En oo löytäny netistä mitään tietoo joten ajattelin tulla tänne. Ajattelin vaa että ku kaikkialla sanotaan et viiltely on ihan yks vikoista vaiheista pahassa olossa, sain vähän aikaa sitten paniikki kohtauksen ja viilsin itteeni, mutta silleen tosi kevyesti. Musta tuntuu että ei mulla oo enään paha oli mutta oon silti pari kertaa viiltäny itteeni. Onks kenelläkään muulla mitään kokemusta tästä? Ois ihanaa jos joku vastais :) (toivon et tää on semmonen aiha että tän voi julkasta)
Hei!
Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne!
Ikävä kuulla, että sinulla on ollut paniikkikohtaus ja olet satuttanut itseäsi. Itsensä satuttaminen on usein merkki siitä, että on jollakin tavalla paha olo ja ei ole muita keinoja käsitellä oloaan. Viiltelystä tai muunlaisesta itsensä satuttamisesta onkin tärkeää aina kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle, jotta itselleen saa apua ja tukea siihen, että pahan olon käsittelyyn löytyisi muita, turvallisempia keinoja.
Jos haluat lukea lisää viiltely-aiheesta, niin täältä Nuortennetin sivulta löytyy siitä lisää tietoa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Se, että kirjoitit asiasta tänne ja olet yrittänyt etsiä tietoa, on tärkeä askel kohti avunsaantia, mutta seuraavaksi olisi tärkeää, että saisit apua myös sinua läheltä olevilta luotettavilta ja turvallisilta aikuisilta. Kuka olisi sinulle sellainen läheinen aikuinen, kenelle tuntuisi helpoimmalta puhua? Itsensä satuttamiseen on aina tärkeää saada myös ammattilaisen tukea, joten tärkeää olisi mennä koululla esim. terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin luokse.
Viiltelystä kertominen voi joskus tuntua vaikealta, mutta puhuminen kannattaa. Halutessasi voit lukea täältä vinkkejä, miten ottaa asia puheeksi: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Jos haluat jutella lisää, esimerkiksi purkaa ajatuksiasi, pohtia, miten lähtisit hakemaan apua tai harjoitella asiasta kertomista, voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111. Puhelut eivät maksa mitään!
Nuorten tukilinjan työntekijälle on mahdollista varata myös puhelinsoittoaika. Siitä voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Voit tulla myös chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Chattiin on mahdollista varata myös aika työntekijälle.
Viiltelyyn ja pahaan oloon on mahdollista saada apua, joten ethän jää yksin. Olet tärkeä ja kaiken avun arvoinen!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei! Mulla on tosi usein paha olla ja myönnän sen että viiltelen. Olen tehnyt jo itselleni yli 10 viilto jälkeä käsiini, olen huolissani itsestäni 🥺💔 Onko mulla kaikki fine? Ja sit epäilen kans masennusta ittelläni….. About kaikkii masennus oireita löytyy…😔😔
No siis ite oon viillelly jonkun aikaa vaikken sitä halua ja olen kertonut siitä heti kun viilsin ekan kerran ja nyt koulussa pari aikuista tietää sekä vanhemmat, joten oikeesti kannustan sua kertoo että oot viilelly. Se auttaa sua tosi paljon, ja jos et haluu et muut näkisi noi sun jäljet, niin voit piilottaa ne vaikkapa hupparilla mut muuten kannattaa puhdistaa ne haavat ja laittaa vaikkapa side ettei ne tulehdu sitten jatkossa:)
No siis kerran, tuli vähän riitaa kaverin kanssa ja päätin sitten alkaa viiltelee ranteita. Sen jälkeen ”addiktoiduin” niin sanotusti, ja oon nyt jo monta kertaa viiltänyt ranteita. Tiiän että mun kannattais lopettaa mut ei se vaan oo niin yksinkertaista. Sama juttu sen kaa, et oon addiktoitunut Red Bulleihin, enkä ees sais juoda niitä vielä.. Tiiän et nyt toi ei kyllä liittynyt tähän viiltely asiaan, mut halusin mainita sen tässä siltikin.
Fiilaan sua todellakin paljon, mut voin sanoo et sun kannattaisi hakea apua esim kertomalla luotettavalle aikuiselle, ja mä kun tein noin ekan kerran niin kerroin heti siitä aikuiselle ku pelotti että mitä jos mä teenkin jotain pahempaa? Nyt jo aika moni aikuinen tietää siitä ja se otetiin aika hyvin vastaan eli kukaan ei huutanut, syylistänyt tms, niin sullekin voisin sanoa että ihan varmasti kukaan ei tule huutaa tai ragea sulle siitä että sulla on paha olla, niin mee vaan rohkeasti kertomaan! <3
Voi ei! Hirveetä koska oot joutunut viiltelemään, en ole itse edes miettinyt asiaa (krhm paljoa :D) toivottavasti voit paremmin!
Hei nimimerkki Tyttö, 12 v
Olen tosi pahoillani, että sinulla on usein paha olla, viiltelet ja tunnet olosi masentuneeksi. Sinulla olisi oikeus olla onnellinen ja voida hyvin! Edellisessä päivystäjän vastauksessa olikin tosi hyvää tietoa viiltelystä ja monia linkkejä, joiden kautta pääset lukemaan viiltelystä täällä Nuortennetissä.
Sinun ei tarvitse kärsiä tuosta kaikesta. Toivoisinkin, että hakisit itsellesi apua. Pystytkö puhumaan tästä perheesi aikuisille? Olet heille tosi rakas ja he varmasti haluavat auttaa sinua.
Myös koulusi terkkari ja kuraattori ovat apunasi ja he kyllä tietävät, kuinka pystyvät auttamaan sinua. (Voi olla, että koulussasi on muitakin aikuisia, jotka voivat auttaa sinua, kuten kouluohjaaja, kouluvalmentaja tai psyykkari.) Moni nuori kärsii samoista asioista, joten sinun ei tarvitse hävetä kertoessasi heille, että viiltelet ja tunnet olosi masentuneeksi. Koulun työntekijät ovat hakeutuneet kouluun töihin, koska välittävät lapsista ja nuorista ja haluavat auttaa varmasti myös sinua.
Toivottavasti et jää pahan olon kanssa yksin, vaan rohkaistuisit kertomaan siitä aikuisille, jolloin asiat alkavat varmasti kääntymään parempaan suuntaan! Jos puhuminen asiasta jännittää, voit myös kirjoittaa jollekin heistä viestin tai harjoitella puhumista Lasten ja nuorten puhelimessa, josta edellinen päivystäjä kirjoitti myös. Voimme yhdessä miettiä, kenelle sinun olisi helpointa kertoa pahasta olosta, viiltelystä ja masennusoireista ja millä sanoilla.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki Imhinen!
Kiitos viestistäsi. Kurja kuulla, että teillä oli kavereiden kanssa riitaa. Toivottavasti riidat on nyt jo sovittu.
Olen pahoillani, että olet viiltänyt itseäsi ja koet, että olet siihen nyt koukussa. Kivun tuomiin hyvän olon hormoneihin voi tosiaan jäädä koukkuun, mutta olen kuitenkin iloinen, että haluaisit nyt lopettaa itsesi satuttamisen. Se on täysin mahdollista! Voit esimerkiksi miettiä jo etukäteen, mitkä ovat niitä hetkiä, jolloin tarve viiltelyyn tulee ja päättää hyvissä ajoin, mitä teet sen sijaan, että satutat itseäsi.
Joillain auttaa kuminauhojen rämpyttely rannetta vasten, ranteiden pitäminen kylmän vesihanan alla tai muutoin kylmäaltistus: kylmä suihku, avantouinti tai muu sellainen. Myös mikä tahansa fyysinen ponnistelu voi auttaa: hyppiminen mahdollisimman korkealle, seinän työntäminen niin suurella voimalla kun pystyt tai lenkkeily. Myös luonnossa oleminen ja hengittely voi auttaa. Tai jos sinulla on joku, jolle voit soittaa, niin myös toisen ihmisen läsnäolo voi helpottaa oloa.
Voit myös ajatella, ettei ahdistuksen tunne ole vaarallinen. Se on usein rypäs muita tunteita: pelkoa, huolta, häpeää, stressiä tai surua. Usein pahin olo ei kestä kovin kauaa ja voit yrittää myös opetella sietämään sitä, tutkiskella sitä ja sen tuomia kehollisia reaktioita ja odotella, että se menee ohi. Toisaalta joillain itsensä tutkiskelu ja ahdistuksen tarkkailu voi vain huonontaa oloa ja sen sijaan on parempi harhauttaa mieltä ja ajatella / tehdä jotain ihan muuta, vaikka lähteä reippaalle kävelylenkille ja kuunnella samalla mielimusiikkia tai soittaa kaverille.
Joka tapauksessa olisi hyvä päästä viiltelystä eroon, kuten itsekin ajattelit. Jos se ei onnistu pian omin konstein, toivon että otat apua vastaan ja tuumailet sitä yhdessä esimerkiksi kouluterkkarin tai -kuraattorin kanssa. Samalla voit jutella heille siitä, mikä saa sinut viiltelemään. Myös vanhempiesi tai huoltajiesi olisi hyvä tietää, jos sinulla on huolia.
Ylimmässä päivystäjän vastauksessa on linkkejä, joiden kautta pääset lukemaan lisää viiltelystä. Uskon, että pääset siitä kyllä pian eroon, kun vain päätät tehdä niin! Myös Red Bull -juomia pystyt varmasti vähentämään, jos niin päätät. Voit vaikka aloittaa sillä, että vaihdat joka toisen tölkin limsaan?
