Hei, mun on nyt tullut hieman pohdittua asiaa, kun välillä joillain tunneilla opet käskee jonkun vastaamaan johonkin kysymykseen/kertomaan jonkun läksyn vastauksen, niin jos mut käsketään joskus sellaiseen, mutta se on väärin, niin musta se alkaa tuntua kiusalliselta ja alkaa tosiaan harmittaa.
Hoen mielessäni kyl itelleni kovasti ettei väärästä vastauksesta kannata nolostua, tulla surulliseksi, jne mutta silti luontaisesti tulee kiusallinen ja surullinen olo.
Esimerkiksi tänään äidinkielen tunnilla, mut käskettiin kertomaan yhden läksyn vastaus. Se vastaus oli pitkä ja äidinkielen opettajan ääni kuulosti just, että vastaus oli väärin ja silleen pikkasen tylyltä, kun se alko saarnaamaan jotain siihen tehtävään liittyen.
Toki siinä tuli sitten kiusaantunut olo ja samalla myös surullinen, kun olin kirjoittanut pitkän vastauksen.
Äidinkielen ope on kyllä yleensä oikein mukava, mutta joskus sen ääni saattaa kuulostaa vähäsen tylyltä.
Oon muutenkin ujo ja herkkä, enkä kykene aina viittaamaankaan, ellen ole sitten 100% varma, että vastaukseni on oikein.
Tosi ikävää kuulla, että opettajasi reagoi tylysti, jos jonkun vastaus ei olekaan ihan täydellinen tai jos se on väärä. Eihän kukaan meistä voi aina olla oikeassa. Totuuden nimissä, opettajalla jos kenellä tulisi olla ymmärrystä tällaisessa tilanteessa. Esimerkiksi USAssa todettaisiin varmaan, että hyvä kun yritit, seuraavalla kerralla onnistut. Meillä suomalaisilla on joskus hyvin tiukka suhtautuminen virheisiin ja väärässä olemiseen. Moni kun oppii parhaiten juuri virheitä tekemällä. Jos aina osaisi kaiken, mitä mieltä olisi oppia uutta, kiinnostua uusista asioista. Virheiden tekeminen tai väärän vastauksen antaminen ei ole tyhmyyttä tai huonommuutta. Se on tie kehittymiseen, eteenpäin menemiseen.
Jos muutenkin koet olevasi ujo ja herkkä ei oloasi todellakaan helpota, jos väärästä vastauksesta vastapuolen reaktio on tyly. Sanoit, että sinulle tulee silloin kiusallinen ja nolo olo. Se on sinänsä ihan normaali reaktio, mutta sen ei pitäisi vaivata niin paljon, ettet uskalla yrittää uudelleen, jollet ole 100 % varma, että vastauksesi on oikein. Mietipä, miten itse suhtaudut kaverisi väärään vastaukseen. Tuskin sitä jäät miettimään tai ajattelet, että miten noloa hänelle. Näin voisit ajatella, tai ainakin yrittää ajatella, kun seuraavan kerran haluat vastata tunnilla. Ja mitä useammin itseäsi siihen tilanteeseen asetat, sen enemmän varmuutta saat. Jonkun ajan kuluttua huomaat, että se on ihan normaalia, välillä onnistuu ja välillä voi omaa suoritustaan parantaa.
Joskus on hyvä yrittää asettaa itseään niin sanotulle epämukavuusalueelle, eli sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät tunnu ihan mieluisilta tai missä kokee tarvitsevansa vielä oppia. Sitä kautta saa pikkuhiljaa itseluottamusta ja varmuutta. Siitä on myöhemmin elämässä tosi paljon apua. Sitä voi harjoitella pikkuhiljaa. Ihan niin kuin mikä tahansa oppiminen, tätäkin pitää harjoitella, harjoitus tekee mestarin.
Tsemppiä koulunkäyntiin ja rohkeita viittauksia tunneilla vaikket 100 % varma oikeasta vastauksesta olisikaan
Lämpimin terveisin ja hyvää joulun odotusta
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
