Elikkä miulla on todettu masennus viime keväänä ja tavallaan jätin ipc hoidon kesken ja nyt olen alkanut taas käymään kuraattorilla mutta mie tavallaan valehtelen siellä miun tuntemukset kouluahdistuksen piikkiin ja oikiasti itken joka hemmetin yö ja on niin huono olla. Oon siis 13 v tyttö.olin puoli vuotta kuivilla ja nyt se alkoi taas viiltely siis. Tukehdun kohta tähän kaikkeen.En vaan jaksa enään.
En itse ymmärrä, että jos masentaa/surettaa miksi on halu satuttaa itseään? JOS itse olisin masentunut haluaisin satuttaa muita, en itseäni.
Joo oon varmaan joku 🤖robotti🤖 jolla ei ole tunteita mutta mä en ite ymmärrä miten muitten mielet toimii🫨
Ei masennus tarkota pelkkää surullista oloa. Masennus saa sut olemaan koko ajan niin allapäin ettet jaksa tehä kunnol mitää. Tää saat sut vaan enemmän masentuneeks ja lopulta voit vaan niin huonosti ettet kestä enää ja sun on vaan pakko purkaa tää tunne johonkin, eli ittees.
Hei!
Masennus on arkisesta nimestään huolimatta tosi hankala ja tuskallinen sairaus. Mikäli tilanteesi ei ole merkittävästi parantunut niin pyytäisin ehkä huoltajilta että saisi uuden hoitajan, sellaisen jolle tuntuu helpommalta puhua ihan niistä omista tunteista. Vaihda niin monta kertaa kuin tarve vaan on, se on täysin normaali osa mielenterveystyötä että itselle sovitaan sellainen auttaja joka tuntuu juuri sinusta kivalle.
Muistahan nuo nuorten puhelimet ja tämäkin palsta jos edelleen on hyvin huono olo. Toivonmukaan niitä vastauksia alkaisi tulemaan vähän nopeammin jatkossa.
Siihen asti toivon että jaksat olla urhea vaikka se turhalta varmaan tuntuukin.
