opiskeluihisi liittyen myös ystävillesi, en usko että he todellakaan alkaisivat pilkata sinua huonosta koulumenestyksestä. On tärkeää, että pääset purkamaan ajatuksiasi jonkun kanssa keskustelemalla, ettet vain jäisi yksin näitä asioita pohtimaan. Kertomalla huolistasi teet suuren palvelun itsellesi. Ympärilläsi on varmasti moni, joka haluaisi sinua auttaa.
Uskon, että sinulla todellakin on kirkas tulevaisuus mielenkiintoisten opiskelujen parissa. Teet paljon työtä jo nyt sen eteen. Muista antaa itsellesi myös aikaa miettiä mitä elämältäsi haluat. Ja vaikka sitä et nyt 18-vuotiaana tietäisikään on se ihan ok. Eri opiskeluvaihtoehtoja voi aina kokeilla, ja jos ei tunne sitä omakseen voi aina tehdä uuden valinnan.
Pidä huoli itsestäsi ja muista myös tehdä asioita opiskelujen vastapainoksi, jotka saavat mielesi rentoutumaan.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä