Vihaan itseeni kaikessa. Aloitetaan ulkonäöstä. Mulla on atooppinen ihottuma, jonka takia mua kutittaa 24/7. Käytän kaikenlaisia rasvoja, mutta mikään ei auta. Nolottaa aina ihan sikana mennä esim uimahalliin, kun iho on monesta paikkaa punainen ja raapiumilla. Toinen ulkonäkö asia, oon ihan sika karvanen. Mulla on karvoja ihan sikana kainaloissa, alapäässä käsissä ja jaloissa. Henkisesti Mulla on vielä enemmän ongelmia. Tunnen itseni koko ajan hylätyksi. Kuulostaa tosi pieniltä asioilta, mutta näistä johtuen: Yks kaveri pitää synttäri juhlat ja kaikki muut luokan tytöt kutsutaan paitsi minut, toinen kaveri pitää haloween juhlat ja niissä sama juttu ja kolmas asia, tänään sovin kahden kaverini kanssa, että menemme yhtä matkaa kotiin päin no minä lähdin käymään vessassa ja he olivat menneet kahdestaan ilman minua.
Mulla on pahat itsehiltä ongelmat ja koska en halua näyttää tyhmältä koulussa, hillitsen siellä niin hyvin kuin pystyn ja monesti puran itseeni sisko parkaani. Lisäksi olen huolestunut siitä, että minusta on mukavaa puhua toisista pahaa selän takana. Jos suutun saatan lyödä käteni täyttä seinään tai jotain muuta vastaavaa. Jos löytäisin sopivan välineen rupeaisin [osa tekstistä poistettu] Olen jo raapinut kättäni avaimella, mutta se ei ole riittävän terävä.
Kiitos jos jaksoit lukea kokonaan.
Hei!
Ymmärrän hyvin, että epävarmuudet ulkonäössä vaikuttavat siihen, miten näet itsesi. Se on tosi harmillista, sillä et varmastikaan ajattele samoin vaikkapa ystävistäsi tai muista läheisistäsi? Vaikka jollakulla olisi joskus likaiset hiukset, epäonnistunut kampaus, arpi poskessa tai vaikka vammautunut käsi, niin hän olisi silti hyvä tyyppi, hauska seuralainen, turvallinen läheinen tai muutoin tärkeä sinulle. Eikö vain? Silloin, kun joku ulkonäköön liittyvä asia harmittaa sinua, niin toivon, että pystyisit näkemään itsesi tuolloin toisten ihmisten silmin. Sinä olet heille tärkeä, ei ulkonäkösi. Ja jos asia on toisin, he eivät ehkä ole kanssasi oikeasta syystä.
On tosi harmi, ettei atooppiseen ihoosi ole löytynyt oikeaa hoitoa. Oletko käynyt siitä ihan lääkärissä? Toivottavasti jaksat vielä etsiä sopivaa hoitoa, jolla kutina loppuisi. On varmasti tosi häiritsevää, jos ihoa kutittaa ihan koko ajan.
Suhtautuminen naisten karvoitukseen näyttää muuttuvan aika ajoin. Oletko huomannut, että jotkut julkisuuden henkilöt ovat lopettaneet karvojen ajelun? Totta kai se, mikä sinusta itsestäsi on kaunista tai toivottavaa, on tärkeintä. Onneksi nykyään monenlaiset kehot saavat näkyä julkisuudessa ja näin ollen myös karvat. Niiden ajaminen kun voi olla joskus tosi työlästä tai kivuliastakin.
Tuo ulkopuolelle jättäminen kavereiden joukossa ei kyllä ole hyvää käytöstä. Tuollaisiin juhliin pitäisi kutsua joko vain pari parasta ystävää tai sitten koko luokka. On tosi kurjaa, että sinulle on tehty noin. En yhtään ihmettele, että tunnet olosi hylätyksi. Jos vain joskus tulee sopiva hetki, niin olisi hyvä kertoa noille kavereille, miltä tuollainen tuntuu. Heidän täytyisi osata jo ajatella asioita toisten näkökulmasta ja toimia niin, että kaikilla on hyvä mieli. Jospa noista tilanteista kertominen saisi heidät ajattelemaan asiaa uudestaan niin, etteivät jatkossa toimi enää samalla tavalla.
Jos on paha olo, niin on ihan ymmärrettävää, että sen olon haluaa purkaa johonkin. Oletko pahoitellut siskollesi noita purkauksiasi? Jokainen purkaa oloaan joskus väärään ihmiseen, mutta se ei haittaa, jos sen kertoo suoraa – että itseä harmittaa nyt ja on siksi huonolla tulella. Se on tietenkin mälsää, jos purat pahan olon pahan puhumiseen tai itseesi. Parasta olisi, että voisit purkaa tunteesi puhumalla. Pystytkö puhumaan näistä kaikista asioista vanhemmillesi? Mitä nopeammin asiat saa jollekin purkaa, sen vähemmän ne jäävät omaan mieleen harmittamaan. Vanhempasikin ovat olleet joskus nuoria ja toivottavasti muistavat, millaista se on. Toivon, että he eivät vähättelisi asioitasi, vaan osaisivat olla tukenasi.
Jos tarpeesi satuttaa itseäsi voimistuu tai olet huolissasi itsestäsi, toivon että kävisit kertomassa siitä koulusi ammattilaisille. En tiedä, keitä kaikkia omassa koulussasi on, mutta ainakin siellä pitäisi olla terkkari. Lisäksi ehkä kuraattori, psyykkari tai ehkä kouluvalmentaja? He ovat siellä teitä oppilaita varten ja he ovat iloisia, jos voivat olla avuksi. Älä siis epäröi äläkä jää yksin näiden asioiden kanssa, vaan puhu niistä jollekin. Niin asiat eivät paina mieltäsi ja niihin saattaa löytyä jokin ratkaisu.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Tutulta kuulostaa.