Moi! Oon 14 v. tyttö ja haluaisin vähän kertoo vähän mun elämästä. Mun vanhemmat eros noin 3 vuotta sitten, ja oon vähän joutunu olemaan niiten välokätenä ja sovittelijana, ku on sattunu vähän ikäviä välikohtauksia. Mun isi väittää, että äiti on varastanu siltä rahaa kun äitillä oli kaikki pääsyt isin tileille (mun äiti ei oo tehny töitä mun koko elämän aikana ku isi sai aika paljon rahaa sen töistä), ja nehän meni siitä hovi- ja käräjäoikeuteen. Ne on käyny monesta muustakin asiasta oikeudessa (esim. musta ja mun kahesta siskosta, äiti haasto isin yrityksen oikeuteen ja niistä rahoista), äiti voitti meistä oikeuden ja on nyt meidän yksinhuoltaja eli ollaan isillä joka toinen viikonloppu. Isi sanoo, että meillä ei oo rahaa mut silti se ostaa moottoripyörän, sähkörummut, kitaran ja mikkejä. En tiiä mistä mun äiti saa rahaa ku se vaan opiskelee sosionomiks.
Mulla on kaks puolveljeä, joita en oo ikinä nähny (niillä on eri äiti ku mulla) ja kolme bonusveljeä.
Musta koko ajan tuntuu, että mun pitäis olla laihempi, [osa tekstistä poistettu]
Mulla on ongelma kun ihmiset pureskelee niiten kynsiä, mut mähän pureskelen mun kynsinauhoja ja rystysiä, enkä tiiä palaaks ne ikinä normaaliks enää, enkä vaan pysty lopettaa sitä.
[osa tekstistä poistettu]
Kaikki sanoo mulle aina et ”_____ sä oot niin kaunis oikeesti!” Mut ei ihan tunnu siltä, ku tiiän monta 100 kertaa kauniinpaa ku mä.
Yks poika mun vanhasta koulusta oikeesti oli ihan obsessoitunu muhun vaik ei ees tunnettu niin hyvin ni se vaan laitto, et ”oisitko mun tyttöystävä” ja on moni muuki kyl kysyny sitä.
yläkoulussa on nyt tuntunu, et kaikki romahtaa käsiin.
Sillon ku mul alko menkat ( olin sillon isillä) ni mun isi sano vaan et ”mietitään ilosia asioita mielummin” niinku eiks se oo vaan hyvä asia?
Toivottavasti sulla menee paremmin! Ja muista et kyl ne asiat järjestyy ku jaksat vaan olla kuuntelematta inhottavia ihmisä (toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!) ja PIDÄT OMAT RAJAS!!!
yritin tehä tästä mahdollisimman helppolukusen ja toivottavasti onnistuin!!!
[tämä viesti on siirretty ketjusta Chat Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Moi!
Kiitos viestistäsi! Pahoittelut, että olet joutunut odottamaan vastausta näin pitkään.
Avasit hyvin, mitä kaikkea sinulla on ollut elämässäsi. Kirjoitit, että olet joutunut olemaan vanhempiesi välikätenä ja sovittelijana. Se kuulostaa ikävältä, eikä kuuluisi olla lapsen rooli ollenkaan.
Oli myös ikävää kuulla, että sinulla on kehoon ja syömiseen liittyviä haasteita ja vaikeita ajatuksia. Kuulostaa huolestuttavalta, jos olet joskus syömättä, sillä kaikki (vielä erityisesti kasvava nuori) tarvitsevat ravintoa. Syömiseen liittyviin haasteisiin on tärkeää saada apua. Toivon, että pystyt näkemään, kuinka olet hyvä ja täydellinen juuri tuollaisena kuin olet. <3
Sinulla on ollut aiemmin itsetuhoisia ajatuksia ja kerrot, että nyt yläkoulussa tuntuu, että kaikki romahtaa käsiin. Jos on vaikeaa ja huono olla, silloin ei pidä jäädä yksin, vaan on tärkeää saada apua. Oletkin jo hienosti purkanut ajatuksiasi ja tilannettasi kirjoittamalla tänne, mutta seuraava tärkeä askel on, että saisit puhuttua jollekin läheiselle aikuiselle tilanteestasi.
Miltä sinusta tuntuisi jutella vanhemmillesi tai ainakin jommallekummalle heistä? Olisi tärkeää, että he saisivat tietää, mitä kaikkea koet ja ajattelet. Kertominen mahdollistaisi myös sen, että he mahdollisesti osaisivat olla tukenasi ja paremmin.
Jos vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, on tärkeää jutella jollekin toiselle aikuiselle, kenet kokee turvalliseksi ja luotettavaksi. Koulussa terveydenhoitaja tai kuraattori ovat oikeita ihmisiä auttamaan monenlaisissa asioissa. Heille voit kertoa esimerkiksi kotitilanteesta, syömiseen liittyvistä haasteista, itsetuntohaasteista ja kaikesta muustakin. Täältä voit lukea lisää koulun oppilashuollon tuesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/koulun-henkilokunta/
Voit ottaa myös anonyymisti ja luottamuksellisesti yhteyttä meidän Nuortennetin palveluihimme! Lasten ja nuorten puhelin ja Nuorten tukilinja numerossa 116 111 päivystää joka päivä ja soittaminen on täysin ilmaista. Lasten ja nuorten chat päivystää myös joka päivä sekä voit kirjoittaa myös nettikirjeen.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä