Hei! Haluaisin kertoa siitä, miten tunnen ystävieni katoavan. Kaikki alkoi siitä, kun päätin katkaista erään ystävyyden. Hoidin hänen eläimiään, raadoin ja tein uhrauksia saamatta kiitosta. Tunsin oloni petetyksi ja hyväksikäytetyksi kaikkien niiden rikottujen lupausten takia. Tämä teki ja tekee niin kipeää, koska rakas harrastukseni on loppunut. Toinen ystäväni taas ei uhraa aikaansa minulle, vaan viettää vapaa-aikansa sellaisten kanssa, joita näkee joka päivä koulussa. Hän ei ole ottanut mitään yhteyttä sen jälkeen , kun lähdin opiskelemaan toiseen kouluun. Viimeisin yhteydenpito hoitui minun aloitteistani. Emme ole riidelleet joten tämä johtuu vain kai siitä ettei häntä kiinnosta. Paras kaverini (kolmas tapaus)on kiireinen koulussaan, joten tätäkin näen harvemmin. Hänkin viettää aikaansa luokkakaverinsa kanssa paljon enemmän kuin minun. Tuntuu, että kaikki ystävät katoavat. Niinhän ne tekevätkin. ;(
Moi!
Halaan sua ihan ensin ajatuksissani. Voin kuvitella, että ystävyyden ja harrastuksen päättyminen samoihin aikoihin on todella iso pala käsiteltäväksi. Vaikka tietäisikin kokeneensa vääryyttä ja ystävyyden katkenneen juuri siksi, ettei se enää ollut oikeaa ystävyyttä, se sattuu yhtä lailla. Oletko ajatellut ottavasi yhteyttä toiseen ystävään? Joskus voi ottaa itse yhteyttä, vaikka toinen olisikin ollut hiljaa pidemmän aikaa. Siinä voi ainakin saada selville, mitä toinen ajattelee ystävyydestä. Uudet opiskelukuviot voivat olla kiireisiä ja saada aikaan sen, että yhteydenpito vain jää vähälle. Tietenkään tosi ystävä ei näin tekisi (sain itsekin kuulla tuon kiireselityksen ihan muualta, sillä minun mielestäni todellinen ystävä ei jätä yhteydenpitoa kiireen vuoksi) mutta se on silti mahdollista.
Entä kolmas ystävä, voisitko ottaa häneen yhteyttä? Uudet luokkakaverit voivat tuoda mukanaan ”uutuudenviehätystä” ja oma kaveri voi viettää aluksi paljon aikaansa uuden tuttavuuden kanssa, mikä voi tuntua epäreilulta. Ei kuitenkaan kannata antaa ystävien kadota yrittämättä tehdä asialle jotain. Jotkut ystävyydet voivat päättyä, mutta niitä aitoja kannattaa pitää yllä itsekin. Se on varmasti välillä raskasta, kun mielen pohjalla voi olla huoli siitä, välittääkö toinen ollenkaan. Mutta yhtä lailla se toinen voi välittää, ja todellinen ystävä ainakin on kiinnostunut sinusta =)
Tsemppiä! :)
Moi, haluun toivottaa tsemppii sulle! :) itellä on ihan sama tilanne, vielä kuukausia sitten kuuluin johonkin ja nyt viimeinenkin kääntää mulle selkäänsä.
Helvetin tuttu tunne täälki päin. Yks ystävyys hiipu jopa parissa kuukaudessa, viimeinen kuukausi oli suurinpiirtein pelkkää tekstaria kerran päivässä ”mitä kuuluu” mihin saapuu vastaus mihin ei voi vastata oikeen mitään. Ja viikko sitte loppui kaikista vanhin ystävyys-syhde, ystävä pisti nokkakolariks ja lähti lätkimään täält helvetistä vähä aiemmin ku oon ite ajatellu.
Sun pitäis koittaa ettiä jostain joku kenen kans sul ois jotain yhteistä, mikä kestäis. Oli se vaik harrastus tai jotain vastaavaa. Oma nykyinen ja nykyään ainoa ystävyys-suhteeni alko nettipelistä, ja jatkoa on tulossa paljonki. Voimia! :)
