Ihastuin yhteen tyyppiin riparilla ja kerroin konfirmaation jälkeen hänelle tästä viestillä (ei olla samassa koulussa, niin aattelin että voin kertoa kun ei kuitenkaan nähä enää jos se antaa pakit) . Odotinkin, että hän ei pitäisi minusta samalla tavalla, mutta vastaus sattui silti. Ihastukseni kertoi nimittäin olevansa varattu, mistä en tiennyt! Hän oli tosi hienovarainen asian kanssa, eikä pilkannut minua tai tehnyt oloani pahaksi, mutta asiat ovat pahentuneet viestien jälkeen…
Olin kävelyllä, kun näin ihastukseni hengaillemassa tyttöjen kanssa. En tiedä oliko joku tytöistä hänen tyttöystävänsä vai olivatko he vain kavereita. Mieltäni alkoi kuitenkin kalvaa ajatus siitä, että hän ei olisikaan ollut varattu, vaan halusi päästä minusta eroon. Minua myös alkoi ahdistaa, että hän ei edes ollut muistanut kuka olin, kun vastasi viesteihin.
Heti seuraavana päivänä näin ihastukseni tai jonkun joka näytti häneltä ja ajatukset alkoivat taas pyöriä päässäni. Ahdisti, kun tiesin, että muut tytöt olivat minua kauniimpia ja suositumia ja sosiaalisempia. On karu fakta, että ihastukseni ei olisi ikinä tykännyt minusta – ollaan niin eri maailmoista.
Tässä on sellainen juttu, että tykkään lukea ja lukutoukat tietää, että ihastuksen ”laatuvaatimukset” alkaa nousta, kun lukee romantiikkaa. Noh, oonhan minä ihastunu monta kertaa, mutta aina on ollut joku vialla. Nyt se oli erilaista. Tämä rippileirin ihastus tuntui oikealta ja hänessä ei ollut mitään valitettavaa. Siksi sattuu, kun tietää, että sitä ainoaa hyvää ei voi saada ja tuskin ketään muutakaan, mutta ei ainakaan tätä.
Siksi mun ajatukset on nyt ”olen huonompi kuin muut” ja ”oon varmaan ikuisesti yksin”. Tiedän, että tää kuulostaa vahvasti itsesäälissä rypemiseltä, mutta tää tuntuu vaan niin pahalta. Itken kirjaimellisesti, kun kirjoitan tätä.
Vanhemmille puhuminen ei tule kuuloonkaan. Ja en voi kertoa kavereille, koska niiden reaktio ois ”et ois kertonu” tai ainakin ne aattelis että ”luuliko toi oikeesti, että se tykkäis siitä”.
Miten tästä voi ees päästä yli? Vai onks se vaan joku luonnon laki, että kaikilla pitää olla ees yks sydän suru?
Apua auttakaa
Älä hätäile. Löydät kyllä.
Tapahtuneen vuoksi Sinulla on varmasti vahvat tunteet ja syystäkin, mutta lupaan, ne tasoittuvat. Tee aktiviteetteja joista pidät, esimerkiksi urheilu, piirtäminen tai soittaminen. Huomaat ehkä myöhemmin, ettei kyseinen henkilö olisikaan ollut täydellinen. Ja maailma on ihmisiä täynnä, tässä ollaan vasta 15 vuotiaita.
Hei…sydänsuruista kannattaa aina puhua jollekkin, ei yksin kannata kantaa itselle liian raskasta taakkaa. Onko sinulla vaikka muuta sukulaista kuin vanhemmat, jolle voisit puhua? Vaikka puhelimessa jos sukulainen asuu kauempana? Olen pahoillani, tämä tuli hieman myöhässä, mutta halusin todella yrittää auttaa asiassa.
Ootan vielä vastauksia niin laitan tähän nyt ite viestin, että tää nousee siihen listan kärkeen
Kiitos vastaajille 😚
Kyllä sä pääset yli. Maailmassa on muitakin yhtä ihania tai ihanempia ihmisiä kuin hän.
Yritä olla ajattelematta häntä, yritä tehdä muita kivoja asioita ja pidä ajatukset poissa hänestä ja muista tytöistä.
Sä löydät sen oikean myöhemmin. Ja voin sanoa, että todennäköisesti kaikilla tulee ainakin kerran elämässään olemaan sydänsuruja. Joten älä huoli.
Ja muista, että oot aivan yhtä ihana ja kaunis kuin ne muutkin tytöt, uskon että sisimmässäsi olet paljon kauniimpikin kuin he. Siksi sanoin sisimmässäsi, koska sinusta voi tuntua että ulkonäöltäsi et ole kaunis(vaikka olet kyllä) ja vaikka tuntuu että muiden ulkonäkö on parempi, se ei kerro ihmisestä juuri mitään. Luonne merkkaa.
Mutta sanon siis tärkeimmät vielä lopuksi, eli uskon, tai no tiedän, että löydät sen oikean vielä, kaikilla on joskus sydänsuruja, niistä pääsee yli.
Olet sekä sisäisesti että ulkoisesti kaunis, älä vertaa itseäsi muihin. Ei kannata, koska on ilmiselvää että olet erilainen. Kaikki ovat erilaisia. Erilaisuus on rikkaus.
Tsemppiä❤️
Mullakin on käynyt noin(ei tasan samanlailla, mutta melkein), mutta sitten tajusin, että maailma on suuri ja on olemassa paljon ihania ihmisiä, joita ei vielä tunne ja sen takia on suuri mahdollisuus löytää joku muu. Sitten tunteet kyseistä henkilöä kohtaan alkoivat hiipumaan ja nyt en juurikaan ajattele hänestä, muuta kuin ”Ihan mukava tyyppi, mutta ei sillä tavalla, ehkä frendinä”
Olen tämän jälkeen ihastunut moniin ihmisiin ja tälläkin hetkellä, mutta yritän aina valmistautua vastaukseen ajattelemalla, että olen tähänkin mennessä tykännyt niin monesta, että niitä kivoja ihastuksenkohteita löytyy vielä. Älä missään nimessä luovuta, äläkä kiirehdi.
Pääset siitä ohi. Katso vaikka jotain komeita julkkiksia niin huomaat, että komeita ihmisiä ainakin on paljon ja niin on mukavia ihmisiäkin. Kiva nähdä, että jollain muullakin on ollut samanlainen tilanne kuin itsellä.
Tsemppiä!
Kiitos!!!!!!!! Näiden lukemisen jälkeen tuntuu paremmalta! Teidän laisia ihmisiä tarvitaan lisää 💖💖💖
Hei äijät muijat ja kaikki muut tää on kiva ku tääl o jengii nii saa itekki uskoo paskaa tilanteesee ku huomaa et eio ainut! Ootte kaikki varmasti hyvii tyyppei ja jos joku on tehny teil kusipäisesti teille nii se juttu eiollu tarkotettukkaan. Voimii kaikille ja muistakaa et älkää jääkö tekemisii kusipäitten kanssa, kaikki ansaitsee olla oikeesti ja vilpittömästi rakastettu<3 ja tää nyt oli sellai klisee et joku mittari räjähti tuol ja tarkastajalukijan silmät vuotaa verta:D
Moi oon saman ikäne poika sun kaa ja mul on ollu erittäin samanlainen tilanne. Mä oon kans ihastunu yhtee tyttöön jo pitemmän aikaa, mutta se ei oo oikee muhun. Se on lisäks ollu välil aika ärsyttävä mulle. Itekkää en oikee tiiä onko muhun ihastunu kukaa. Ja must tuntuu et kaikki
Moi!
Oli pakko tulla laittaa tänne et saan voimaa tästä keskustelusta. Sanotte täällä niin ihania asioita :D
Keskustelun aloittajalle haluun vaa sanoo et oon pahoillani et kävi noin :( oon kuitenkin varma, et tuut löytää sen oikeen ja ihanan tyypin vielä! Mutta samaistun kyllä tohon fiilikseen, että ois ikuisesti yksin. Ite oon 18 enkä oo seurustellu vielä kertaakaan saati ees halannu ketään poikaa, joka ei olisi sukulainen! Ja oon ”toivoton romantikko” joten haluaisin niin kokea kaikkea sellaista söpöä ja romanttista haha. Ja tiiän tuon ”laatuvaatimusten” nousun (itekki tykkään lukea romantiikkaa) :D
Anyway, tsemppii kaikille, jotka painii sydänsurujen kaa, ootte ihania ja selviitte kyllä <3
Moikka, keskustelun aloittaja täällä. Nyt on mennyt puolisen vuotta viestin lähetyksestä ja olitte oikeassa, se meni ohi. Minulla on uusia ihastuksia, vaikka kyllä vielä vähän kammottaa ajatella sitä, kun lähetin viestin ihastukselleni. Kerroin kavereilleni. Toinen heistä yritti nähdä asian valoisia puolia, mutta oli järkyttynyt. Toisen reaktio oli juuri kuin ajattelin: ”miks sä kerroit, mitä sä aattelit?” Joka tapauksessa kaikki on nyt hyvin, ja jos joku sydänsuruinen tätä lukee, niin et ole yksin ja selviät kyllä!
Kyllä silti vähän pelottaa, meneekö viestin saaja samaan jatko-opintoon, kuin minä… Kiitos kaikkien tuesta! 💓💓
Miten sanon muijall ett en haluu olla sen kaa vai tuleeks siit sitt tälläne
👍👍👍
Moikkuu 09!!! No se riippuu muijast tosi paljon, mut kyl siit tulee sellanen ainaki hetkeks kosk on se aika paha pala…mut eroo vaa iha rohkeesti kosk turhaan kidutat ittees yhen nuijan tunteitten takii! Tsemiiii kaikilleeeee❤️❤️❤️😘
Kannattaa vaan sanoo 09 ku tulee vaa pahempi ku et sano