Autamme sinua jatkossakin mielellämme. Meille voi soittaa numeroon 116 111 joka päivä eikä se maksa sinulle mitään. Klo 20 asti puhelimessa vastaa MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset ja klo 20-00 MLL:n ammattilaiset. Puhelut ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi! Kannattaa puhua jollekkin tosta, koska viiltely tai itsetuhoisuus ylipäätään ei koskaan oo hyvä vaihtoehto purkaa pahaa oloa, ärsytästä, surua tms. Se ei loppujen lopuksi auta mihinkään vaikka se saattaa tuoda hetken hyvän olon jne. Kannattaa lopettaa ennen kuin huomaa et on menny liian pitkälle ja koko homma karkas käsistä.
Kerron nyt mun oman kokemuksen jos siitä on mitään apua
Kaikki alko viime vuonna. Mua kiusattiin, oli joku identiteettikriisi ja murrosikäkin varmaa hittas lisää. En tiiä mut joskus vaa oli tosi huono ilta, riita vanhempien kaa ja sillee. No se alko [osa tekstistä poistettu]
Jossain kohtaa löysin internetin ihmeellisestä maailmasta sanan[osa tekstistä poistettu] Niistä videoista tuli jotenki lohduttava oli etten ollu ainoo jolla on tälläsii ongelmii.
No sitten hypätään joulun ja uuden vuoden väliin. Päätin jouluna olla ”clean sh:sta” . Se oli hiukan hankalaa mutta olin ainakin 2 viikkoa. Mutta sitten koulut alkaa ja kiusaaminen jatkuu, identiteettikriisi jatkuu ja itseluottamus alkaa romahtamaan.
Jossain kohtaa 2025 alussa löysin sanan ”viiltely” ja löysin suomenkielisiä [osa tekstistä poistettu] videoita. Mutta sen myötä joku ilta, jolloin oli taas henkisesti huono olo aloitti viiltelyn. Ne oli aluksi [osa tekstistä poistettu] Samaa rataa jatkui aika pitkään. Saatoin olla josku jopa 3pv clean (eli olla viiltelemättä) mutta harvoin ne cleanina olemiset kesti pitkään.
Maaliskuussa menin New Yorkkiin, siellä oli hauskaa ja olin 10pv clean. Kotiin päästyäni jostain syystä jatkoin viiltelyä. En vieläkään ollut puhunut pahasta olostani tai ahdistuneisuudestani kellekkään. Kyllä ehkä huomattii että käyttäydyin vähän oudosti välillä mutta osaisn peittää sen aika hyvin nii kukaan ei oikein huolestunut. Olisi ehkä kannattanut puhua, se ois auttanut enemmän.
No nyt ollaan sitten huhtikuussa ja on tulossa ”final 4” eli sarjan mitali pelit. Päätin olla clean siihen asti. No final 4 meni ja päätin pysyä sen jälkeenkin clean. Oli heittämällä yli kuukauden clean.
Mutta sitten tää final boss, äitienpäivä toukokuussa. Mulle tuli vanhempien kaa iso riita. No i had enough, menin loppu päiväks huoneeseen ja sit boom kaikki progress alusta. Kaikki positiiviset ajatukset, se lähes arveton käsivarsi, poissa. Yhdessä päivässä. No viiltely jatkui viellä seuraavana päivänä mutta riidasta päästiin yli.
Toka vika chapter, 13 toukokuuta tajusin et meil on turnaus vknloppuna, ei tää voi mennä näin. Luulin toki et mun elämä oli fukced up, mut pysyin clean ja rasvasin mun viiltoja ettei niitä näkyis siel turnaukses. Luulin et jatkaisin viiltelyy sen jälkeen mut…
turnauksessa tajusin et ”helvetti en voi elää näin”. Koripallo on mun elämä, WNBA mun unelma ja jos jatkan tälleen pilaan kaiken. Mietin siel turnaukses tätä kaikkee ja tein päätöksen. Turnauksen jälkeen käytin monia päiviä putsatakseni kaiken mun ”viiltely eralta”. Se tuntu vapauttavalta.
No se siitä mun kokemuksesta. Toivottavasti oli apua. Sori ku se oli pitkä, yritin tiivistää.
Ja viel hurjasti tsemppiä sulle ja muille <3
Ootte vahvoja💕
Hei Väsyny lapsi😋🥰
Kiitos koskettavasta ja rohkaisevasta viestistäsi tähän keskusteluun. Jouduin valitettavasti poistamaan sieltä kohtia, joissa kuvaillaan itsensä satuttamista, mutta olen lukenut viestisi kokonaan.
Toivottavasti olet löytänyt jonkun aikuisen elämässäsi, jolle voit kertoa pahasta ja vaikeasta olosta ja ahdistuksen tunteesta. Hyvä kuulla, että elämässäsi on myös tärkeitä asioita, jotka auttavat sinua voimaan paremmin <3
Jos kaipaat juttuseuraa, niin me Lasten ja nuorten puhelimessa ( p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi vuoden jokaisena päivänä.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä