En tiedä miksi, mut aina on tosi yksinäistä. Vaikka oon porukassa olo on jotenkin tyhjä. Tai on mulla joskus kivaakin porukassa mut sitten kun meen himaan niin vaan itken ja itken kun on niin paha olla enkä tiiä miks.
En usko et tää liittyy murrosikään.
Sisko ja hänen poikaystävä oli käymässä ja oli tosi hauskaa jutella heidän kanssaan. Sitte kuitenkin ku he lähti niin se sama tuttu… tyhjyys. En osaa olla yksin mutta en kyllä porukassakaan.
Koulu ei huvita. Ennen sinne meno vei sen pahan olon pois, mutta nyt se on mussa koko ajan. Eikä frendit enää jaksa ees kysellä onko kaikki ok. En mä haluu et kukaan on huolissaan musta mut samaan aikaan haluun et joku kuitenki näyttäis et välittää.
Tuntuu että en enää kestä. Aina ku tulee semmonen olo että varmaan kuolen, ni ei mulla oo ketää. En mä voi soittaa minnekkää tai kellekkää. Enkä mä osaa hallita mun tunteita ollenkaan ja oon usein sortunut tekemään jotain itelleni. Kun päätin et en enää satuta itteeni nii rupesin ettii jotain muita keinoja päästä pahasta olosta eroon. Poltin ja join, puhuin paskaa muista ihmisistä, seurustelin vähä vanhempien tyyppien kanssa ja sellasten ihmisten kanssa joista en ees tykkänny.
Onko tää ihan normaalia vai onko mussa jotain vialla?
Hei,
Kiitos rohkeasta ja avoimesta viestistäsi!
Surullista kuulla olostasi ja kuinka sinulla on sellainen olo, että et enää kestä. Kuvailit viestistäsi kokemustasi yksinäisyydestä ja tyhjyydestä. Kerroit, että et oikein osaa olla yksin, mutta et myöskään porukassakaan sekä kuinka et haluaisi kavereidesi huolehtivan, mutta samalla kaipaisit heidän näyttävän välittämistä. Välillä omat ajatukset ja tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia, mikä voi aiheuttaa hämmennystä. Kaikenlaiset tunteet ovat kuitenkin sallittuja. Raskaita tunteita ei ole kuitenkaan hyvä kantaa yksin, vaan olisi tärkeää, jos niitä pystyisi jakamaan jonkun luotettavan ihmisen kanssa.
Kuvailit myös, kuinka et osaa hallita tunteitasi ja olet usein sortunut tekemään jotain itsellesi. Kerroit, että olet aikaisemmin satuttanut itseäsi, mutta sitten aloit etsimään muita keinoja pahasta olosta eroon pääsemiseksi.
Haluan sanoa, että on todella hienoa, että pystyt kertomaan tilanteestasi noin hyvin ja avoimesti. Omien tunteiden ja haitallisten selviytymiskeinojen tunnistaminen on jo yksi iso askel kohti parempaa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla yksin ajatustesi kanssa. Olisi tärkeää, jos pääsisit kertomaan ajatuksistasi jollekin ammattilaiselle. Tällainen ammattilainen voi esimerkiksi olla koulukuraattori, -psykologi tai -terveydenhoitaja. He ovat tottuneet käsittelemään työssään monenlaisia haasteita ja heille pystyt luottamuksellisesti kertomaan asioistasi. Vaikka nyt olosi tuntuisi toivottomalta, niin tulevaisuudessa on kuitenkin toivoa.
Mainitsit myös, että sinulla ei ole oikein ketään, kenelle soittaa. Pystyisitkö miettimään, kuka olisi lähipiirissäsi sellainen luotettava ja turvallinen aikuinen, kenelle pystyisit kertomaan voinnistasi? Olisi tärkeää, että sinun ei tarvitsisi olla yksin ja saisit tukea.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
