Hei, olen 16-vuotias tyttö. Mulla on pitkään jo ollu vaikeuksia kavereiden kanssa. Silti aina joudun pettymään heihin ja silti olen heidän kanssa, koska muita kavereita ei ole.
Lisäksi omat harrastukset ja kaikki tekeminen, josta olen tykännyt paljon, eivät tunnu enää oikein miltään. Välillä on päiviä, että kaikki on hyvin, mutta välillä kaikki on huonosti. Onko muilla tällaista?
Tätä on kestänyt jo sen verran pitkään, että alan olemaan huolissani itsestäni. Entä jos en kohta enää jaksakaan. Mistä tämä kaikki johtuu?
Lisäksi pahaan oloon vaikuttaa myös perheenjäsenen vaikea sairaus ja vakava masennus. Ei ole ketään jolle puhua ja kaikki asiat on vain itselläni, ja niitä vain kasaantuu. Joudun muita auttamaan, mutta kukaan ei kuuntele minua :(
Hei.
Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi. Jo murheistaan kirjoittaminen tai ääneen sanominen on alku avun hakemiseen ja parempaan oloon.
Kirjoitit, että sinulla on vaikeuksia kaverisuhteissasi ja, että olet joutunut pettymään heihin usein. Onpa kurjaa, että koet, että ystäväsi eivät kohtele sinua hyvin. Ystävyyssuhteiden kuuluisi aina antaa enemmän kuin ottaa. Muista oma arvosi, sinulla on oikeus hyviin ystävyyssuhteisiin, eikä sinun tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä ystäviltäsi eikä keneltäkään muultakaan. Olisiko kuitenkin mahdollista ottaa puheeksi ystäviesi kanssa se, miten koet heidän käytöksensä, jos et ole sitä jo tehnyt? Ehkä kertomasi antaisi heille mietinnän aihetta.
Kuulostaa siltä, että elämässäsi on paljonkin asioita, jotka varmasti vaikuttavat mielialaasi ja hyvinvointiisi. Vaikeudet ystävyyssuhteissa ja perheenjäsenen vakava sairaus ovat aiheina jo suuria ja ymmärrän hyvin, jos sellaista taakkaa ei yksin jaksa kantaa. Eikä sinun tarvitsekaan. Nuoruudessa on normaalia tuntea alakuloisuutta silloin tällöin. Jos tunne kuitenkin pysyy pidempään ja esimerkiksi kiinnostus tehdä asioita lopahtaa kannattaa itselleen hakea apua.
Asiat usein tuppaavat kasaantumaan omille harteille, jos huolistaan ei pääse puhumaan kenenkään kanssa. Omasta pahasta olosta voi olla vaikea puhua, varsinkin jos siihen ei ole tottunut. Puhuminen kuitenkin aina helpottaa oloa. Olisiko sinun lähipiirissäsi joku, jonka kanssa voisit ottaa omat murheesi puheeksi? Henkilö voi olla vaikka vanhempasi, naapuri, kummi tai kaverin vanhemmat. Kun koulut taas aukeavat voit käydä juttelemassa koulukuraattorin kanssa, jos se tuntuisi luontevalta. Kuraattorit ovat tottuneet tämäntyyppisiin aiheisiin ja osaavat kannattaa keskustelua ja kysellä asioita, vaikka sinun olisikin vaikea kertoa asioita.
Älä jää murheittesi kanssa yksin. On hienoa, että osaat olla muille avuksi, mutta muista, että myös sinä olet avun arvoinen.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
