Näin eilen Rovaniemen rautatieasemalla sisarukset(ainakin luulen, että he olivat sisaruksia)
Poika, joka oli minua muutaman vuoden vanhempi.
Toinen poika, minun ikäiseni tai minua vuoden nuorempi
Ja tyttö, joka oli kaikista nuorin, noin ekaluokkalainen.
Tanssiessani ja hiljaa laulaessani, huomasin tämän minun ikäisen pojan katsovan touhujani.
Hän ja vanhempi poika näyttivät siltä, kuin olisivat itkeneet.
En uskaltanut sanoa heille mitään.
En uskaltanut edes kysyä, että onko heillä kaikki hyvin.
Olisin kyllä kovasti halunnut mennä heille, varsinkin hänelle juttelemaan.
Jatkoin tanssimista ja hiljaa laulamista.
Salaa aina välillä katsoin häntä.
En silti pystynyt mennä hänen luo.
Lopulta kello tuli 21:00 ja junamme piti lähteä.
Tämä poika tuli samaan junaan kanssani
Mutta en ole nähnyt häntä sen kummemmin.
En tiedä, että millä pysäkillä hän jäi pois, tai edes sitä, että missä vaunussa hän istui.
Jälkikäteen rasittaa se, etten sanonut hänelle mitään
Tai edes hymyillyt.
Tyhmänä vain odotin, että hän sanoisi jotain.
Toivon, että hän näkee tämän viestin ja tunnistaa minut.
Tai, että vielä joku päivä kohtaamme ja saan kertoa tämän kohtaamisen ja kaiken mitä halusin silloin sanoa.
